pyytäisin teitä kaikkia, kirjoittamaan runon.
joka kertoo tuskasta, ja siitä kun ei voi saada
sitä jota rakastaa.
olisin todella kiitollinen, jos viitsisitte.
merkitsis mulle tajuttomasti..
joka kertoo tuskasta, ja siitä kun ei voi saada
sitä jota rakastaa.
olisin todella kiitollinen, jos viitsisitte.
merkitsis mulle tajuttomasti..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Katson viereeni... tyhjää.
Sinä et ole siinä.
Yritän turhaan huutaa.
Sinä et kuule. Kukaan ei kuule.
Ympärilläni vain tyhjyys, mutta
mielessäni olet sinä.
Yö kietoo minut ivalliseen kylmyyteensä.
Se tietää, miten minuun sattuu.
Aina. Joka kerta kun ajattelen sinua,
veitsi painuu yhä syvemmälle.
Sinun viaton kätesi painaa sitä tahtomattaan.
Olet niin lähellä.
Kuitenkin niin kaukana. Kaukana jossain,
saavuttamattomissa. Poissa luotani.
Epätoivo valtaa sieluni, ahdistus ruumiini.
Olisin niin kovasti halunnut.
Olisin rakastanut.
Suljen silmäni. En tahdo päästää irti.
En tahdo luovuttaa. En tahdo olla enää
yksin. Epätoivo valtaa.
Sydämeni vuotaa verta...
todella mahtava runo!
Yksin voi kai selvitä
mutta tarviin jonkun jolle kertoa
mitä olen saanut kokea
jooko, mua ymmärrä
vaikket ehkä juttele
niin edes kuuntele
ku sulle kerron
mitä mä tunnen
mitä mä haluan
miks koko ajan suren
Miksi sä lähdit pois
meillä varmasti mukavaa ois
miksi miksi sinä lähdit pois
mulla sulle rakkautta ois
Mä en pysty välejä suhun katkaista,
en osaa tätä tilannetta millään ratkaista,
tiedän että tykkäät toisesta, mun tarvis lopettaa
tää roikkuminen, tarvis lopettaa susta
haaveileminen, eikö millään voi onnellisena pysyy,
kaikki hyväkö aina pois haihtuu, että pahalle
enemmän virtaa latautuu,
ikuinen tunne on kaipuu, ei tiedä mitä haluaa,
ei tiedä ketä rakastaa, saa pitkiä polkuja kulkea,
tunteitahan ei voi arpoa, on ihastusta ja rakkautta,
silti on liikaa kurjuutta, tässä mä olen, ja tässä mä
elän, teen mitä kerkeän, nyt jo pois katoan |
Kuinka voisin sen sulle selittää, voisitko sinä sitä
ymmärtää, jatkaa voit samaa elämää, mutta
haluaisin sulle selittää, kuinka paljon voin sinua
rakastaa, mutta sä tunnet mua kohtaan vaan vihaa,
jos sitäkään, oisin halunnu olla luonas pitkään, kai
liian myöhään yritin, sua turhaan luokseni odotin,
sut melkein heti menetin, enkä saa takaisin,
tunnen sydämessäin kaipuun suuren, tahdon
nähdä taas sun komeuden, odotan sua vaikka
ikuisuuden, nää tunteet mut vangitsee, sisälleen
lukitsee, eikä päästä mun tuskaa pois, vastauksen
tähän kaikkeen jos nähdä vois, tai jos joku
mystinen voima mulle onnen tois, mutta
yksinäisyys tuntuu olevan kohtaloni, minulla on
vain kaipuuni, eikö kukaan välitä, niin luulen,
odotan kunnes keksin vastauksen, tahdon lopettaa
tämän yksinäisyyden, tappaa sen, päästä siitä
eroon, se onnistuu vain jos löydän jonkun jota
rakastaa, ja joka vastarakkautta antaa |
Tos oli mun "kokoelmist" joitaki pätkii..=)
noissa oli todellakin kohtia jotka "kolahtivat"
ja lujaa...
en tiiä onx tää lähelläkää sitä mitä haluisit
mut...!
Tahdoin sua läheltä koskettaa, mutta ojensit
mulle käden vaan, käden tuon suuren ja miehekkään
etkä päästänyt mua lähellekkään.Et tahtonut sanoa
sanaakaan vain muutanman kuiskauksen huokasit
hiljaa. :(
Kylmät ovet meidän välissä
Betonimuuri minun tielläni
Sinun tuskasi minun kipunani
Ei sanoja, ei hymyä
Ei edes katsetta
Vain kylmä rautaovi
Mikä pamahtaa takanasi kiinni
Et edes katso
Vain lähdit
Mä en ollut sulle tarpeeksi
Mä en ollut sulle mitään
Miksi me sitten rakastettiin?