Aikuistuminen

taku kirjoitti:

aikuistuminen, se on vaikeaa. täytyy ottaa niin
paljon vastuuta joka asiasta, ei sellaista voi
kuvitellakaan kestävänsä. kun näen pieniä
ekaluokkalaisia, tekisi mieli sanoa
heille: "olkaa onnellisia tuosta ajasta, kun ei
tarvitse ottaa vastuuta mistään, voi vain
leikkiä, olkaa onnellisia siitä kun vielä
voitte." Mutta enhän minä tietenkään voi heille
sellaista sanoa, eivät he sitä ymmärrä,
pitäisivät täysin sekopäisenä. En haluaisi
aikuistua, mutta on pakko, haluaisin olla kuin
Peter Pan; en tulisi koskaan aikuiseksi, olisin
vapaa. Kun opettaja tulee luokkaan ja
kysyy: "onko tämä lastentarha, vai Snellmanin
koulun viides luokka?" Minut valtaa aina halu
juosta ulos, ulos pois koulusta, lastentarhaan ja
leikkiä koko päivä niinkuin joskus ennen
kantamatta vastuun mustaa viittaa harteillani.
Mutta sitä en voi, en voi tehdä niin enää
koskaan. Minun on pakko kestää tätä hel***tiä ja
kantaa vastuuta, aikuistua. En voi enää koskaan
olla vapaa. Aikuistuminen tapahtuu hitaasti,
päivä, päivältä, mutta lopulta se voittaa,
lopulta se nujertaa minut alleen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä