PUMIT

hei pumin omistajat ovat aika laiskoja kirjoittamaan. olisi kiva kuulla pumista ja sen käyttäytymisestä.

Täällä on yks jolla on pumi...! Mulla on 11kk vanha musta pumi narttu. Haettiin se viime kesänä, koska vanha koiramme kuoli. Pumi on todella hyvä rotu minulle, koska pidän liikkumisesta. Nyt kesällä meen itse dogsitter kurssille, ja alan harrastaa myös kesällä tokoa, ja sen jälkeen agilitya. Pumit oppivat nopeasti temppuja, ja ne on tosi kivoja koiria!!! =)

täällä kun on pumeista keskustelua, en viitsi uutta topikkia aloittaa tämän kysymyksen vuoksi.
minua siis kiinnostaisi pumien keskimääräinen hintaluokka? Tämäkin saattaa vaihdella ihan kasvattajien yms. mukaan, mutta siis ihan kasvattajalta rekisteröidyn, el.lääkärin tarkistaman, rokotetun yms. pennun hintaluokka?

Meidän maksoi 900 euroa.

Mulla kanssa kolme pumia.. 5 vuotias, 2,5 vuotias ja 1,5 vuotias.. Mun sydämen Pumit ovat kyllä totaalisesti vieneet. =) Meillä kanssa nuo kaksi nuorempaa pumia maksoi 900 euroa ja tuo vanhin oisko ollut 750 euroa.. mutta nykyisin varmaan tuo 900 on lähempänä tän hetkistä hintaa. Mutta ovat kyllä mun mielestä niin ihania, ettei harmita yhtään maksaa sitä summaa.. =)

Hei te kaikki pumi ihmiset! Hohoi! Missään ei siis missään( monien kasvattajien sivut yms muut tutkittu) mainita sitä miten pumin turkkia hoidetaan? Onko kovin työlläs? Harjaillaan kuinka usein? Pestään? Yms olisi kiva tietää muutakin! Kuten mitä mieltä pumista kerrostaloon? Miten riittääkö kolme neljä kertaa päivässä ulkoilua? Joista yksi lenkki olisi 1-2h kestävä,muut lyhyempiä. Harrastaa haluaisin agilityä tai tokoa,mutta ei välttämättä taida onnistua. Opiskelija kun olen ja autoa ei ole käytössä(treenipaikalle matkaa ja toki osallistumismaksut korkeita.)

Hyppiikö nämä kaverit seinille jos ei päivittäin harrasta mitään? Että riittääkö pelkät lenkit ja ehkä namien piilotukset?

Meidän pumeista kanssa yksi tuolta mindamelletistä =)

Pakkohan tähän on vastata parin pumin omistajana. Turkin hoidosta: voitte tuomita minut vapaasti, mutta olen todella laiska turkin hoitaja. Harjailen turkit läpi sillon tällön telkkarin ääressä, lähinnä kun jaksan. Talvella pidän pidemmässä turkissa, saa syksystä kasvaa, eikä mene kovin helposti takkuunkaan (paitsi mahan alta vanhemmalla, kun möyryää kaikissa rapa ojissa :D ). Leikkaan koneella keväisin ja kesäsin lyhyeksi. Eli mun mielestä turkki ei ole vaativa. Tietenkin vaativampi kuin koirilla joille ei tarvitse tehdä mitään. Kunnon sakset ja karsta kannattaa hommata.

Aktiivinen rotu tämä on, mutta luulempa että koira oppii tiettyyn elämän rytmiin. Harrastan itse agilityä ja tokoa, joten pumit ovat tottuneet pienestä asti tekemiseen, niin kyllä ne sitä sitten vaativatkin. Meillä ei kotona riehuta tai leikitä, vaan ainoastaan ulkona. Tämänkin molemmat ovat oppineet ja osaavat rauhoittua kotona.

