"Osta itsellesi elämä", ne sanovat
Niinkuin muka tietäisivät mistä puhuvat
Muoviset nuket,
kasvoilla vain yksi ilme, jähmettynyt hymy.
Mitä sen takana, en tahdokaan tietää.
"Rahalla saa", ne hokevat kirkkain silmin
Kertoisivat edes mistä.
Mistä voi ostaa ystävällisen sanan ja halauksen,
mistä vuosisadan rakkauden?
Millä oikeudella ne päättivät
että minun elämässäni oli jotakin pielessä?
Että se harha, jota elin
oli jotenkin huonompaa kuin se jota heillä on
tarjota?
Millä oikeudella
ne ottivat minulta pois kaiken mihin uskoin?
Todellisuutta kun ei ole olemassakaan.
"Ei ole syytä valittaa", ne sanovat
Nuo kylmät olennot, ilman tunteita.
Niin niin, minähän olen mielettömän onnellinen!
Kaiken omistan ja opin vihaamaan.
"Kasva tyttö aikuiseksi", ne huokaavat.
Kertoisivat edes miten.
Kuinka voi kasvaa, jos ei ole lupaa elää?
Kaikki tämä tyhjä ei mahdu enää minnekään.
Mutta millä oikeudella
he sanovat mikä on oikein ja mikä väärin?
Ei minusta ollut sellaiseksi, jota he kaipasivat.
Yrtinhän minä, mutta en kelvannut.
Millä oikeudella minun maailmani tuomittiin?
He eivät koskaan nähneet, eivät ymmärtäneet,
että toisinaan pimeyskin on valoa.
Kai ne tahtoivat sulkea silmänsä,
tappaa minussa sen, mikä oli omaa itseäni
Että olisin ollut samanlainen kuin hekin.
Ilman sielua, ilman unelmia.
Mutta siihen minusta ei ollut.
Helvetissä kai tavataan...
-ystit @ k. in memoriam-
Niinkuin muka tietäisivät mistä puhuvat
Muoviset nuket,
kasvoilla vain yksi ilme, jähmettynyt hymy.
Mitä sen takana, en tahdokaan tietää.
"Rahalla saa", ne hokevat kirkkain silmin
Kertoisivat edes mistä.
Mistä voi ostaa ystävällisen sanan ja halauksen,
mistä vuosisadan rakkauden?
Millä oikeudella ne päättivät
että minun elämässäni oli jotakin pielessä?
Että se harha, jota elin
oli jotenkin huonompaa kuin se jota heillä on
tarjota?
Millä oikeudella
ne ottivat minulta pois kaiken mihin uskoin?
Todellisuutta kun ei ole olemassakaan.
"Ei ole syytä valittaa", ne sanovat
Nuo kylmät olennot, ilman tunteita.
Niin niin, minähän olen mielettömän onnellinen!
Kaiken omistan ja opin vihaamaan.
"Kasva tyttö aikuiseksi", ne huokaavat.
Kertoisivat edes miten.
Kuinka voi kasvaa, jos ei ole lupaa elää?
Kaikki tämä tyhjä ei mahdu enää minnekään.
Mutta millä oikeudella
he sanovat mikä on oikein ja mikä väärin?
Ei minusta ollut sellaiseksi, jota he kaipasivat.
Yrtinhän minä, mutta en kelvannut.
Millä oikeudella minun maailmani tuomittiin?
He eivät koskaan nähneet, eivät ymmärtäneet,
että toisinaan pimeyskin on valoa.
Kai ne tahtoivat sulkea silmänsä,
tappaa minussa sen, mikä oli omaa itseäni
Että olisin ollut samanlainen kuin hekin.
Ilman sielua, ilman unelmia.
Mutta siihen minusta ei ollut.
Helvetissä kai tavataan...
-ystit @ k. in memoriam-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.