Voisiko joku antaa vinkkejä minulle ja avomiehelleni.Meille syntyy ensi viikolla aika varmasti 2 tyttö-vauvaa, mutta en tiedä oikein miten lasta pidetään sylissä tai mitään.kirjoista en saa apua.Mitä jos pudotan sen.Mitä jos teen kaiken väärin.Olen ihan pihalla.Ja jos se itkee yöllä ja käännän vain kylkeä mieheni kanssa tai en kuule sitä ja laps parkuu ja kaikki naapurit rimpottaa ovikelloa. Entä jos tulee kätkytkuolema.Jos kumpikin parkuu yhtaikaa niin mitä sitten?Neuvokaa ihmeessä.
Älli loppuu, pyörryttää eikä älyy mistään mitään
Tuleva äiti-77
3904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vietä rauhassa aikaa synnytyssairaalassa synnytyksen jälkeen, älä pidä kiirettä kotiin ja kysele, kysele, kysele ja kysele. Kyllä sieltä saat takuulla asiantuntevaa neuvontaa ja opastusta kun rohkeasti sitä pyydät! Kysy synnytyssairaalastasi myös perhehuonetta, jossa saisitte rauhassa opetella vauvanhoitoa yhdessä miehesi kanssa (voisi olla yötäkin). Ainakin KYS:n synnyttäneiden osastolle sai myös kotiutumisen jälkeen soittaa vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa ja hyvin opastivat myös puhelimitse! Tunnusta vain rohkeasti epävarmuutesi, niin apuakin kyllä taatusti saat... =)
Sellainen myyttinen asia, kuin äidinvaisto tulee kaikille äideille! Vaikkei kaikkea tietäisikkään ennestään, niin kyllä luonto opettaa! Esimerkiksi äiti herkistyy lapsen äänille, joten kyllä varmasti heräät siihen öisin. Hyvä neuvo on tosiaan kysellä sairaalassa, neuvoja saa myös neuvolasta ja lapsen isovanhemmilta, jos sellaiset on. Kyllä kaikki hyvin menee!
Lapsemme syntyessä minä olin täysi ummikko... tai no olin minä lukenut varmaan 2-3 kirjaa lapsen hoidosta ja raskaudesta (innostuin lapsestamme), mutta käytännön asioissa olin siis ummikko. Lähinnä olin se setä, jonka sylissä veljen lapset aina itkivät.
Tyttömme syntyi marraskuussa 2002. Sairaalassa otin rohkeasti osaa lapsen hoitoon. Kotiin lähtiessä minua pelottivat ajatukset huutavasta lapsesta joka ei rauhoitu millään... pelko osoittautui turhaksi. Vauva on siitä veikeä tapaus, että vaikka ulkopuolisesta tuntuu että se vaan itkee ilman syytä eikä sitä rauhoita mikään, niin kyllä se rauhoittuu. Eikä vauva itke ilman syytä, ilkeyttänsä.
Jotenkin sitä kehittyy sellainen intuitio, jonka avulla pystyy heti päättelemään mikä on vikana... sitä tarkastaa vaipan, pitää sylissä, antaa ruokaa jne... ja kas, vauva kyllä kyllä rauhoittuu. Ja kun se on se oma vauva, jonka kanssa on 24h/vuorokaudessa, niin sitä oppii tunnistamaan erilaisia itkuja ja jo siitä tietämään mikä on vikana.
Minä olin täysi ummikko reilu vuosi sitten... nyt olen (ainakin omasta ja avovaimoni) mielestä hyvä ja pätevä koti-isä. Turhaan murehdit, te opitte kyllä vauvan tavat ja vauva teidän. Pian lasten hoitaminen on teille ihan arkea ja helppoa, ettekä enää pysty kuvittelemaankaan elämää ilman lastanne.