Haukkuherkkä tämä rotu on, asuin 6 vuotta kerrostalossa pumin kanssa, eikä mitän kummempaa ongelmaa ollut, mutta tiedän tapauksia missä ongelmia on tullut. Kun pienestä pitäen kiinnittää huomion siihen ettei sisällä haukuta (esim. vesipullon avulla), niin kyllähän ne siihen oppivat. Kokonaan haukkumista en ole edes lähtenyt kitkemään, kun tehdään töitä tai juoksevat metsässä tms. niin haukkua saa. Ainoastaan sisällä meillä ei haukuta.

Varautuneisuudesta sen verran että jos pentua ei sosialisteta hyvin niin varmasti saa vieraita kohtaan varautuneen koiran. Mulla vanhempaa pumia ei kiinnosta vieraat ihmiset, mikä sopii mulle hyvin: ei karkaile vieraiden luokse, eikä halua tehdä töitä kuin minun kanssa. Nuorempi on juuri mörkö iässä ja haukkuu vieraille ja hieman pällistelee, mutta menee häntä heiluen katsomaan. Annan haukkua ja yritän olla tekemättä numeroa vieraista. Mutta jos pentu pidetään kotona eikä sitä viedä erilaisiin paikkoihin ja tutustuteta erilaisiin ihmisiin niin ei sitä sitten myöhemminkään voi tehdä (tai voi, mutta helpommalla pääsee kun pentu aikana tekee työn). Eli täytyy muistaa että alkukantaisesta paimenkoira rodusta on kyse. Paimenkoirat ovat yleisesti ottaen hieman varautuneita vieraita kohtaan, tai eivät kiinnostuneita vieraista. Tälläkin on puolensa, eipä tartte pelätä että metsässä ryntäävät kaikkia sienestäjia moikkaamaan :)

Rotu on vienyt sydämmeni. Helpolla pumin kanssa ei pääse ja töitä joutuu tekmään, mutta uskollisen ystävän siitä saa. Jos hakee sohva perunaa niin pääsee paljon helpommalla jos ottaa jonku muun rotuisen. Mutta jos haluaa lenkkeillä tai harrastaa ja jaksaa nähdä vaivan pentuajan sosialistamisen kanssa, niin suosittelen. Pumit ry:n sivuilta kannattaa kasvattiajia katsoa, hyvä kasvattaja on mielestäni tärkeä. Jos tulee ongelmia niin kasvattajan puoleen kannattaa kääntyä, sieltä saa kuitenkin rodun mukaisia neuvoja. Käsitykseni on, että pumien hinta Suomessa on siinä 800-900€. Kerron mielelläni lisää kokemuksista pumeista, jos joku haluaa tietää :)

Samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa! Turkin hoito meilläkin hyvin "huolimatonta" harjailen kun jaksan, aikuisen pumin turkkia ei tarvitse harjata kuin ehkä kerran kuussa, kuolleet pohjavillat pois. Pennun turkin kanssa saakin sitten tehdä enemmän töitä, tuppaa takkuuntumaan ainakin meidän kakaralla :) Turkkia trimmataan saksilla, itselläni nuorempi koira melkein jatkuvasti näyttelyturkissa, vanhempi on kesät lyhyessä ja talvet pidemmässä, ison kokonsa takia kun ei näyttelyissä pärjää..

Rotuna pumi on aivan mahtava, jaksaa aina lähteä mukaan ja tehdä mitä vaan, enkä itselläni ainakaan ole ollut ongelmaa koulutuksen kanssa, koska koira haluaa tehdä töitä minulle ja vain minulle.

Tuosta haukkuherkkyydestä, tosiaan koulutettavissa, mistä koirasta tahansa voi tulla räkyttäjä jos sitä ei kunnolla kouluta. Pumi nyt on paimenkoira, ja sen tehtävä on ilmoittaa ulkopuolisista asioista haukkumalla, joten kunnioitetaan koiran luontaista käyttäytymistä.

