asemalla halaan sua taas viimeisen kerran.
vaikka tiedän, ettei tää jää tähän.
me nähdään taas pian, mutta sä pidät kiinni
musta, kuin me elettäis viimeistä yhteistä päivää.
sä saat otteen musta sun suklaisilla silmilläs.
ja sä tuuditat mut rauhaisaan huumaan. kyyneleet
eivät ole kaukana, enkä estä niitä virtaamasta
pitkin poskea.
sä kosketat hellästi leukaani. sä katsot niin
surullisesti. ei edes kuulutus sun junastas saa
meitä liikkeelle. mä keskityn vain suhun. elän
siinä pienessä mutta niin onnellisessa maailmassa.
sä opetat mulle niitä asioita, joita en edes
tiennyt aikaisemmin olevan. sä saat mun pitämään
elämän hallinnassa. pitämään asiat kunnossa.
eniten, kaikkein eniten, mä pidän kiinni susta.
sun ja mun maailmasta. siitä yhteisestä.
joskus, me koetaan se maailma niin todellisena,
että voidaan hymyillä, halata ja sanoa; mä en
enää ikinä lähde sun luotas!
viimein, sä astut junaan, katsot ja suutelet
viimeisen kerran...taas niin pitkää aikaan.
sanot; soitan sitten. ja käännyt.
tyhjyys. se on se seuraava tunne, joka saa
valtaansa. haluisin niin tarttua suhun, halata
vielä kerran, ja kertoa, että rakastan.
myöhäisesti vilkaisen vielä suhun, mutten näe sua
enää...
mä odotan. odotan sua taas...että voin halata sua
hellästi, ja kertoa, että rakastan. seuraavaa
kertaa odotan...todella.
vaikka tiedän, ettei tää jää tähän.
me nähdään taas pian, mutta sä pidät kiinni
musta, kuin me elettäis viimeistä yhteistä päivää.
sä saat otteen musta sun suklaisilla silmilläs.
ja sä tuuditat mut rauhaisaan huumaan. kyyneleet
eivät ole kaukana, enkä estä niitä virtaamasta
pitkin poskea.
sä kosketat hellästi leukaani. sä katsot niin
surullisesti. ei edes kuulutus sun junastas saa
meitä liikkeelle. mä keskityn vain suhun. elän
siinä pienessä mutta niin onnellisessa maailmassa.
sä opetat mulle niitä asioita, joita en edes
tiennyt aikaisemmin olevan. sä saat mun pitämään
elämän hallinnassa. pitämään asiat kunnossa.
eniten, kaikkein eniten, mä pidän kiinni susta.
sun ja mun maailmasta. siitä yhteisestä.
joskus, me koetaan se maailma niin todellisena,
että voidaan hymyillä, halata ja sanoa; mä en
enää ikinä lähde sun luotas!
viimein, sä astut junaan, katsot ja suutelet
viimeisen kerran...taas niin pitkää aikaan.
sanot; soitan sitten. ja käännyt.
tyhjyys. se on se seuraava tunne, joka saa
valtaansa. haluisin niin tarttua suhun, halata
vielä kerran, ja kertoa, että rakastan.
myöhäisesti vilkaisen vielä suhun, mutten näe sua
enää...
mä odotan. odotan sua taas...että voin halata sua
hellästi, ja kertoa, että rakastan. seuraavaa
kertaa odotan...todella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihana runo!
IIHANAAA RUNOOOOOO!!!!!
:))