Runo auttamisesta to me...

Voisitko hyödyntää esim.Aune Mäkisen runoa:"Ei
minusta ole koskaan /joukkojen edessä
marssimaan/tai barrikadeilla laulamaan,/mutta
minä voin/solmia kengännauhoja,/pyyhkiä
kyyneleitä,/etsiä silmälaseja,/puhaltaa
kohmettuneisiin käsiin,/avata ovia,/lukea
päiväntekstiä-/tai mitä tahansa tällaista,/sillä
niin monelta puuttuu yhä/ kädet,jalat,
silmät./"No, yritinpä auttaa sua kuitenkin,
toivottavasti avauksesi sujuu hyvin:)

Kävelee nuori mustissaan pitkin kaupungin katuja.
Tupakan savun seasta silmänsä hänet syöksyvät
tulta.
Kalpea kasvo niin täynnä vihaa.
Kuinka voi ihmisessä olla noin paljon vihaa?
Ihmiset väistelevät häntä.
Kiertävät hänet kaukaa.
Pikku tyttö äidin vieressä kukkanen kädessään.
Katsoo mustaa hahmoa,
siirtää katseensa kukkaan,
lähtee pois äidinsä luota tumman hahmon luo.
Astelee nuoren eteen ja saa hänet pysähtymään.
Pikkuinen katsoo valkeisiin kasvoihin ja hymilee.
Ojentaa punaisen ruusun tytölle ja halaa.
"Älä itke,mä oon tässä."
Nuori katsoo hämillään tyttöä ja kyynel vierähtää
poskelleen.
Pieni hymyn poikanen vilahtaa kasvoilleen.
Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin.

En tiiä oliks tää semmoneen mitä kaipasit ja
tuliks tää tarpeeks ajois mut yritin ainaki=)