Keräys- Hienoa toimintaa. Jos nyt oikein olen käsittänyt , keräystuotosta 10 % jää omalle seurakunnalle ja käytetään juoppojen Äitien """tukemiseen""". Eipä ihme että täällä hervannassakin nuorten äitien juominen lisääntyy huimasti. Sossun rahat kun on juotu, lisää saa seurakunnalta. Jotta tällaista tällä kertaa. Ei hyvältä näytä.
YHTEISVASTUU
jep !
271169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
..tuokin. Enpä vain ole koskaan ajatellut, että kun auttaa ihmistä, vaikkapa sitä alkoholistia, niin auttaakin juomaan lisää.
Siis ihmisellä on ongelmia elämässään alueella X ja jos seurakunta tai sossu/kunta tai naapuri auttaa häntä, apu ei poistakaan ongelmaa X vaan tukee sitä eli lisää sitä.
Siis:
Ei kannata auttaa köyhiäkään. Sehän vaan lisää heidän köyhyyttään.
Työttömien auttaminen (työn löytämisessä) on turhaa, koska tosiassa tuetaan heidän työttömyyttään.
Ja niin edelleen.
Mielenkiintoinen näkökulma.
Mutta en mä kyllä ole missään nähnyt lukevan tai kuullut sanottavan, että tämän vuotinen yhteisvastuukeräys keräis rahaa juopoille äideille. Tai sitten tuo sana "juoppo" on jätetty tarkoituksella pois ja niitä rahoja on kerätty menneinä vuosina sitten juopoille työttömille, juopoille asunnottomille ja muuten vaan juopoille köyhille.
http://www.yhteisvastuu.fi/2004kerays.htm
jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.
minä laitan yhteisvastuukeräykseen oman osuuteni.
TOTEUTUISI !!!!!!Siksi rikas seurakunta ker(j)ää
rahaa Äideille ja heidän lapsilleen.
Rahallako Diakonit luulevat äidinrakkauden löytyvän ? Eräs tampereen diakoni kielsi tyttärensä seurustelemasta vuokrataloissa asuvien poikien kanssa, olisikohan siinäkin kyse äidinrakkaudesta, itse kyllä uskon syynä olevan rahan, diakoni asui ok-talossa.
Aina vaan kirkko kerjää ja kirkon omaisuus lisääntyy, tukkipuut senkun lihovat, miksei niitä muuteta "Äidinrakkaudeksi" ?
itsekin olen miettinyt
kirkon varallisuutta ja armeliaisuutta
historia toistaa itseään
nyt sivistyneemmin
kirkollisvero ja keräykset
kirkko ei omistaan luovu
hädässä olevat saavat almunsa
srkuntien liikekeskukset kiinteistöt
tekevät jättitulosta
jokainen uskoo suurempaan voimaan
minä en valtionkirkkoon
-ajatukseni-
Olen itse saanut kirkolta, diakonityöntekijältä, apua taloudelliseen ahdionkooni. Yleensä ruokakassi ja ruoka-apu annetaan toimeentuloasiakkaille, mutta minä olin liian hyväosainen jotta olisin saanut mitään sossun luukulta. Kuitenkin rahat oli loppu, talous kaikin puolin tiukilla, elämä sirpaleina ja kaikki piti rakentaa alusta uudelleen ja itse olin uupunut. Tiesin että tilanne on väliaikainen, että se korjaantuu ½-1 vuoden aikana.
Siihen hätään apua tuli juuri seurakunnalta. Siitä olen suunnattoman kiitollinen.
Ei rakkaus rahaa vaadi. Mutta jos elämäntilanne on hankala, jos joutuu painiskelemaan monien huolien kanssa: yrittää selvityä omasta alkoholismistaan, työttömyydestään; on uupunut oman työnsä stressaavuuden alle, perheessä on sairautta tai on ongelmia parisuhteen kanssa - - silloin on raskasta rakistaa enää ketään. Uupuu tuon kaiken alle, ei jaksa. Ei jaksa nähdä hyviä asioita elämässään, kun ne ikävät ovat niin isoja että peittoavat kaiken hyvä alleen.
