Pistäkää mulle runo menettämisestä...

no täs on joku jos ois vaikka hyvä...


Muistatko kuinka itkit mulle kun suhun sattu?
Muistatko kuinka lohdutit minua kun itkin
maailmaa?
Muistatko kuinka naurettiin muille?
Minä muistan.
Ei välitetty muista.
Nautittiin joka hetkestä mistä pystyttiin.
Itkettiin kun joku asia sattui.
Ne oli aikoja ne.
Tahtoisin pitää ne muistot ikuisesti.
Kun kerrottiin ihastukset.
Kun haukuttiin vanhempiamme.
Kun laskimme leikkiä toisistamme.
Nyt kun illalla mietin kaikkia,
tahtoisin vain sanoa sulle näin.
Mä haluun olla se elinikäinen ystävä sulle.

Haluan tehdä maailmasta paremman kanssasi.
Mä kuulen sun itkun kilometrien päähän.
Tunnen sun ikävän kaikkialle.
Etkö tunne että tahdon kokea elämän kanssasi?
Tahdon olla vain olkapääsi kun kohtaat myrskyn.
Olla ystäväsi.
Nyt ja ikuisesti.

Mä menetin kans bestiksen ja kirjotin sille pari
runoo...

Näistä on osa omistettu sille, ja meiän ero oli
vähän... no joo, mutta täs nyt sit on muutama...


Vain Rakkaus

Tavattiin. Oltiin onnellisia.
Luvattiin; Tää kestää aina.

Missä olet nyt, ystäväni?
Niin lähellä, mutta aivan liian kaukana
Voidakseni tuntea sen läheisyyden.
Välimatka...kirosana...
Se väliltämme tuhoavi kaiken.
Kaiken, minkä vuoksi olen jaksanut elää.
Aina ja ikuisesti, kaikki päättyy.
Vain rakkaus on ikuista.
- Onko?
~Stratogirl~
(omistettu (ex-) bestixelleni)

--------------
Rakastamisen vaikeus

Vähän matkaa sä kuljit mun rinnallani,
opetit mua elämään,
rakastamaan toista ihmistä niin aidosti,
kuin vain mahdollista.
Sitten, mun sydämeni alkoi rakoilla,
kunnes särkyi kokonaan,
ja mä makasin sen sirpaleissa,
osaamatta enää laittaa paloja paikoilleen.
~Stratogirl~
2001-08-14
------------

…We’ll be friends…

Mä istun taas vanhan koulun
luokkahuoneen perimmäisessä nurkassa,
kattelen ulos ikkunasta…
Lumihiutaleet tanssii metsässä.
Uppoudun täysin mietteisiini,
enkä kuule tai näe yhtään mitään.
Mieleen palaa muistot,
Kaikki se ihana,
mitä saatiin kokea yhdessä.
Yhtäkkiä mä muistan erään biisin sanat…

”…there’s a last change,
come whatever, we will still be,
friends forever…”

Kyyneleet kohoavat silmiini…
Nousen tuoliltani ja kävelen sanaakaan
sanomatta ulos luokasta.
En kuule sitäkään, miten maikka huutaa
perääni, minä vain kävelen,
kävelen kauas pois.
~Stratogirl~
2001-08-23
--------------
Kuva

Mä otin käteeni sen kuvan,
Siinä oltiin me.
Sä ja Mä, ja me molemmat hymyiltiin.
Ja se hymy oli aidosti onnellista.
~Stratogirl~
2001-09-16

Säilyt muistoissani...

Äh...
liian vaikeaa,
tunteitansa sanoittaa.

Mutta haluan,
että tiedät;
Välitin.
Välitän edelleen.
Mutta...
en tiedä,
mikä meni sinuun.
En tiedä,
mikä meni minuun.

Tiemme erkanivat,
vaikka niiden piti kulkea yhdessä,
koko loppuelämä.

Anteeksi,
petin sinut.
Jokin sisälläni vain sanoi,
etten enää kykene elämään rinnallasi.

Ehkä näin on parempi,
sillä en halua enää satuttaa sinua...
enempää...

Anna anteeksi,
Rakas ystäväni...

Muistan sinut aina,
ikuisesti...

Muistan kaiken hyvän,
minkä toit elämääni...

En osannut olla sinulle,
mitä olit minulle.

Toivottavasti et muista
minua pahalla,
et vaikka sinut petinkin.
Meidän vain oli aika erota.
- Ystävinä?

Ehkä me vielä tavataan.
Ehkä mä voin antaa anteeksi...
itselleni ja sulle...
- Anteeksi minkä?
Niinpä...
~Stratogirl~