Kolmesta rodusta:

sullapa oli kysymyksiä,,
Kyseiset rodut eivät ole helppoja, ja kyseisten rotujen vaikeimman yksilöt ovat todella vaativia kouluttaa ja herpaantua ei saa koskaan.

Koirakirjojen ja muiden opusten tekstiä täytyy osata suhteuttaa, esimerkiksi jos lukee: rauhallinen, tasainen koira, jolla on omaa tahtoa. Ei suositella lapsiperheisiin,

se tarkoittaa suurinpiirtein, että koira on erittäin jääräpäinen ja suorastaan vaarallinen.

Kyseisten rotujen koulutettavuus sotketaan yleensä mielyttämishaluun, mikä tarkoittaa sitten aivan toista.
Ja kuten olet itse todennut, niin kuin varmaan monet muutkin, ympärille katsoessaan huomaa, että äärimmäisen harvoin kyseisillä roduilla on mitään koulutusta takana, yleensä ne poukkoilee ympäriinsä ja joku kiljuva ihminen pitää niitä kaksin käsin remmin päässä kiinni. Tarkoitan, että varmaan on yritetty, mutta kun ei osata, niin ei osata. Maailmassa on tuhansia rotuja, ei kai heti ole pakko ottaa pk -koiraa?? Ja jos satut saamaan kusipäisen yksilön, niin aika yksin saat koirasi kanssa olla, minnekään sitä ei voi viedä, eikä yhdenkään koiran luo voi mennä. Kai nyt kaikki huomasi, että ylhäällä luki: jos, niin ettei tarvitse kertoa yksilökohtaisia kokemuksia serkun kiltistä koirasta, niitäkin versioita löytyy kyseisistä roduista.

en nyt ihan sanoisi, että rauhallinen koira joka ei sovi lapsiperheeseen tarkottaa vaarallista koiraa.
toki jokaisessa rodussa on omat jukuripäänsä, mutta koulutettavuus (tai siis anteeksi helposti koulutettavuus) on kiinni aika paljon juuri rodun miellyttämishalusta. ja kyllä pk.roduista palveluhalukkuutta löytyy näiltä kolmelta rodulta hieman enemmän kuin esim. airikselta, joka pitää aika usein päänsä ja omaa kunnon murkkuiänkin.
sakemanni on kuitenkin niin yleinen rotu, että jos se olisi hirveän vaarallinen ja todella vaikeasti koulutettava ja omapäinen, ei se olisi rotuna mitenkään voinut saavuttaa niin suurta suosiota..
kun kerta olet valmis kouluttamaan koirasi (ja sinulla on koiran koulutuksesta jo kokemustakin) sanoisin, että näiden rotujen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia.
sairauksista en osaa suuremmin sanoa, koska mitään kyseisistä roduista en ole koskaan omistanut, mutta olen tavannut sekä todella terveitä että todella sairaita yksilöitä. parempi mahdollisuus löytää terve koira löytyy ehkä kuitenkin käyttöpuolen koirista (jotka tosin esim. sakuissa ovat aivan erinäköisiä kuin näyttelykoirat), koska uskoisin, että käyttöpuolen ihmiset eivät pennuta sairaita tai tutkimattomia yksilöitä yhtä helposti kuin näyttelypuolen ihmiset...
toivottavasti tästä oli nyt edes jotain apua..

Rottweiler ja dobermanni ovat vaativia koiria, niiden koulutus vaatii harkittua ankaruutta ja jatkuvaa toistoa. Pitää olla pomo, mutta koira ei saa pelätä sinua, vaan kunnioittaa.
Rottweilereista ei ole oikein ratakoiriksi, ne ovat "kömpelöitä", siis eivät yhtä näppäriä kuin dobermannit ja saksanpaimenet. Näyttelyissä ne pärjäävät, mutta rotua ei ole oikein tarkoitettu agilityyn. Mihin tahansa kolmesta vaihtoehdosta päädyt, tulee varmasti olemaan ikimuistoista=)Vaativaa hommaa, mutta erittäin palkitsevaa!