Kun vähän saa apua arkipäivän ahdinkoon, jaksaa paremmin, jaksaa enemmän. Hyvä saa aikaan hyvää.
Teidän ei tarvitse, teidän ei ole mikään pakko, antaa ropoakaan kirkon yhteisvastuukeräykseen. Ei nyt eikä vastakaan.
Te olette niin paljon parempia ihmisiä; te syljette köyhän päälle; te lyötte lyötyä. Te olette vahvoja nyt. Teitä ei elämä kovalla kädellä koskaan kohtele. Teillä ei ole eikä tule sairautta, ei onnettomuutta, ei taloudellista ahdinkoa. Eikä teidän lähipiirissäkään tai -suvussa ja jos joku onneton luuseri onkin joukossa, semmosen kanssa ei olla tekemisissä.
Se on teidän valintanne: tuomita toiset ihmiset.
Olkaa onnelliset siis elämässänne.
joulukin keksittiin siksi että ihmisiä alkais virrata kirkkoon
En minäkään usko oikein tuohon kirkon touhuun.
Suomessa luterilainen kirkko ei ole mikään henkisen puhdistumisen tyyssija.
Kirkko on paremminkin kiinteistöhuoltoyhtiö.
Lisäksi kirkon opit ovat lähinnä helvetillä pelottelua, eikä suinkaan ihmisen hyvien puolien kiittämistä.
Minä olen lopettanut ajat sitten oman kilvoittelun, koska jos kerran ihminen luotiin jumalan omaksi kuvakseen, niin samanlainen retale kait oli sitten hänkin.
No hiukan käkevästi sanottu, mutta hymyn kanssa voi lukea....
kirkolla olisi antaa enemmänkin
mutta roposia viljelee
kirkkomme on ahne
rikkoo omia oppejaan
vähästäkin on kai hyvä olla kiitollinen
en tiedä ei minusta
kirjoitat katkeria sanoja
tuntematta ihmistä
jokaisella meillä on vaikeutemme
toivon tilanteesi muuttuvan parempaan
-surullinen hymähdys-
Olen minäkin. Kaikki ystäväni ovat köyhiä. En koskaan ole sylkenyt köyhän päälle, enkä sylje.
Edellinen kirjoitukseni ei tuominnut Äitejä vaan Kirkon, tuon saatanallisen pakanalauman tyyssijan, josta perheeni kanssa erosin viime vuonna.
Kirkko jakoi vuosia EU:n ruokapussia, tosiaan EU:N, kirkko ei antanut omistaan, vaan toimi EU:n välikätenä.
Tottakai jokainen apua tarvitseva tarvitsee apua, mutta tapa jolla kirkko "auttaa", sitä en koskaan hyväksy.
Minäkin luen raamattua, usein kesäisin metsässä kannon nokassa, uskon olevani ainakin yhtä lähellä Jumalaa kuin "oikeat uskovaiset" istuessaan sunnuntaisin kirkon penkkiin. Jos ja kun joku saa kirkolta apua, se on varmasti avunsaajalle Iso asia, en ole ketään tuomitsemassa, arvostelen ainoastaan kirkon toimintaa.
Jos Jeesus nyt ilmestyisi keskuuteemme, Uskon että Hän myisi kirkon lihavat metsät, osakkeet ja muun omaisuuden ja jakaisi rahat kaikille apua tarvitseville.
... muuan pappi riparileiriltä (tosin siitä on jo yli 15 vuotta aikaa). Hän oli tuolloin suureen ääneen seurakunnassa ihmetellyt sitä, miksei kadun kulkijoita voitaisi ottaa pakkaselta suojaan seurakuntakeskuksen tiloihin. Vastaus oli ollut: "Siivoojat eivät pidä ajatuksesta".
Samana rippikesänä kotikuntani kirkkoa kunnostettiin. Tapulin päässä oleva risti kullattiin. Jälleen rippipappini oli ihmetellyt: miksei voitu vain maalata kesltaisella maalilla sitä ristiä... eihän sitä 30 metrin korkeudesta erota onko se kullattu vai maalattu... ja annettaisiin ne rahat vaikka nuorisotyölle... taaskaan ei pappia kuunneltu.
Rippipappini ei toiminut virassaan kuin pari vuotta, sai sitten lähtöpassit, varmaankin liian uudistusmielisten ajatustensa vuoksi. Muistan häntä lämmöllä!
meidän kylän pappi eleli Raamatun ojeiden mukaan ja yritti saada laumansakin niin tekemään,
mutta tuo synnissä ja hauraudessa rypevä lauma,
vaati pappia ristinpuulle ja piispa kävi
nuhtelemassa pappia,
Papin oli nöyrryttävä ja alettava elämään kuten
oma lauma , syntiä tehden, heikkoja sortaen,
Tämä Tosi juttu pirkanmaalta osoittaa sen mikä ja mitä kirkko nykyaikana on.
Kirkko on rosvojen, laiskojen, rahanahneiden suojatyöpaikka.
Mä yritin muutama vuosi sitten kun jäin yksin kahden lapseni kanssa ja taloudellinen tilanne oli tosi vaikea, olin hoitovapaalla... Opintolainan korkojen maksuun en saanut rahoja kasaan, olin toimeentulotuen asiakas.No yritinpä kirkolta saada apua, kun olin kuullut, että vuokra rästeihin ja muihin ovat ihmiset sieltä saaneet useitakin tuhansia... Summa oli minulla muutaman kympin yli 1000 mk. Rahaa ei herunut, mutta antoivat yhden 100 mk maksusitoumuksen ruoka kauppaan!!! NO sillä en voinut korkoja maksaa!!! et sellasta apua...
Senkus kritisoitte kirkkoa instituutiona. Minä vain kerroin yhden pienen esimerkin, miten kirkko on tullut vastaan ja auttanut diakoniatyöntekijän muodossa. En minä paljoa saanut: pari kertaa muovipussillisen tuota parjattua EU-ruokaa sekä ostosetelin lähiruokakauppaan. Ne riittivät minulle.
Haluisn vain kertoa, että pienkin apu voi olla suurta silloin kun sitä tarvitsee ja sitä saa.
Että pieni apu auttaa pitkälle, auttaa paljon. Paitsi se konkreettinen apu, myös se tunne, että joku välittää, joku huolehtii, etten ole aivan yksin murheineni.
Minä en ole katkera enkä elä kurjuudessa tai muutakaan semmoista. Köyhäksi en itseäni määrittele, köyhyys on minusta enemmän kuin vain pelkkä aineellinen köyhyys: minulle köyhyys on kokonaisvaltaista puutetta, niin aineelliselta puolelta kuin henkisiltäkin puolelta. Minulle köyhyys on sitä, kun ihmisellä ei ole yhtään mitään, eikä hänellä ole mitään annettavaakaan; kun puuttuu paitsi ruoka myös rakkaus ja hyvä tahto, niin ei voi antaa mitään itsestään muille.
Se on minun määritelmäni totaaliselle köyhyydelle suomalaisessa yhteiskunnassa.
Pienituloinen olen, mutta muuten tyytyväinen elämääni. Katkera tai kateellinen tai tyytymätön en ole, en ole ressukka parka vain siksi, että joskus tarvitsin - ja sain! - apua.
Kiitos kirjoituksestasi, se oli hyvä että teksti herätti mielipiteitä.
Jokainen on varmasti kirkkonsa kokenut eri tavalla ja kaikilla se ei välttämättä ole ollut mieluinen kokemus. Mutta arvokkaita mielipiteitä kaikki kuitenkin.
Puhut totta siitä köyhyydestä, ettei se tarkoitakaan aineellista köyhyyttä, sen kun kaikki ymmärtäisivät.
Monesti on nimittäin niin, että mitä enempi sitä maallista rojua on, sitä köyhemmäksi ihminen itsensä tuntee. Ja sen rojun menettämisen pelko estää itse elämästä nauttimisen.
Syksyllä oli köyhyydestä runo tällä palstalla ja pistän sen tuohon vielä linkkinä näkösälle.
ootte oikeassa tossa köyhyys asiassa... Itselläni ei koskaan oo ollu aineellista rikkautta... Mutta ex- miehelleni kaikki raha ja tavara oli tärkeämpää kuin ihmissuhteet ja rakkaus. Luuli rahan tuovan onnea. Minä en sitä jaksanut. Tulen toimeen tätä nykyä työnteolla. Ylimääräistä ei jää mutta olen tyytyväinen elämääni. En kaikesta huolimatta ole eronnut kirkosta, vaikka edellisessä viestissäni ilmaisin olevani tyytymätön saamaani apuun... en edes käyttänyt maksusitoumusta, koska se 100mk ei ollut se mitä tarvitsin silloin. Onneksi apu tuli muualta,aivan kuin "joku" olisi vienyt viestin eteenpäin... :-)
Voi minua pyöreäpäätä, kun se linkki sittenkin jäi pois edellisestä. Anteeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000001300368
Mulla aivan samoin entinen mies tavoitteli onnea samoista asioista kuin sinulla. Minä kuitenkin olen löytänyt onneni ja sisäisen tasapainoni aivan muusta. Eikä tosiaan ylimääräistä jää, mutta mikäpä siinä laskut tulevat maksettua ajallaan ja jääkaappi on täynnä ruokaa sekä koti on turvallinen ja rauhallinen minun ja lasteni elää.
Kirkkoon myös kuulun. Minulle se edustaa sellaisia henkisiä arvoja ja juuria joihin olen kasvanut, että hyvin korkea olisi kirkosta eroamiskynnys. Siinä menettäisin sellaisia arvoja joita ei voi mitata millään rahalla.
Nämä asiat ovat kuitenkin jokaiselle juuri niitä henkilökohtaisesta henkilökohtaisempia kokemuksia, mutta aika raaasti ja rajusti täällä kirkko tuomitaan, vaikka monet saavat jo pelkästään siihen kuulumisen kautta, vaikka ei sen kummemmin seurakuntaelämään osallistuisikaan sellaista tukea, jota ei voi saada mistään muusta.
Kela kyllä maksaa opintolainan korot jos anot sieltä kun olet työtön.
katso kuolemaa silmiin
silloin jokainen uskoo suurempaan
kenen jumala on oikea
auttaako allah minua
entä jehova
kauppa se on joka kannattaa
usko meihin maksa meille
meidän jumalamme on paras
sattumaa oli syntyä
tähän kulttuuriin
-edelleen pohtii-
Sattumaako vai tarkoitusta. Omalta kohdaltani uskon enempi tarkoitukseen.
Eri uskonnoissa on hyvin paljon yhteneväisyyksiä ja jumala voi aivan hyvin olla sama, vaikka eri nimellä nimitetään.
Asiat valkenevat tai ovat valkenematta eri yksilöille eri tavalla. Samalla viivalla ollaan kuitenkin kaikki. Mitenkään en haluaisi omaa uskoani toitottaa. Mutta sen, että kieltäisin uskoni kokisin omalla kohdallani hyvin vakavaksi asiaksi.
Luin runosi niin, että pohdit, edelleen, mihin kuulut, kuka olet, onko Jumalaa ja mikä ja millainen se Jumala on. Onko Jumala kaupan?
Vastauksia kysymyksiin saa ainakin papilta. Sen kamalan ev.lut. seurakunnan papilta. Puhelimitse ehkä, mutta parempi varmaan käydä päivystävän papin juttusilla tai vaikka ihan varata aika illalla töiden jälkeen. Kysyä, jutella. Saada vastauksia.
Pappi antaa vastaukset Raamattuun perustuen, ja ev-lut. kirkon linjaan perustuen, mutta myös omaa tulkintaansa käyttäen. Näin on joka uskonryhmittymän kanssa, eikä se minusta ole huonoa. Sillä jokaisen usko on henkilökohtainen, se on hieman erilainen kuin kaverin usko, vaikka kumpikin lukisi samat jakeet Raamatusta.
Eihän sinun tarvitse samaan uskoa eikä olla samaa mieltä, mutta jos mietit, niin ainakin yksi paikka saada vastauksia. Muualle en osaa neuvoa.
Eipä maksanut ei... en ollut työtön vaan hoidin alle kolmivuotiasta kotona ja varsinaista lainaa en ollut tuolloin edes lyhentänyt, ensimmäinen korkojen maksu tuli ja kyllä sitä kelastakin kyselin, en toki kirkolta ensimmäisenä apua hakenut! Vaan se tuntui viimeiseltä oljenkorrelta...
Kirkkohan ei ole köyhiä varten. SE on totuus.
Pysytään vain loitolla tuosta pakanalaumasta, joka kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin,
käy istumassa rukoillen viikon syntejään anteeksi
ja viskaamalla pari lanttia haaviin
pakanat uskovatkin että heidän synnit unohdetaan
Helpotti kun erosin kirkosta, tunnen itseni vapaaksi ja tunnen tehneeni lastani kohtaan oikein. Lapselta ei kysytty 2kk iässä, haluaako hän liittyä ev lut srk , nyt hän tulevaisuudessa saa ITSE valita, mihin kuppikuntaan haluaa kuulua. Ehkä minultakaan aikoinaan ei kysytty haluanko liittyä evlutseurakuntaan, nyt sitten olen vapaa.
Minunkin juureni ovat kirkosta lähtöisin-hyvin läheinen ihminen oli piispa.Siitä valheen- pesästä kuitenkin erosin ja olen erittäin tyytyväinen.Ihmiset voivat olla ulkokultaisesti hyviä,mutta kyllähän teot paljastavat,millainen sydän on-vai mitä?
Mulla juuret ovat enempi symbooliset. Vaikka olenkin pappissukua kolmannessatoista polvessa ja toiselta puolen isoukki kuuluu herännäissaarnaaja veljessarjaan.
Uskonnollinen kasvatukseni, jonka olen kotona saanut on lempeää, kiitos siitä erityisesti äidilleni. Sen pienenä saamani lapsen uskoni olen säilyttänyt ja elämän myrskyissä se on vahvistunut. Selvää johdatusta olen huomannut ja oloni siksi tunnen hyvin turvalliseksi.
Lienenkö jonkun mielestä ulkokullainen. Sitä en tiedä, itse en menisi tuomitsemaan kuitenkaan ketään, sillä jokainen tekee omat valintansa. Enempi voisin kirkossa käydä, mutta minun mielestäni uskonnollisuus ja uskominen ei ole sen tyylisistä teoista kiinni. Niin kirkossa olen tosiaan käynyt viimeksi pojan konfirmaatiossa lähes neljä vuotta sitten.
Mitä ulkokullaisuuteen tulee niin Raamatussa on siitä hyvä vertaus.
Olen varmaan pikkuisen jälkeenjäänyt, kun kuvittein, että rahat menevät päihdeäitien ja lasten tukiverkoston rakentamiseen. Ei suinkaan äitien juomisen tukemiseen....
Mulle on aivan sama kuka sen rahan kerää, kunhan vain menee oikeaan asiaan.
Jos edes yhdenkään perheen lapsen saa pelastettua turvalliseen elämään.
Vai pitäisikö meidän kääntää näille ahdingossa eläville perheille selkämme?
Vai haluatko, että nämä äidit ja lapset viedään saunan taakse... ?