Menen, tulen, olen, vaan en kohtaa. Uskonko edes? Yritänkökään? Kyllä joku minua koskettaisi. Eikä se hänestäkään pahalta tuntuisi. Vuosien kohtaamattomuus jättänee jälkiä. Piilossa, tavoittamattomissa. Vähän rohkeutta itsestä löydettävä, ja uskoa myös.
Odotan, uskonko?
miehenpuolikas
111254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivon, että löydät itsestäsi ripauksen rohkeutta. Sen avulla voit pysähtyä, tulla pois piilosta ja olla tavoitettavissa :)
Silloin kohtaaminenkin on mahdollista ja saattaa löytyä se, joka koskettaa niin, että se tuntuu molemmista hyvältä.
Älä siis lakkaa yrittämästä...
Mikä sua vaivaa???...Elä hyvä mies lopeta lääkitystä ellei lääkäri ole antanut lupaa.
Hei !
Luovuttaa ei kannata.Aina on mahdollisuus kohdata parempi huominen.Anna ihmisen tulla lähellesi ja koskettaa,kosketa sinä myös häntä,tasavertaisina olette täydet.
Ota kantaa,jos haluat.Olen valmis kosketettavaksi.
Ihminen ei tiedä, ei osaa tulkita, toista lukea, ajatuksia, mieltä. Se toinen, avuton, joka toivoo, myös pelkää, on arka, ei halua tunkeilla - jää vaille mahdollisuutta, kohtaamista, kosketusta. Kaikesta huolimatta se uskoo eikä luovuta.
Se vaivaa, mistä kirjoitin. Vaivaa ja tulee mieleen ajoittain, mutta tulkoon. Lääkkeillä varmaan nuokin tunteet vaimentaisin, mutta en halua. Antaa niiden olla, ei niitä tarvitse hävittää. Joskus niistä eroon päässen.
Hei !
Mistäpäin Suomea olet? Kerro haluatko enemmän kontaktia,vai riittääkö tämä palsta?
Minkä ikäinen olet?
Kerro jotakin.
Keski-Suomesta, satojen kilometrien päästä, autoton. Olen sinua vanhempi, tarkemmin 40 6. En minä kiellä, en pakota, en pakene. Jos haluat.
Hei !
Tuntuu,että uskosi elämään horjuu pahankerran.Olisiko syytä hakea apua?
Tuntuu,etten minä ainakaan voi sinua auttaa.
Kevät aurinkoa sinulle !
En minä elämänuskoa ole menettänyt. Tiedän, että kirjoitukset, samoin kuin puheetkin, voidaan tulkita monin tavoin. Tarkoitukseni ei ollut antaa tuollaista vaikutelmaa. Eivät kirjoitukseni olleet myöskään avunpyyntöjä.
Jos voisin antaa ohjeita elämän poluille niitä varmasti antaisin. Jos osaisin sinut kokonaiseksi taikoa, taikajuoman valmistaisin ja loitsun varmasti lukisin. En osaa kuin neuvon antaa.....odota jos on tarve odottaa, uskoasi älä koskaan menetä ja kun tulee aika koskettaa, uskalla koskettaa...
Aurinko, aivan oikeasti, paistaa verhon läpi. Elämän edellytys, joka saa aikaan myös uutta kasvua, kauneutta ja uskoa tähän päivään ja huomiseen.