Tämä on viimekesän normaali päivä ,josta päätin kaskuta tässä kun nyt kiikkustuolissa istun päivät pitkät ja netissä luuraan.
Kaikki alkoi aterialla. Säästösyistä ateriani koostuu aineksista näistä... Alkupaloiksi söin sanani ja pääruoaksi pureskelin kynteni, ja jälkiruokaylläri oli pari hikikarpaloa kaljulta päälaeltani. Mitä ruokajuomaan tulee ,koska invaliditeettiasteeni on varsin korkea en tarvitse mitään nestettä, syljen eritys on kerrassaan mainio. En ehdi nieleksimään edes kaikkea ja valutankin sen tonkkaan ja nautin myöhemmin jos/kun janottaa taas.
Kuljeskelin iltapäivällä pihan perällä ja sain mahti-idean huomisesta ateriasta joka vielä oli pahasti auki. Näin näreessä korkealla räksän pesän. Oi mikä tajuton tuuri, voin tehdä pääskysenpesäkeiton ja ehkä pari lintupaistiakin saisi samalla (onhan ylihuominenkin olemassa).
Riisuin huosuni jalasta ettei ainoat yksilahkeiset pökät repeä rikki kiivetessäni tuuheahkoon pihapuuhun. Paitakin pois, Aatamin asussa puuhun vaan. Onneksi näin voin tehdä ,koska täällä Itäsuomessa on todella harvakseltaan asutusta. Kiipesin ja kiipesin ,mutta niin kiipesivät muurahaiset myös reittäpitkin aina karvaisiin palleihini. Ajattelin vaan että kyllä satiaiset niille puolensa pitää eivätkä luovu kukkulan herruudesta...
Viimein saavuin Räkättirastaan pesälle ja olin noukkimassa koko syljestä tehtyä risuhässäkkää parempaan talteen niin eikös lihava emoräksä tule ja nokkase minua suoraan pupilliin. AI JEESUS ETTÄ TEKI KIPEETÄ. Tipuin alas puusta samantien ja kaikenkukkuraksi esiinluiskahtanut peräsuoleni (elinikäinen vaiva prkl) jäi oksanhaaraan ja näin ollen tein benji-hypyn ilman mitään lisävarusteita 25 metristä. Soitin johonkin KINESS -ennätystenkirjaan mutta kuulemma ei oikein sovi kirjan imagoon...-mitähänvieläperkele.
Perse kohtuullisen kipeä, puusta tehty lasisilmä naamassa ja keittoainekset jäi oksalle piipittämään, voiko enää paremmin mennä. Ajattelin että ei enempää voi enää sattua ja v*tuttaa niin kävelin sisälle pirttiini ja otin vanhan auton akkulaturin kaapista, joka jäi joutilaaksi kun autostani levisi jarrut ja ei ollut rahaa kunnostaa. Otin akkulaturin ,pistin töpselin seinään ,valitsin 12 volttia ja kylmänviileesti kusin muuntajaani joutessani. Seuraava muistikuva on hospitaalista ,lasaretista niinkun ja kiikunkaakun hengissä. En voi kun suositella tätä kaikille ,sillä ehkä hoen sitä kaikkille aina. Ilmainen täyspito ,hyvät oikeat ruoat ja nättejä ,muhkearintaisia hoitsutyttöjä jotka pesevät minut jokapaikasta, siis MAHTAVAA. Menenkin tästä rasvaamaan köyteni ,koska kyseisen muuntajatapaturman takia minulta jouduttiin amputoimaan PENIS ! *itkee kyykyssä*
Kaikki alkoi aterialla. Säästösyistä ateriani koostuu aineksista näistä... Alkupaloiksi söin sanani ja pääruoaksi pureskelin kynteni, ja jälkiruokaylläri oli pari hikikarpaloa kaljulta päälaeltani. Mitä ruokajuomaan tulee ,koska invaliditeettiasteeni on varsin korkea en tarvitse mitään nestettä, syljen eritys on kerrassaan mainio. En ehdi nieleksimään edes kaikkea ja valutankin sen tonkkaan ja nautin myöhemmin jos/kun janottaa taas.