Pumissa huonona puolena se, että ne vievät sydämen mennessään, kerran pumi, aina pumi ;)

Moikka.Ku oon vähä kiinnostunu pumeista ni onko Pumit:
-Haukku herkkiä
-villejä
-energisiä
-kilttejä
-taitavia esim.tokossa,agilityssa
ja muita tietoja ois kiva saada tietää (=

Vastauksia:
-Kyllä, pumia pidetään haukkuherkkänä, mutta on kyllä koulutettavissa samalla tavalla kuin kaikki muutkin haukkumiseen taipuvaiset koirat.
-Villejä? Mitä tarkoitat villillä... Siis että onko koulutettavissa? Pumi on hyvin miellyttämisen haluinen koira, joten haluaa työskennellä kanssasi ja olla mieliksesi. En siis kutsuisi villiksi, hyvin oppivaiseksi kylläkin.
-Energiaa pumilta löytyy loputtomiin. Apaattinen käytös ei ole normaalia. Pumi on aina valmis toimimaan ja tekemään kanssasi, sillä on uupumaton tempperamentti :)
-Kiltteys on sinusta itsestäsi kiinni, kuinka hyvin koirasi pentuaikana totutat. Vieraita ihmisiä kohtaa pumi on ennakkoluuloinen, ei yleensä juuri välitä vieraista, missä on minusta vain hyviä puolia, ei tarvitse taistella lenkillä vastaantulevia ihmisiä kohti vetävän koiran kanssa :)
-Pumi on loistava harrastuskoira, se jaksaa tehdä ja on helppo motivoida. Pumi on myös aika pehmeä koira (varsinkin nartut) joten ei vaadi kamalaa koulimista oppiakseen. Itselläni on tästä kylläkin kaksi eri muotoa, toinen kestää kovaakin läskytystä ja toinen ottaa hyvinkin herkästi nokkiinsa :) joten vaihteluakin on.
-Pumi on loistava harrastuskoira, kotikoiraksi siitä ei välttämättä ole valtavan energiamääränsä vuoksi. Suosittelen lämpimästi! :)

Vastauksia (ylläolevan hyvien vastausten lisäksi):

-Kyllä! Ja kyllä, on koulutettavissa. Täysin haukkumatonta pumia ei olekkaan, varsinkin jos innostuvat niin kyllä ääntä löytyy. Mutta sisätiloissa haukkumisen saa kyllä kitkettyä aika hyvin pois.

-Villejä pentuin kyllä kun vertaa joihinkin muihin rotuihin. Jos siis tarkoitat villillä riehumista yms touhuamista. Ja jos pumille ei anna tarpeeksi tekemistä (aivojumppaa, harrastamista, lenkkeilyä), niin kyllä se sitten kotona itseään osaa viihdyttää (tavalla josta omistaja ei välttämättä tykkää).

-Kiihtyvyys nollasta sataan alle sekunti! Eli pumi on aina valmis tekemään töitä ja kun töitä tehdään niin tehdään täysillä.

-Kuten yllä on mainittu, pennun sosialistaminen ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ!!

-Taitavia agilityssä tai tokossa.. hmm eihän pärjääminen näissä lajeissa geeneissä kulje, vaan jälleen kaikki on kiinni sinusta :) Mutta taitavia niistä kyllä saa kun osaa vaan kouluttaa :) Suomessa on ollut jo muutaman vuoden aika hiljaista pumien agility rintamalla. Ruotsissa ja Euroopassa kovia agility pumeja puolestaan on ja etenkin Ruotsissa voi puhua "nousevasta agility rodusta".. Tiedä siitä sitten onko se niinkään hyvä asia....

Jos etsit helppoa kilttiä (eli ei vaadi niin paljoa sosialistamista) "pärjää vain pienillä lenkeillä" kotikoiraa -en suosittele pumia,

mutta jos etsit aktiivista ystävää, joka tekee aina täysillä pilke silmakulmassa ja on aina valmis harrastamaan -pumi voi olla sinun rotusi

Helpompi turkki on pulilla joka selvästi on myös pumia hiljaisempi.
Eron huomaa rotujen Erikoisnäyttelyssä, jos ovat 2 päiväiset, pumipäivänä haukutaan, pulipäivänä ei......
Pumien terveys ei myöskään ole samaa luokkaa kuin pulien, allergioita, kilpirauhasta, epilepsiaa.....

Minusta puli on neitimäinen rotu.
Haukkumattomuus voi johtua siitä, että ne ei uskalla.

Missä näyttelyssä pumien kehässä on kuulunut haukkumista????? Itse monia näyttelyitä kiertäneenä, ei kyllä koskaan ole pumikehässä ollut mekkalaa :D Nyt on kyllä turhaa yleistämistä tuo. Ja jos nyt joku miettii että millasen koiran ottais haukkumisen perusteella, niin ota basenji, varma valinta! :DD

Olen myös erimieltä tuosta pumien sairauksista, suhteessa hyvinkin terve koira kun verrataa näihin viimesen päälle jalostettuihin... En ole kuullut yhdelläkään tapaamallani pumilla (joita on paljon) että olisi epilepsiaa tai mitään muutakaan sairautta, nämä täytyy olla Erittäin harvinaisia?
Pumin turkki on helppohoitoinen, ja jos et itse sitä jaksa hoitaa, voi sen aina viedä trimmaajalle (joka harvoin tietää miltä pumin pitää näyttää, joten useasti lähtee koneella kaikki veks). Kotikoiralle siitä ei mitään haittaa ole :) Pulin turkkihan on varsinkin pentuaikana vaativa, kun pitää niitä rastoja erotella jatkuvasti, jos meinaa nätin näyttelykoiran saada... :)

Mikä juttu tuo "koira ei hauku, koska ei uskalla" on? Varmaan vitsi?

Niin ja unohtui sanoa, että ei taida enää pumia 800 euroon saada.. hyvä jos edes 900euroon enää saa.

Joo haju on kyllä huomattu, en sen kummemmin pulin turkin hoidosta tiedä kylläkään, mutta eihän niitä ihmistenkään rastoja pestä varsinaisesti... Itselle tulee pulista ensimmäisenä mieleen ihottumat ja tulehtuneet haavat (en sitten tiedä onko oikeasti näin) koska voisi kuvitella ettei iho pääse kunnolla hengittämään rastojen alta?? Ja tosiaan jos sitä ei pestä ollenkaan, niin huh... Mutta pysytään näissä pumeissa, niille pallokorville kun tämä keskustelupalsta on pyhitetty :)

En minä pumianikaan pese, kuin kerran vuodessa ja silti se ei haise koiralle.

Tääl kans kaksi pumia. En kampaa juurikaan, muutoin kuin silloin kun siistin turkin koneella, minkä teen ehkä kerran kuussa. Talvella pidetään pidempää karvaa, kesällä melkein kaljuksi. Pesen kun tarvetta on, eli aika harvoin, kun ei pese liikaa, luontainen rasvaisuus säilyy turkissa ja se hylkii aika hyvin likaa. Tuntuu olevan paljon variaatiota siinä miten kukin puminsa turkin hoitaa. Ja tosiaan bonuksena se että pumi ei haise koiralle vaan lähinnä villasukalle, märkänä tietysti märälle villasukalle.

Vilkas, energinen, röyhkeä, järkevä, ovela, rehellinen, viisas, nopea, ketterä, ilmeikäs... Sitä joko rakastaa tai vihaa, useimmiten molempia yhtäaikaa ;)

Sopii harrastuksiin, mutta myös kotikoiraksi jos vain pitää huolen että toiminnantarve tulee tyydytettyä.

Erikoisnäyttely, jossa pumeja noin 50 ja sama määrä puleja, pulit ovat paljon hiljaisempia. Kyse ei ole siitä etteikö pulikin olisi äänekäs vahti, mutta pulin ei tarvitse näyttelyssä louskuttaa. Ei tietenkään koske kaikki pumeja, mutta paljon erittäin äänekkäitä pumeja on.

Ihmiset jotka eivät ole koskaan koskeneet puliin tai niitä näyttelyssä nähneet, luulevat niiden haisevan. Tervetuloa kehän laidalle rapsuttelemaan. Ja iho ongelmia on paljon vähemmän kuin pumeilla, joilla allergioita, kilpirauhasen vaajaatoimintaa, ja eog:ta.

Mutta totta pumikin on terve suhteessa moneen muuhun rotukoiraan....mutta ei suhteessa puliin.

Meillä ihana pumi poika joka täyttää kuusi ja on koko elämänsä asunut kerrostalossa :) kaveri on haukku herkkä ja ilmoittaa jos joku vieras ihminen liikkuu rapussa ( tunnistaa kaikkien rapussa elävien askeleet ja postimiehen... :D ) yhtäkään varoitusta tai huomautusta ei olla saatu vaikkakin aika hankala tapaus on välillä ollut :D koiramme saattaa tuoda myös turvaa rappuumme kun kaikki kuulolla olevat tietää että joku vieras siellä liikkuu :) hyvin ollaan selvitty rapn ihmetyksistä ja lentokoneista ja parveke päivystyksestä :D Pumi on vaativa mutta aivan ihana rotu! sopii tosi hyvin koira allergikoille ( täällä asustaa kaksi) ja ai niin jos pumia halajaa kannattaa olla liikunnan ystävä koska sitä tälläinen energinen kaveri vaatii! suosittelen :)))))

Naaraspumi 13 vuotta.
Erittäin haukkuva rotu.
Ei koskaan poistunut kaupunkipihaltamme vaikka oli koko ikänsä vapaana.
Haukkui kaikkea ja jos ei ollut haukuttavaa, haukkui varmuuden vuoksi.
Persoona, nopea ja ketterä kuin kellonjousi.
Aina iholla, eli vahtimassa perhettä - rasittavuuteen asti.

Nämähän ovat ihan koulutuksellisia asioita, haukkumiset sun muut. Millä tahansa koiralla, joka on kehitetty tekemään töitä tosissaan ja paukkuja on löydyttävä, on huonon / laiminlyödyn koulutuksen seurauksena mahdollisuus päätyä hermoja raastavaksi piskiksi.
Minulla on 1,5v varsin energinen pumiuros, jota olemme kouluttaneet erittäin tarkalla otteella pennusta pitäen. Ongelmia ei ole ollut. Olemme tutustuneet muutamiin harrastuksiin, mutta tällä hetkellä työkuvioiden takia ei ole aikaa käydä treeneissä kuin harvakseltaan. Ja pumilla ja perheellä on pääkoppa hyvin kasassa. Kiihtyy kyllä nollasta sataan sekunnissa, kun aletaan leikkimään tai treenataan pihalla jotain. Sitä tämä rotu tarvitsee. Sen harrastamisen ei tarvitse olla veren maku suussa suorittamista, riittää kun antaa ennen kaikkea aivoille sopivasti tekemistä. Eikä kukaan pumin omistaja stressaa siitä, että miten saa puminsa olemaan kotona rauhassa. Ihan paras rotu. :)

Etsin tällä hetkellä pumia netistä, mutta en löydä ilmoitusta. Olisiko jollain jotain linkkiä jossa myydään pumin uroksia??:)

Napos kennelissä on, vähän, mutta hyviä. Voi olla jo myyty, mutta soita ja kysy.
http://www.naposkennel.com/pentuja.php

Lähteekö Pumista paljon karvaa, karvalähtöaikjoja lukuunottamatta? labbiksen omistaneena ja jatkuvaan imurointiin ja älyttömään siivoukseen kyllästyneenä muu rotu etsinnässä.

Meillä ensimmäinen koira ja asumme kerrostalossa, ei edes eka yönä "sanonut" mitään, kun postinjakaja rämäytti lehden ovesta. Tosin vasta 12vkoa ja nyt ollut kolme yötä meillä. Sisäsiisti heti alusta, yöt kuivia, päivällä parit pissat lehtikasaan, kun ei älytty pyynnöstä lähtemään ulos. Älykäs kun mikä, eikä mielestäni todellakaan varautunut, aina valmiina.
En todellakaan ymmärrä, miksi ei pärjäisi kerrostalossa? Alakerrassa kaksi räyskyttäjää, PULI ei edes piittaa niiden haukusta. Meillä vaalea, eikä lähde ainakaan pehmeää pentukarvaa juuri yhtään. (Alta kymmenen karvaa paidalla, jos sylissä rapsuttelee ja etsii punkkeja)

Nyt olin pikkuisen tokkurassa...tokihan kerroin PUMISTA tuossa yllä, tsorry!