Tämä on Exalted-nimisestä pelistä (Made by White Wolf) inspiroitu pieni tarinanpätkä. Nani on ensimmäinen hahmoni kyseisessä pelissä, ja myös rakkain.
Kuitenkin, arvostella saa ihan vapaasti, mutta mielellään sen tulisi olla rakentavaa kritiikkiä. Siitä (rakentavasta kritiikistä) näet oppii kaikkein parhaiten.
Kuu ei paistanut tänä yönä. Se oli Nanin mielestä suorastaan täydellistä. Kukaan ei nähnyt häntä, kun hän pujahteli Keisarillisen Kaupungin varjosta toiseen. Tänä yönä hän maksaisi takaisin.
Hän saapui määränpäänsä tuntumaan. Se oli muurilla suojattu hienostorakennus, huone Cathakin kartano. Hän kiersi rakennuksen etsien kohtaa, josta olisi helppo livahtaa sisälle. Sellaista kohtaa ei löytynyt.
Nani huokaisi. Hän palasi etuportin lähelle ja odotti vartiovuorojen vaihtumista. Kun hänen odottamansa hetki tapahtui, hän heitti neljä heittoveistään kohti vartijoita. Hämmästyneet vartijat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Nani hymyili ja pinkaisi heidän luokseen.
"Sori pojat," hän lausui hymyillen ja keräsi heittoveitsensä talteen kouristelevilta vartijoilta. Pian hän olikin taas sulautunut varjoihin.
Sisällä olikin vaikeampaa. Nanin piti syöksyä seinävaatteitten ja ikkunaverhojen välillä. Eikä hän tiennyt missä hänen kohteensa tällä hetkellä oli. Noh, ahkeralla ja varovaisella etsinnällä hän löysi kuin löysikin etsimänsä.
Hän raotti ovea. Hiljaa hiipien hän lähestyi vuodetta ja siinä makaavaa miestä. Hän veti valmiiksi heittoveitsensä ja kömpi hiljaa sänkyyn ja sitä kautta miehen päälle.
"Mmm, Tanya..." mies mutisi unissaan.
"Arvaa uudestaan," Nani kuiskasi ja painoi veistä miehen kurkkua vasten. Hän asetti jalkansa miehen ranteitten päälle.
"Hmm...Mitä hittoa?" Mies alkoi heräillä. Hän avasi silmänsä ja tuijotti Nania pöllähtäneen näköisenä.
"Muistatko minut?" Nani sähisi.
"Sinä tapoit isäni ja äitini. Nyt minä tapan sinut." Hän puristi veitsenkahvaa ja hivutti sitä miehen kaulalla. Mies näytti ensin pelästyneen, mutta sitten hänen ilmeensä koveni ja hän jopa hymyili.
"Noin nuori tyttö minutko tappaisi? Enpä usko. Sinulla ei ole siihen sisua, tyttö pieni," hän naurahti.
"Ai eikö vai? Katsotaanko?" Nani murisi. Hän puristi veitsenkahvaa rystyset valkoisina, mutta ei pystynyt tekemään sitä mitä oli suunnitellut. Hän hellitti otteensa veitsestä ja itki harmistuneena ja ahdistuneena. Mies katsoi päällään itkevää tyttöä lähinnä vaivautuneena. Mutta hän myös hymyili.
"Sanoinhan, et pysty siihen," mies myhäili. Hän koukisti käsivarsiaan ja tarttui Nania käsivarsista.
"No niin, kaunotar. Eiköhän oteta rauhallisesti..."
Nani säpsähti. Hän yritti paeta, mutta mies oli saanut jo pitävän otteen.
"Noh noh. Ei tuo auta mitään." Mies hymyili. Hän ponkaisi istualleen sängyllään.
"Sinullahan on oikein sievä kokoelma näitä veitsiä. Eihän sellainen käy." Hän siirsi Nanin molemmat kädet vasempaan käteensä ja ja alkoi oikealla kädellään poistelemaan Nanin heittoveitsiä heitellen niitä kauemmaksi. Olkavarsilta, niskan takaa... Kun hän oli kyyryssä ottamassa toista veistä lantiolta, Nani vetäisi kätensä irti ja potkaisi miestä kasvoihin, loikaten siten kauemmaksi.
Mies hieroi poskeaan ja virnisti.
"Aika hyvin, Auringon Lapsi, mutta me olemme vasta alussa."
Nani kohotti kulmaansa: "Ai, sinä tunnistitkin minut. No, hyvä on lohikäärmeverinen..." Hän veti lantioltaan heittoveitsen ja kohotti sen päänsä yläpuolelle valmiina heittämään sen kohteeseensa. Kauempaa se olisi helpompaa.
"Tämä on isältä," hän lausui ja viskasi heittoveitsen miestä kohti. Essence loisti veitsen terässä violettina liekkinä, samoin kuin sormuksentapaisena kehänä hänen otsassaan.
