Mä kasvoin aikuisten mukana
Halusin olla jotain muuta
Hieman vanhempi, hiukan vahvempi
Mutta näin siinä kävi:
Musta tuli se nuori nainen
Joka ei armoa antanut
Ei kyyneltä vuodattanut, ei ainakaan vuoksi
miehien
Mä vain kuljin omaa tietäni
Sen minkä niillä tuhansilla sanoilla kirjoitin
sydämeeni
En kuunnellut mä muiden puheita
Tottakai tiesin itse paremmin
En mä voi sanoa kaiken jo kokeeni
Kai multa jäi lapsuus lyhyeen, mutta silti lapsi
vielä oon
Mutta jos mä jotain oon jo oppinut
Niin valheella on lyhyet jäljet
Ja niillä tuhansilla sanoilla, joilla sä satutit
mua niin perkeleen pahasti
Kerroit, että rakastat, vaikka halusitkin vain
satuttaa
Ja mä uskoin sua, niin kuin pieni lapsi vain
uskoa voi
Mä luotin suhun todella paljon
Ehkä vähän liikaakin
Oletin, että kyllä sä muutut
Että susta joskus tulee jotain muuta kuin ihmisiä
vihaava kundi
Ei susta tullut
Vuodet kulki ja mä kasvoin
Opin näkemään sun sisälle
Siihen kylmän routaiseen maailmaan, jossa sä
hiljaisena elit
Ei susta ollut muuttumaan
Tää rooli oli taottu liian syvälle
Vain sanoja mä sain sulta
Vain kylmiä sanoja
Että maailma on julma paikka, ainakin täällä
Että vaikka kuinka väitetään niin täältä ei
kukaan lähde hengissä
Ei, et sinä ainakaan
Mä kuljin sun mukana
Opin pelaamaan sen toisen maailman säännöillä
Puremaan, jos tultiin liian lähelle
Sotimaan, jos niin vaadittiin
Ei mulle susta jäänyt kuin kova ulkokuori
Silti mä rakastin sua
Vuodesta toiseen, tunnista tuntiin
Sä elit mussa ja mun sydämessä
Sä olit mulle enemmän kuin mun oma äiti
Sä olit mulle liian paljon
Ja kun sä kuolit
Mä jäin yksin
Yksin tänne sotien maailmaan missä mun pitäisi
nyt selvitä...
Halusin olla jotain muuta
Hieman vanhempi, hiukan vahvempi
Mutta näin siinä kävi:
Musta tuli se nuori nainen
Joka ei armoa antanut
Ei kyyneltä vuodattanut, ei ainakaan vuoksi
miehien
Mä vain kuljin omaa tietäni
Sen minkä niillä tuhansilla sanoilla kirjoitin
sydämeeni
En kuunnellut mä muiden puheita
Tottakai tiesin itse paremmin
En mä voi sanoa kaiken jo kokeeni
Kai multa jäi lapsuus lyhyeen, mutta silti lapsi
vielä oon
Mutta jos mä jotain oon jo oppinut
Niin valheella on lyhyet jäljet
Ja niillä tuhansilla sanoilla, joilla sä satutit
mua niin perkeleen pahasti
Kerroit, että rakastat, vaikka halusitkin vain
satuttaa
Ja mä uskoin sua, niin kuin pieni lapsi vain
uskoa voi
Mä luotin suhun todella paljon
Ehkä vähän liikaakin
Oletin, että kyllä sä muutut
Että susta joskus tulee jotain muuta kuin ihmisiä
vihaava kundi
Ei susta tullut
Vuodet kulki ja mä kasvoin
Opin näkemään sun sisälle
Siihen kylmän routaiseen maailmaan, jossa sä
hiljaisena elit
Ei susta ollut muuttumaan
Tää rooli oli taottu liian syvälle
Vain sanoja mä sain sulta
Vain kylmiä sanoja
Että maailma on julma paikka, ainakin täällä
Että vaikka kuinka väitetään niin täältä ei
kukaan lähde hengissä
Ei, et sinä ainakaan
Mä kuljin sun mukana
Opin pelaamaan sen toisen maailman säännöillä
Puremaan, jos tultiin liian lähelle
Sotimaan, jos niin vaadittiin
Ei mulle susta jäänyt kuin kova ulkokuori
Silti mä rakastin sua
Vuodesta toiseen, tunnista tuntiin
Sä elit mussa ja mun sydämessä
Sä olit mulle enemmän kuin mun oma äiti
Sä olit mulle liian paljon
Ja kun sä kuolit
Mä jäin yksin
Yksin tänne sotien maailmaan missä mun pitäisi
nyt selvitä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi runo oli tosi hyvä! Jos se kerto sun
elämästä, niin mä oon tosi pahoillani sun
puolesta! Mä pystyin "lukeen rivien välistä", et
oot aika down!
Mä kirjottelen ittekin kaikkee ja tarttee vaan
toivoo, että munkin raapustukset ois joskus yhtä
hyvii, ku toi sun oli!