Auttakaa! Olen ihan sekaisin. Minulla on mies ja kaksi ihanaa lasta, hieno talo ja upea auto. Mutta jotain puuttuu. Inhoan seksiä mieheni kanssa. Haaveilen seksistä naisen kanssa. Mutta tulen perheestä, jossa lesbous on suorastaan rikollista. Jos tappaisin ihmisen, niin se todennäköisesti olisi pienempi paha, että salaa toivon, että saisin jakaa arkeni naisen kanssa. Onko kukaan koskaan ollut asemassani? Onko tästä mitään muuta poispääsyä kuin joko oman käden kautta tai suvun hylkiönä? Voisin vaikka valita elämän miehen rinnalla, vain kulissin takia, jos saisin jonkun ihanan naisen vakisuhteeseen kanssani. Jostain syystä mieheni ei paheksu naisiin päin suuntautumistani, vain päinvastoin rohkaisee minua kokeilemaan. Sitten hän jälkikäteen kyselee yksityiskohtia kokemuksistani ja minua ällöttää kertoa. Ihan niinkuin minua ällöttää koko seksi hänen kanssaan. Hän kun ehdottaa seksiä yleensä siinä vaiheessa kun hänellä seisoo, tyliin: "mennäänks panee?" Ja siinä vaiheessa mulla tulee yrjöt. Ja hän vielä kehtaa ihmetellä, että miksi.Olihan hänellä niin upea stondis. YYÖÖKK!!
Rakastan lapsiani, enkä halua että heillä on tälläinen "friikki"äiti. Joten puristan hampaitani yhteen ja yritän kestää tätä helvettiä. Niinkauan se menee, jossen ajattele seksiä. Kyllä sitä miehen kanssa elää, kunhan ei tarvitse kestää sitä iljettävää seksiä sen kanssa..
Rakastan lapsiani, enkä halua että heillä on tälläinen "friikki"äiti. Joten puristan hampaitani yhteen ja yritän kestää tätä helvettiä. Niinkauan se menee, jossen ajattele seksiä. Kyllä sitä miehen kanssa elää, kunhan ei tarvitse kestää sitä iljettävää seksiä sen kanssa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Heterona olo helvettiä!"
en ole kokenut tuollaista.
kannattaisikohan sun nyt ihan ekaksi miettii että jos se vika onkin siinä sun ukossas.
et sä oo välttämättä lesbo jos haaveilet naisen kaa olemisesta.
se ei tee susta lesboo..ja jos kuvittelet että naisen kanssa olisi helpompi elää kuin miehen..niin en oikee usko.
ellet sitte tosissaan tunne että haluut olla ja elää naisen kaa..
kannattaa katsoa ennekuin katua.
iske joku mehevä kundi ..jos seki etoo niin kaipa sä oot sitte yx kax yllättäen muuttunu lesboksi?
Kerroit rakastavasi lapsiasi, mutta äidinrakkaus on kuitenkin vähän eri asia kuin rakkaus kahden aikuisen ihmisen välillä. En tiedä, onko tämä kysymys täysin tarpeeton, mutta kysynpähän nyt: ketä sinä oikein rakastat?
on juuri sellaista kuin miksi sen itse haluaa ja rakentaa, ainakin Suomen kaltaisessa vapaassa maassa. Jos et ole onnellinen, mikset koittaisi tehdä elämästäsi onnellisempaa? Eikö se ole väärin miestäsikin kohtaan teeskennellä?
Kirjoituksestasi kyllä huomaa, että suku on ongelma, mutta muu ympäristö ei mielestäni sitä ole.
Turha kysyä, onko kukaan muu asemassasi, totta kai monikin. Omat lähtökohtani ymmärtää ovat vähän erilaiset, olen heterosuhteessa elävä bi, joka myöskin haaveilee muusta, mutta jolla ei ole noin selkeää ongelmaa.
Suku. Niin, onhan tuo vaikeaa varmaan. Mutta kyllä nykyään luulisi olevan helpoimmat mahdolliset edellytykset muuttaa elämäänsä jos ajattelee tätä yhteiskuntaa. Ympäristö nykypäivänä tuntuu huokuvan bi-henkisyyttä, mikä varmasti edesauttaa suhteenkin hankkimista (kuulostaapa kevytmieliseltä). Lapset on tietysti iso juttu.... eikö se nyt sentään ole aika suuri asia, että miehesi ymmärtää ainakin vähän tilannettasi??
Et kyllä ole mikään friikki. Tai jos olet, niin teitä sitten riittää, enemmän kuin voisit kuvitella, believe me!
En tietenkään ole välttämättä oikea henkilö neuvomaan ketään, mutta vaikuttaa siltä, että kysyjän elämä ei voi jatkua nykyiselläänkään.
Sukulaisistaan ei sinänsä tarvitse välittää ( itse olen katkaissut omiini välit jo ajat sitten-en kuitenkaan seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi, sillä se ei ollut ongelma.)jos tietää toimivansa oikein , mutta avioliiton purkaminen on tietenkin hankalampaa. Kriisiytynytkin liitto kun on yleensä ainakin alussa toiminut hyvin ja joka tapauksessa molemmille on tullut paljon yhteistä kokemuspohjaa.
Uskon kysyjän jo tietävän, mitä tehdä, mutta hänen oikeaksi tietämänsä ratkaisu, mikä se onkin, tehnee siinä määrin kipeää, että hän kysyy muidenkin neuvoa.
Näin ollen kysyjän kannattaa tehdä niin kuin oikeaksi näkee!
Yhdestä asiasta voit olla varma - vaikka "kiristelet hampaitasi" ja yrität kestää, ja kestätkin sitten lopun elämääsi, niin "lopussa" et saa siitä mitään palkintoa.
Kun kerta tunnet noin voimakkaasti, ei huono olosi voi olla vaikuttamatta lapsiisi, mieti asiaa myös siltä kannalta.
Ei sinua sen enempää kukaan osaa neuvoa, itse tiedät jo mitä pitää tehdä, ihan sama asia on että olisit kiinnostunut vaikka toisesta miehestä.
Minusta sun kannattaa tehdä tilanteelle jotakin,kuin elää kulississa perheen takia.
Yksi juttu jäi kuitenkin epäselväksi,rakastatko miestäsi?tunnetko vetoa häneen fyysisesti? vai onko seksi ainut asia josta et hänen kanssaan pidä?
Tee elämästäsi paratiisi, ota naisrakastaja ja heitä ne moraalikysymykset lähimmälle tunkiolle.Sitten kun olet tarpeeksi saanut rohkeutta tämän uuden tilanteen turvin, voit ruveta jo ajattelemaan irtautumista näistä vanhoista ympyröistä ja kenties vaikkapa perustamisesta "uutta" perhettä sen uuden naisen kanssa. Jos tämä sinua vain vähänkään auttaa, niin tunnen vastaavia tapauksia, et missään tapauksessa ole yksin. Ruotsissa kuuluisampi tapaus oli se laulajatar Efva Atling joka oli ensin miehen kanssa naimisissa ja sitten meni naimisiin Eva Dalgrenin kanssa.Hänelläkin on kaksi lasta, joten sekään ei mitenkään asiaa hidastanut.Päinvastoin.
Lykkyä tykö ! ! !
Tuo oli mielestäni varteenotettava vaihtoehto. Jos kerta se ei miestäkään loukkaa että ottaisi rakastajattaren. Itselläni sama ns. ongelma kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. En vain osaa päästää irti. Rakastan miestäni omalla erikoisella tavallani. Seksi ei kiinnosta. Ehkä siksi rakastan että hän on kiltein tapaamani ihminen. Tai en oikein edes tiedä onko se rakkautta vai vain tottumista ja "helppoa elämää", mikä ei kuitenkaan ole helppoa koska on sisällä tyhjyys mikä pitäisi täyttää...sekavia tunteita...vaikeita asioita...
..on järkevää ja selkeää puhetta sanasta sanaan.
Olen samaa mieltä, että aina ei kannata velloa moraalin syövereissä, sillä todellisuus joskus vaatii syventymistä omaan hyvään oloon ja omaan sisäiseen maailmaan tutustumista. Mistään kevytmielisyydestähän tässäkään ei ole kysymys.
Tai enhän minä tiedä, oletko jo selvittänyt. Joka tapauksessa sain sen kuvan, että et edes pahemmin rakasta miestäsi. Tuo ehdotus rakastajattaresta ei ollut pahempi. Vaikka pettäminen onkin väärin, sitä saa mitä tilaa - siis miehesi. Olen monet kerrat todistanut eroja, joissa toinen osapuoli on ollut rakastajatar, joka vei koko käden. Jos et uskalla irtautua avioliitostasi tyhjän päälle, tee se vaikka sitten kun on joku, johon turvautua huonoina aikoina. Siten minäkin tulin kaapista - kun vihdoin oli joku syy olla kertomatta.