Sateen tuomat kyyneleet
Huuhtelevat pois omani
En näe vastaantulijoita
En edes halua nähdä
Painan pääni alas ja huokaan
Elämäni tuntuu niin tyhjältä
Kun sä lähdit pois
Sanomatta edes hyvästi
Kyllä mä sen myönnän, että me vain satutettiin
Kun ei muuta osattu kumpikaan
Satutettiin toisiamme, muita, itseämme
Ja kai se oli liikaa, kun mä vietin yöni jossain
muualla
Lähdin mukaan ventovieraiden ja annoin elämäni
kulkea
Sä et olisi sitä halunnut
Sä halusit mun olevan pieni häkkilintu
Koriste jossain nurkassa
Mä en koskaan ollut samaa mieltä
En halunnut kulkea valmiita polkuja
Sä menit siitä mistä aita oli matalin
Mä loikin paljon korkeammalta
Niin mulle opetettiin
Sä vain valehtelit
Ja kai se oli liikaa, kun kuulit mun juhlista
Siitä yöstä, kun mun maailma kääntyi
Sä vannoit vihaavasi mua
Ja kyllä sä vihasitkin
Hetken, ehkä toisenkin
Silti sä annoit anteeksi
Mä en koskaan sitä tehnyt
Mutta nyt
Kun sä olet poissa
Mä lakkasin lentämästä
Musta tuli se pieni häkkilintu
Joka vain odottaa, että joku avaisi oven
Mä uskoin niin siihen, että sä olisit siinä aina
Että kukaan ei voisi viedä sua pois
Mutta niin vain kävi
Viina, huumeet, kitara
Sun intohimot, sun tappajat
Ja nyt
Mä painan pääni alas enkä tervehdi tuttuja
Mä jaksoin elää niin kauan kuin sä olit siinä
Kun sä jaksoit seistä mun rinnalla ja opastaa
Mutta nyt se olisi turhaa
En mä enää jaksaisi
En mä pystyisi itse elämääni ohjaamaan
Sä olit mulle liian tärkeä
Sä pidit tän heiveröisen kaislan pystyssä
Et antanut myrskyjen kiusata
Kuljit mukana ja rakastit
Miksi sen piti loppua?
Huuhtelevat pois omani
En näe vastaantulijoita
En edes halua nähdä
Painan pääni alas ja huokaan
Elämäni tuntuu niin tyhjältä
Kun sä lähdit pois
Sanomatta edes hyvästi
Kyllä mä sen myönnän, että me vain satutettiin
Kun ei muuta osattu kumpikaan
Satutettiin toisiamme, muita, itseämme
Ja kai se oli liikaa, kun mä vietin yöni jossain
muualla
Lähdin mukaan ventovieraiden ja annoin elämäni
kulkea
Sä et olisi sitä halunnut
Sä halusit mun olevan pieni häkkilintu
Koriste jossain nurkassa
Mä en koskaan ollut samaa mieltä
En halunnut kulkea valmiita polkuja
Sä menit siitä mistä aita oli matalin
Mä loikin paljon korkeammalta
Niin mulle opetettiin
Sä vain valehtelit
Ja kai se oli liikaa, kun kuulit mun juhlista
Siitä yöstä, kun mun maailma kääntyi
Sä vannoit vihaavasi mua
Ja kyllä sä vihasitkin
Hetken, ehkä toisenkin
Silti sä annoit anteeksi
Mä en koskaan sitä tehnyt
Mutta nyt
Kun sä olet poissa
Mä lakkasin lentämästä
Musta tuli se pieni häkkilintu
Joka vain odottaa, että joku avaisi oven
Mä uskoin niin siihen, että sä olisit siinä aina
Että kukaan ei voisi viedä sua pois
Mutta niin vain kävi
Viina, huumeet, kitara
Sun intohimot, sun tappajat
Ja nyt
Mä painan pääni alas enkä tervehdi tuttuja
Mä jaksoin elää niin kauan kuin sä olit siinä
Kun sä jaksoit seistä mun rinnalla ja opastaa
Mutta nyt se olisi turhaa
En mä enää jaksaisi
En mä pystyisi itse elämääni ohjaamaan
Sä olit mulle liian tärkeä
Sä pidit tän heiveröisen kaislan pystyssä
Et antanut myrskyjen kiusata
Kuljit mukana ja rakastit
Miksi sen piti loppua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.