taas saan syventyä sun silmiis, vain hetkeks.
se aika menee niin nopeaan, että pian huomaan
olevani yksin.
istun junassa, luen sitä tekstaria, jonka sulta
äsken sain.
sä kerrot rakastavas mua. sä kerrot, että sun on
nyt jo ikävä mua.
mä huokaan. en voi käsittää, miks meille suodaan
niin vähän aikaa. miks meitä kidutetaan tällä,
että me nähdään niin harvoin?
mä voin katsella sun kuvaa tunteja. mä tarkkailen
sua, toivoisin, että olisit siinä ja että saisin
halata sua...suudella niin hellästi...mutta se on
vain toivetta. toivetta, joka toteutuu
taas...mutta liian kauan joudumme odottamaan.
puhelimessa illalla kuulen sun surullisen äänen.
sä huokaat, ja sanot, että miks me joudutaan
odottamaan. mä tahtoisin itkeä. mä tahtoisin
päästä sun lähelles.
mut en pääse.
viikko vielä. sitten taas. siihen on aikaa...kuin
vuosi. viikkokin on niin kuluttavaa ja
heikentävää, että puhelimessakin tuntee olonsa
niin helpottuneeksi, että toinen tosiaan välittää.
antakaa meille aikaa!! antakaa meille sitä
yhteistä aikaa, jota me tarvitaan! mä kaipaan
sitä niin...etten osaa sitä kuvailla. mä kaipaan
sua. sä oot mun rakas. mun ainut. mun ihanuus. mä
haluan sut syliini. että sä voisit painaa pienen
pääs mun syliin, ja että voisin silittää sun
hiuksias. voi peikkoseni.
pian tavataan...koitetaan jaksaa. joohan. mä
jaksan odottaa sua...hyvää kannattaa odottaa!
rakas...
se aika menee niin nopeaan, että pian huomaan
olevani yksin.
istun junassa, luen sitä tekstaria, jonka sulta
äsken sain.
sä kerrot rakastavas mua. sä kerrot, että sun on
nyt jo ikävä mua.
mä huokaan. en voi käsittää, miks meille suodaan
niin vähän aikaa. miks meitä kidutetaan tällä,
että me nähdään niin harvoin?
mä voin katsella sun kuvaa tunteja. mä tarkkailen
sua, toivoisin, että olisit siinä ja että saisin
halata sua...suudella niin hellästi...mutta se on
vain toivetta. toivetta, joka toteutuu
taas...mutta liian kauan joudumme odottamaan.
puhelimessa illalla kuulen sun surullisen äänen.
sä huokaat, ja sanot, että miks me joudutaan
odottamaan. mä tahtoisin itkeä. mä tahtoisin
päästä sun lähelles.
mut en pääse.
viikko vielä. sitten taas. siihen on aikaa...kuin
vuosi. viikkokin on niin kuluttavaa ja
heikentävää, että puhelimessakin tuntee olonsa
niin helpottuneeksi, että toinen tosiaan välittää.
antakaa meille aikaa!! antakaa meille sitä
yhteistä aikaa, jota me tarvitaan! mä kaipaan
sitä niin...etten osaa sitä kuvailla. mä kaipaan
sua. sä oot mun rakas. mun ainut. mun ihanuus. mä
haluan sut syliini. että sä voisit painaa pienen
pääs mun syliin, ja että voisin silittää sun
hiuksias. voi peikkoseni.
pian tavataan...koitetaan jaksaa. joohan. mä
jaksan odottaa sua...hyvää kannattaa odottaa!
rakas...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi nätti, mut ei se viikko niin pitkä aika oo,
mä odotin vuoden..:)
hm...voi sua! vuosi oli varmaa kauhee odottaa...
meijän pitää oottaa viel 2 vuotta, ennen ku
voidaan esim. muuttaa yhteen...on siinäki
odottamista... :)
Siis....
Siis....
toi runo...
Onko joku toinenki tosiaan samassa tilanteessa?
Toi oli kun mun kirjottama!
Kiitos, toi runo oli aivan ihana!!!
Mulla ja mun poikaystävällä on ihan sama juttu,
ootetaan viikko, sit ollaa vkl:t yhessä... ja
tota kestää meilläki ainaki sen 2 vuotta...
KOITETAANHAN KESTÄÄ! :)
mä tiedän mitä odottaminenon....olin kax viikkoo
thaimaassa ja ainoa yhteys poikaystävääni oli
ntekstiviestit!se oli ihan kamalaa
odottamista....se n kahenviikon jälkeenkun kuulin
hänen äänensä...se oli ihana hetki...!=)kyllä
odottaa jaksaa kunhan vaan muistaa kuinka ihanaa
sen jälkeen on!=)kyllä te jaksatte...=)