Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Toivon.......

    Olisinpa tuliliekki,
    joka sammuu kun tuulee liikaa.
    Olisinpa vesipisara,
    joka rikkoutuu osuessaan kovaan maahan.
    Mutta olenkin ihminen.
    Ihminen,
    joka ei saa murtua palasiksi kovan paikan tullen.
    Täytyisi kestää ikävän tuskan,
    joka viiltää sisällä syviä arpia.
    Se tuijotus selässä,
    joka tuo inhoa.
    Kestää kaikki kivut,pilkat ja tuskat.
    En voi kuin itkeä pois pahaa.
    Eihän siinä ole järkeä.
    En jaksa enää vain itkeä,
    kun elämä riistää kaiken.
    Enkö saisi edes piiloutua
    jonnekki kauas pimeään,
    pakoon kaikkea pahaa?
    Edes hetkeksi?
    4333
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Tosi tuttu tunne, tosin nyt on helpompaa koska
    luulen että olen löytänyt sen oikean ihmisen.
    Mutta kyllä me jossain määrin kohtalotovereita
    ollaan...=¤)

    Äänestä

    • on se hyvä et oot löytäny jonku ihmisen....kunpa
      se oikee oisuis munki tielle joskus..=)

      Äänestä

    päivät vaihtuu, ihminen vanhentuu ja karaistuu,
    luulis että pimeinkin henkilö joskus valaistuu,
    ihminen itseensä saimastuu, aurinko paistaa ja
    joka päivää seuraa yö,
    aamulla alkaa taas se elämän työ, pikku hiljaa se
    ihmisen sisältä syö,
    elämä potkii päähän, nostaa ylös ja taasen lyö,
    ihminen sielunsa, henkensä pitimekseen myö.

    Äänestä

    • Kyllähä sitä kuvittelis ett valoisina päivinä
      ihmisestäki tulis hiukan ees valoinen tai
      jotain...(Kiva runo;)

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Prinsessa kirjoitti:

    Olisinpa tuliliekki,
    joka sammuu kun tuulee liikaa.
    Olisinpa vesipisara,
    joka rikkoutuu osuessaan kovaan maahan.
    Mutta olenkin ihminen.
    Ihminen,
    joka ei saa murtua palasiksi kovan paikan tullen.
    Täytyisi kestää ikävän tuskan,
    joka viiltää sisällä syviä arpia.
    Se tuijotus selässä,
    joka tuo inhoa.
    Kestää kaikki kivut,pilkat ja tuskat.
    En voi kuin itkeä pois pahaa.
    Eihän siinä ole järkeä.
    En jaksa enää vain itkeä,
    kun elämä riistää kaiken.
    Enkö saisi edes piiloutua
    jonnekki kauas pimeään,
    pakoon kaikkea pahaa?
    Edes hetkeksi?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu