Hämärän taa

näin käy taas päälleni yö,
kun sudet lampaita syö
ja pienet pirut nurkissani pihisee
yö peilin eteeni tuo
ja näen silmäni nuo,
kyllä susi aina suden tuntee

seinilläni varjot jälleen hiljaa huohottaa,
tummat siivet mua syliin kutsuu taas
silti polvistua en tahdo, vielä antaudu en,
ennen kuin kynä tai mies katkeaa

ja kun olet liian ylpeä
etkä osaa luovuttaa,
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
ehkä jonain yönä vielä
kaiken selvemmin sä näät,
kunhan silmäsi tottuu vain tähän hämärään

tämä ruumis on kuin talo,
joka hiljaa lahoaa,
lauta laudalta sen seinät revitään
joko antanut on kaiken, joko rivi viimeinen
tänä yönä tälle paperille jää

oi jumalani, miksi niin levottoman teit
miksi laitot yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden,
annoit tyhjän paperin,
joka sokealta vaatii sanojaan

niin jatkuu jäätävä yö
ja silti pistettä en lyö,
vaikka sudet vain jatkaa juhliaan
ja kun silmiin suoraan katsot
kasvoja kalpeita,
tiedän - yö taas lähempänä kuolemaa