Kimmolle...

Tapettu kirjoitti:

Sä olit mies, johon oli vaikea olla ihastumatta
Mustat hiukset, ruskeat silmät
Jotain mikä jäi mun mieleeni
Sun naurusi, kosketuksesi hellyys
Ja mä torjuin sen kaiken
Lähdin kävelemään kuten ennenkin
Peläten, että sä vain satutat

Mä en tiedä mitä mun pitäisi sanoa
Kai pyytää anteeksi
Tai sitten vain jättää sanomatta
Sulkea hiljaa ovi ja jättää sut nukkumaan sinne
pimeään huoneeseen
Niin kuin viimeksikin
Lähteä kävelemään ja yrittää unohtaa
Kulkea vain eikä muistella
Se vain tekee kipeää

On jotain mitä mä en koskaan unohda
Ja se on se sateinen yö silloin kesäkuussa
Istuin vain ja tuijotin sadetta
Yritin nähdä läpi enkelten kyyneleitten
Ja sitten, kun sua katsoi
Mä tiesin, etten koskaan haluaisi sua satuttaa
Sä näytit niin viattomalta
Lapselta, joka uskaltaa nukkua
Pitkän aikaa mä istuin hiljaa ja katselin sadetta
Kunnes väsyneenä painauduin sun vierelle
Yrittäen nukkua

Sä autoit mut pahimman yli
Jaksoit seistä vierellä ja olla mukana
Mutta nyt mun on aika lähteä kokeilemaan omia
siipiäni
Jos ne vaikka kestäisivätkin
En tiedä sitä vielä
Mutta ennenkin olen pudonnut ja aloittanut alusta
Ja kiitos sinun olen tässä vieläkin
Ei sielu enää niin palasina, eikä sydän enää niin
täynnä vihaa ja katkeruutta

Jos mä jotain haluan sanoa, niin se on kiitos
Kiitos, kun jaksoit kuunnella ja seisoa vierellä
En usko, että olisin enää jaksanut
Kiitos, kun et lähtenyt niin kuin mä tein
Mä tiedän olevani sulle paljosta velkaa
Ja joskus toivonkin, että saisin sen maksaa
takaisin
En vain tiedä miten ja milloin
Kiitos, kulta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä