Istun rannalla ja sua mietin.
Viesti eilinen, viesti toissapäivnen
oli, kuin terrori isku mun sisimpään..
En voi uskoa, että tää meidän juttu on ohi
ja pysyy. En huomannut virheitäni jotka tein.
En riittänyt sinulle. Et ilmeisesti sure tätä
meidän eroa, mutta minä suren. Ja suren vielä
kauan. Niin kauan, kunnes tuntuu että ei ole
mitään jäljellä paitsi minä. En juo, en polta
enkä käytä huumeita. Millaista ystävää odotit?
Sellaista joka juo, polttaa ja käyttää huumeita
sellaista ilmeisesti..
Me aloitimme ihan nuorena olit kuus minä
kahdeksan vuotias. Leikimme paljon barbi nukeilla
ja leikkikalut vaihtui hevosiin ja pian koiriin
ja oltiin loppujen lopuksi me. Mikä meni pieleen?
Emme tule saamaan Titanicia pois atlantin
pohjasta, koska sinne se kuuluu, kun sinne kerran
upposi.
Oloni on aika heikko. Mutta mitä siitä et välitä,
koska en ole ystäväsi enää..
Tunnen oloni petetyksi koska luulin, että
ystävyytemme on vahva. Sanoimme usein, että
meidän ystvyyttä ei voi rikkoa mikään..Väärin me
teimme sen ihan itse. Kukaan ei tullut meidän
välejä rikkomaan paitsi me itse. Sinä päätit
laittaa pisteen tälle jutulle ja itse suostuin
siihen vastoin oikeasti tahtoani. Mutta sinua
miellyyttääkseni..ja sitä, että ei tule
sotaisampaa eroa vaikka mailitse käymmekin aika
tulista sotaa. Minun on pakko ilmeisesti jo
muuttaa pois kotoa nyt kun kaikki alkoi kotonakin
mennä hyvin, mutta en pysty ilmeisesti koskaan
sinua tapaamaan. Mietin tässä miten usein
muistelet yhteisiä hetkiämme? Et varmaan enään
ollenkaan sillä olen historiaa ja tulen pysymään
historiassa..mutta toivottavasti löydät ystäväni
uuden henkilön jota kutsua sun kamuksi, bestis,
ystävä,paras ystävä. Sulla on paljon mailikamuja,
mulla ei niitäkään ole paljon..ja enimmäkseen
jätkiä joille en kauheemmin viitsi meidän
asioista kertoa..ei se niille kuulu. Yksi ainut
mailikamu on minulle, kuin isoveli..hän neuvoo,
tukee ja auttaa kun maailma romahtaa niskaan.
Sinä romautit sen viimeksi mun niskaan ja kestää
aikansa ennen kun se korjaantuu...
Toivon, että te muut ennen kun nimitätte ketään
bestikseksenne luette runon kun eroaa frendistään
ja tämän ja Onneton Tarinan niin osaatte varoa
tulevaisuutta paremmin...
Voimia teille kaikille
Viesti eilinen, viesti toissapäivnen
oli, kuin terrori isku mun sisimpään..
En voi uskoa, että tää meidän juttu on ohi
ja pysyy. En huomannut virheitäni jotka tein.
En riittänyt sinulle. Et ilmeisesti sure tätä
meidän eroa, mutta minä suren. Ja suren vielä
kauan. Niin kauan, kunnes tuntuu että ei ole
mitään jäljellä paitsi minä. En juo, en polta
enkä käytä huumeita. Millaista ystävää odotit?
Sellaista joka juo, polttaa ja käyttää huumeita
sellaista ilmeisesti..
Me aloitimme ihan nuorena olit kuus minä
kahdeksan vuotias. Leikimme paljon barbi nukeilla
ja leikkikalut vaihtui hevosiin ja pian koiriin
ja oltiin loppujen lopuksi me. Mikä meni pieleen?
Emme tule saamaan Titanicia pois atlantin
pohjasta, koska sinne se kuuluu, kun sinne kerran
upposi.
Oloni on aika heikko. Mutta mitä siitä et välitä,
koska en ole ystäväsi enää..
Tunnen oloni petetyksi koska luulin, että
ystävyytemme on vahva. Sanoimme usein, että
meidän ystvyyttä ei voi rikkoa mikään..Väärin me
teimme sen ihan itse. Kukaan ei tullut meidän
välejä rikkomaan paitsi me itse. Sinä päätit
laittaa pisteen tälle jutulle ja itse suostuin
siihen vastoin oikeasti tahtoani. Mutta sinua
miellyyttääkseni..ja sitä, että ei tule
sotaisampaa eroa vaikka mailitse käymmekin aika
tulista sotaa. Minun on pakko ilmeisesti jo
muuttaa pois kotoa nyt kun kaikki alkoi kotonakin
mennä hyvin, mutta en pysty ilmeisesti koskaan
sinua tapaamaan. Mietin tässä miten usein
muistelet yhteisiä hetkiämme? Et varmaan enään
ollenkaan sillä olen historiaa ja tulen pysymään
historiassa..mutta toivottavasti löydät ystäväni
uuden henkilön jota kutsua sun kamuksi, bestis,
ystävä,paras ystävä. Sulla on paljon mailikamuja,
mulla ei niitäkään ole paljon..ja enimmäkseen
jätkiä joille en kauheemmin viitsi meidän
asioista kertoa..ei se niille kuulu. Yksi ainut
mailikamu on minulle, kuin isoveli..hän neuvoo,
tukee ja auttaa kun maailma romahtaa niskaan.
Sinä romautit sen viimeksi mun niskaan ja kestää
aikansa ennen kun se korjaantuu...
Toivon, että te muut ennen kun nimitätte ketään
bestikseksenne luette runon kun eroaa frendistään
ja tämän ja Onneton Tarinan niin osaatte varoa
tulevaisuutta paremmin...
Voimia teille kaikille
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitään siitä
mitä meillä oli
en vaihtaisi pois.
olisin tahtonut että tää
homma hoituu riitelemättä
Mutta ei.
Olimmeko liian vittuuntuneita toisiimme?
Vai mikä meni vikaan?
Riidaksi ero puhkesi ja
riita sodaksi
joka lienee päättymätön..
Tiedä en.
Niin kuten sanoit
eron syy on molemmissa
ei pelkästään mussa
eimpelkästään sussa
vaan meissä.
Sanoit, että vasten tahtoasi suostuit
eroon
vuoden pituiseen.
miksi?
miksi et kertonut että
se on liikaa?
olisit vain sanonut
suoraan,
en minä pure.
Ei sinun tarvitse mua miellyttää
Ei todellakaan.
Ei ystävyys perustu teeskentelylle
ja toisen mielistelylle.
Vahvan ystävyyden pohjiin kuuluu
luottamus, uskallus kertoa oma
meilipide ja asioiden ratkominen.
Mieltä puuttui puhumsien jalo taito,
mä en osannut kertoa tunteistani
tai ajatuksistani
sä et uskaltanut sanoa ei
ystävyyden loppuvaiheessa.
Tiedä en sitäkään
miten useasti olet muihin asioihin
suostunut
vastahakoisesti..
Ystävyys ei toimi
ja se on harmi.
Mut minkäs teet
loppu mikä loppu.
Joskus.
Sitä vaan kasvaa erilleen hyvästäkin ystävästä.
Eikä sen tarvitse olla kummankaan syy. Niin vaan
käy.
toi on totta! Aina ei tarvii olla mitään syytä,
sitä vaan hiljalleen eroo ja ajatusket vaihtuu
jne..