Marssi

J82 (m) kirjoitti:

Tää sun paita, tää mun matto
ja tämä villapusero
jonka äitis aikoinaan antoi mulle.
Sinun verhot, minun kirjat
yhteistä vain paha olo,
joka repii tämän kaiken hajalle

Hän sanoo tahtovansa tuolin,
mutta hakee myöhemmin,
väsyneesti vanhaa valokuvaa katselee.
Laskee kuvan kädestään
ja sanoo: 'hei mä menen nyt'
askeleet katoaa vain eteiseen.

Eikä kaduta ne pahat teot
joita sulle mä tein,
niinä öinä kun toisiamme revittiin.
Eikä kaduta ne ilkeät sanat
joita me sanottiin,
vaan kaduttaa se kaikki hei,
mikä sanomatta jätettiin

WC:n peili on halki,
jonain tuskaisena yönä
sinä kätesi siihen rikki löit.
Keittiön seinässä on jälki
siitä puuttuu se taulu,
se taulu, jonka mukanasi sä vielä veit.

Lapset laulaa pihalla,
naapurin tyttö soittaa pianoa
maailma elää, vaikka
itse oikein jaksaisi en.
Tämä leikki on nyt loppu,
tämä sota viimein päättyy,
revittyä hiekkalaatikkoa kun katselen

Eikä kaduta ne pahat teot ...

Se on kummaa, kun sen jättää edes
hetkeksi taakseen,
niin kuin ikuisesti sulta katoaa.
Palapeli, jota kasattiin me vuosia
ja viimein valmiina,
jotain muuta kuin me osattiinkaan odottaa

Eikä kaduta ne pahat teot ...

sanat: J.Lehti
(tämä oli Sir Elwoodin hiljaisien värien laulun
sanat, eikä oikeestaan runo. Mutta nämä sanat
koskettavat hyvin paljon minua ainakun kuulen
kappaleen)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä