Pikkuinen oli aina halunnut ratsastaa pitkäkaulaisella eläimellä. Kirahvi se oli, ja musiikkisävelet vonkuivat syvältä posetiivikoneiston uumenista. Äidin mielestä se oli kidutettua musiikkia, joka pusertui kevyenä pumpulina, leijui istutusten ja suihkulähteen yli, leijui ihmisten ja lasikuitukulissien yllä poutapilviin.
Neliraajainen ja pallopäinen otus leikkivaatteissa kiipesi nyt kirahvin selkään. Hihkuvat lapset istuivat hanhien ja elefanttien ja kamelien ja kirahvien kirkassatulaisissa selissä kun kirjava karuselli alkoi jälleen pyöriä. Musiikki pauhasi, aaltoili mekaanisina sävelinä, kasvot loistivat, vuoristoratavaunu kolisti taustalla ramppinsa pohjaan.
Se heilutti käsiään, kirkui äitiä katsomaan. Tuo oli tullut ulos hänen jalkojensa välistä. Painoi neljä kiloa. Heikotti. Oma tumma veri luikertelemassa alas kätilön paidanhihaa, tip ja lattialle, tip ja lattialle, tip tip ja lattialle. Kun se imi maitoa hänen rinnastaan, hän katseli sitä hellästi. Ja naapurikin katsoi rakastavasti.
Ja oli se saanut nimenkin. Ja lusikan. Sukulaisten tyttö oli melkein kaatanut kastemaljan.
Se ratsasti kirahvilla ja näytti naurettavan itsevarmalta. Pienet pulskat kädet pitivät kiinni otuksen kaulasta. Se kurkotti parempaa otetta ja kampesi itsensä pystyyn. Se seisoi hurjana kirahvin selässä ja kirkui. Sen pää pyöri, se näki hänet ja heilutti kättään. Se nauroi. Sitten se putosi.
Neliraajainen ja pallopäinen otus leikkivaatteissa kiipesi nyt kirahvin selkään. Hihkuvat lapset istuivat hanhien ja elefanttien ja kamelien ja kirahvien kirkassatulaisissa selissä kun kirjava karuselli alkoi jälleen pyöriä. Musiikki pauhasi, aaltoili mekaanisina sävelinä, kasvot loistivat, vuoristoratavaunu kolisti taustalla ramppinsa pohjaan.
Se heilutti käsiään, kirkui äitiä katsomaan. Tuo oli tullut ulos hänen jalkojensa välistä. Painoi neljä kiloa. Heikotti. Oma tumma veri luikertelemassa alas kätilön paidanhihaa, tip ja lattialle, tip ja lattialle, tip tip ja lattialle. Kun se imi maitoa hänen rinnastaan, hän katseli sitä hellästi. Ja naapurikin katsoi rakastavasti.
Ja oli se saanut nimenkin. Ja lusikan. Sukulaisten tyttö oli melkein kaatanut kastemaljan.
Se ratsasti kirahvilla ja näytti naurettavan itsevarmalta. Pienet pulskat kädet pitivät kiinni otuksen kaulasta. Se kurkotti parempaa otetta ja kampesi itsensä pystyyn. Se seisoi hurjana kirahvin selässä ja kirkui. Sen pää pyöri, se näki hänet ja heilutti kättään. Se nauroi. Sitten se putosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.