Omakohtainen kokemukseni on että ainakin dobbereilla ja sakemanneilla on tällähetkellä liian paljon sairauksia, keski-ikä kun tuntuu olevan vain noin 8 -vuotta ja usein (liian usein) saa kuulla molempien rotujen edustajien poistuneen jo muutamanvuoden iässä. Syynä taitaa olla ainakin toopeilla sydänongelmat ja erilaiset syövät..

Rotuna kaikki näistä ovat varmasti vahvoja, mutta oikealla koulutuksella palkitsevia.

1.Mitä ruokaa syötät koirallesi?

- Koirani syövät Nutron ja Eaglen kuivaruokaa ja lisukkeena lihaa (keitettyä ja raakaa) sekä vihanneksia ja kaikkea muuta.

2.Käyttekö koirapuistoissa?

- Käymme yhteislenkeillä noin kymmenenkoiran porukassa, jossa on uroksia ja narttuja - pieniä ja suuria rotuja (mm. rotikkaa, karhukoiraa, dogi ja taitaa porukassa mukana olla kääpiömäyriskin..) ja kaiken ikäisiä. Lisäksi annamme kaveriporukan leikkiä mahdollisimman paljon keskenään ja vierailemme muutenkin toistemme luona, onhan se mukavaa koirillekin..

3.Miten sosiaalistit koiraasi?

Jätkä on pennusta asti ollut muiden kanssa ja kaveripiiriin on kuuluneet pienet ja suuretkin koirat, eri väriset ja eri rotuiset sekä tietenkin eri sukupuoltaolevat. Hyvin on mennyt ja monet ovatkin ihmetelleet että miten niin eri tyyliset koirat voivat olla kavereita, mutta kun ajoissa aloittaa eikä anna ns. huonoja kokemuksia koiralle niin ne oppivat lukemaan toisia koiria ja vaikeassa tilanteessa viisaskoira osaa alistua tai mennä pois. Tietenkin poikkeuksiakin löytyy...

4.Onko ollut kipeänä?

Terveitä ovat dobberini pääasiallisesti olleet, vanhin nukkui pois hieman vajaa 12 -vuotiaana, halvauksen takia.

Usein tuntuu olevan erilaisia allergioita jne, mutta meillä on selvitty niistäkin puhtain paperein *koputtelee puuta*!

Sairauksista kannattaa käydä katsomassa rotuyhdistysten sivuilla.

Kaikki nämä rodut ovat ehkä enemmän tokoon ja muille puolille jos agi-koiraa haluaa niin siihen on huomattavasti paremminkin soveltuvia, mutta esim. ihan kohtuullisesti agissa pärjäävästä toopesta olen kyllä huhuja kuullut! =)

Itelläni 2v saku joka on ollut helppo koulutettava, tottakai on saanut olla määrätietoinen ja kärsivällinen, mutta helppoa on ollut. Se oppii todella nopeasti kaikki uudet asiat jne. mutta yksilöitähän kaikki sakutkin on.
Sillä oli kyllä nuorempana vähän nivel-ongelmia, joiden me epäiltiin johtuvan liian nopeasta kasvusta (koira tuli meille 6kk ikäsenä ja oli jo sillon lähes täyskasvunen). Nyt ei oo enää nivelet vaivannu (lääkkeillä parantu), mutta iho-ongelmat sen sijaan on. Pitää olla tarkka ruokinnan kanssa, kun siitä ne näyttää johtuvan. Eli ollaan syötetty aika paljon kotiruokaa ja vähennetty punasta lihaa, sitten erilaisia kuivamuonia herkkäihoisille koirille. Iho-ongelmat on ikävä kyllä aika yleisiä sakuilla.

Loppujenlopuksi kuitenkin saksanpaimenkoira on niin ihana rotu etten sitä toiseen vaihtais. Ne vaan on niin palvelunhalusia ja aina valmiita tekemään hommia!!!