Kuljeskelin iltapäivällä pihan perällä ja sain mahti-idean huomisesta ateriasta joka vielä oli pahasti auki. Näin näreessä korkealla räksän pesän. Oi mikä tajuton tuuri, voin tehdä pääskysenpesäkeiton ja ehkä pari lintupaistiakin saisi samalla (onhan ylihuominenkin olemassa).
Riisuin huosuni jalasta ettei ainoat yksilahkeiset pökät repeä rikki kiivetessäni tuuheahkoon pihapuuhun. Paitakin pois, Aatamin asussa puuhun vaan. Onneksi näin voin tehdä ,koska täällä Itäsuomessa on todella harvakseltaan asutusta. Kiipesin ja kiipesin ,mutta niin kiipesivät muurahaiset myös reittäpitkin aina karvaisiin palleihini. Ajattelin vaan että kyllä satiaiset niille puolensa pitää eivätkä luovu kukkulan herruudesta...
Viimein saavuin Räkättirastaan pesälle ja olin noukkimassa koko syljestä tehtyä risuhässäkkää parempaan talteen niin eikös lihava emoräksä tule ja nokkase minua suoraan pupilliin. AI JEESUS ETTÄ TEKI KIPEETÄ. Tipuin alas puusta samantien ja kaikenkukkuraksi esiinluiskahtanut peräsuoleni (elinikäinen vaiva prkl) jäi oksanhaaraan ja näin ollen tein benji-hypyn ilman mitään lisävarusteita 25 metristä. Soitin johonkin KINESS -ennätystenkirjaan mutta kuulemma ei oikein sovi kirjan imagoon...-mitähänvieläperkele.
Perse kohtuullisen kipeä, puusta tehty lasisilmä naamassa ja keittoainekset jäi oksalle piipittämään, voiko enää paremmin mennä. Ajattelin että ei enempää voi enää sattua ja v*tuttaa niin kävelin sisälle pirttiini ja otin vanhan auton akkulaturin kaapista, joka jäi joutilaaksi kun autostani levisi jarrut ja ei ollut rahaa kunnostaa. Otin akkulaturin ,pistin töpselin seinään ,valitsin 12 volttia ja kylmänviileesti kusin muuntajaani joutessani. Seuraava muistikuva on hospitaalista ,lasaretista niinkun ja kiikunkaakun hengissä. En voi kun suositella tätä kaikille ,sillä ehkä hoen sitä kaikkille aina. Ilmainen täyspito ,hyvät oikeat ruoat ja nättejä ,muhkearintaisia hoitsutyttöjä jotka pesevät minut jokapaikasta, siis MAHTAVAA. Menenkin tästä rasvaamaan köyteni ,koska kyseisen muuntajatapaturman takia minulta jouduttiin amputoimaan PENIS ! *itkee kyykyssä*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et kuole nälkään. Tarjoa johonkin lehteen. Luen joka päivä huonompiakin eikä ole taattu, että niilläkään kirjoittajilla penistä on. Ei ainakaan Lenita Airistolla ja Jukka kuikalla jos on,se on pieni.
On todella ilahduttavaa lukea tositarinoita elävästä elämästä, oman arjen harmaus ja ankeus ikäänkuin kaikkoaa, kun voi lukea mitä kaikkea voikaan sattua ja tapahtua pienelle ihmiselle tämän yrittäessä kunnialla selviytyä jokapäiväisen elämän aiheuttamista huolista ja murheista.
Ehkäpä M S:stä voisi joutessaan piipahtaa sairaalan alimmassa kerroksessa kirurgiveitsen kanssa; nykyään kun ollaan elintensiirroissakin jo aika korkealla tasolla.
Toivotan antoisia lasarettipäiviä ja jään odottamaan muistelmateostanne, jonka varmasti jokin suuri kustantamo mielellään ottaisi ensi joulun alun myyntivaltikseen.