Veitsi osui miestä käsivarteen, rikkoen ihon. Mies vilkaisi sitä ja tuhahti: "Vain pintanaarmu. Sinun on yritettävä parempaa, jos haluat minut hengiltä." Hän ojensi kättään Nania kohti.
"Viimeisiä toiveita?"
Lohikäärmeverisen kämmenestä lieskahti esiin liekki, joka hyökkäsi Nania päin. Nani väisti sen taitavasti loikkien. Hän hymyili haastavasti poimien veitsen saappaastaan.
"Ja tämä on äidiltä."
Mies sai mukavan näköisen haavan rintaansa. Hän kaatui sängylle selälleen.
"Hmm, ei hassumpaa," mies virkkoi. "Sääli riistää elämä noin kauniilta neitokaiselta..." Hän otti seinää vasten maanneen miekan ja syöksähti Nania päin. Nani astui pari askelta taaksepäin ja sai juuri ja juuri väistettyä.
"Melkein yllätit minut," Nani tokaisi, loikkasi pari askelta taaksepäin ja heitti veitsen. Hän oli nyt melkein parvekkeella. Veitsi sivalsi miestä, mutta vain pinnalta. Mies vastasi siihen upottamalla miekkansa Nanin vatsaan.
Yllättävä, raastava kipu valtasi Nanin koko ruumiin. Hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui maahan kaksinkerroin. Tai ainakin olisi kaatunut, ellei lohikäärmeverinen olisi tarttunut hänen leuastaan kiinni ja pitänyt häntä pystyssä.
"Hyvästi, kaunotar," mies kuiskasi ja painoi huulensa Nanin huulia vasten. Nani ehti nähdä ja tuntea punertavan hehkun, joka täytti miehen ruumiin kauttaaltaan ennen kuin menetti tajuntansa.
Kuitenkin, arvostella saa ihan vapaasti, mutta mielellään sen tulisi olla rakentavaa kritiikkiä. Siitä (rakentavasta kritiikistä) näet oppii kaikkein parhaiten.
Kuu ei paistanut tänä yönä. Se oli Nanin mielestä suorastaan täydellistä. Kukaan ei nähnyt häntä, kun hän pujahteli Keisarillisen Kaupungin varjosta toiseen. Tänä yönä hän maksaisi takaisin.
Hän saapui määränpäänsä tuntumaan. Se oli muurilla suojattu hienostorakennus, huone Cathakin kartano. Hän kiersi rakennuksen etsien kohtaa, josta olisi helppo livahtaa sisälle. Sellaista kohtaa ei löytynyt.
Nani huokaisi. Hän palasi etuportin lähelle ja odotti vartiovuorojen vaihtumista. Kun hänen odottamansa hetki tapahtui, hän heitti neljä heittoveistään kohti vartijoita. Hämmästyneet vartijat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Nani hymyili ja pinkaisi heidän luokseen.
"Sori pojat," hän lausui hymyillen ja keräsi heittoveitsensä talteen kouristelevilta vartijoilta. Pian hän olikin taas sulautunut varjoihin.
Sisällä olikin vaikeampaa. Nanin piti syöksyä seinävaatteitten ja ikkunaverhojen välillä. Eikä hän tiennyt missä hänen kohteensa tällä hetkellä oli. Noh, ahkeralla ja varovaisella etsinnällä hän löysi kuin löysikin etsimänsä.
Hän raotti ovea. Hiljaa hiipien hän lähestyi vuodetta ja siinä makaavaa miestä. Hän veti valmiiksi heittoveitsensä ja kömpi hiljaa sänkyyn ja sitä kautta miehen päälle.
"Mmm, Tanya..." mies mutisi unissaan.
"Arvaa uudestaan," Nani kuiskasi ja painoi veistä miehen kurkkua vasten. Hän asetti jalkansa miehen ranteitten päälle.
"Hmm...Mitä hittoa?" Mies alkoi heräillä. Hän avasi silmänsä ja tuijotti Nania pöllähtäneen näköisenä.
"Muistatko minut?" Nani sähisi.
"Sinä tapoit isäni ja äitini. Nyt minä tapan sinut." Hän puristi veitsenkahvaa ja hivutti sitä miehen kaulalla. Mies näytti ensin pelästyneen, mutta sitten hänen ilmeensä koveni ja hän jopa hymyili.
"Noin nuori tyttö minutko tappaisi? Enpä usko. Sinulla ei ole siihen sisua, tyttö pieni," hän naurahti.
"Ai eikö vai? Katsotaanko?" Nani murisi. Hän puristi veitsenkahvaa rystyset valkoisina, mutta ei pystynyt tekemään sitä mitä oli suunnitellut. Hän hellitti otteensa veitsestä ja itki harmistuneena ja ahdistuneena. Mies katsoi päällään itkevää tyttöä lähinnä vaivautuneena. Mutta hän myös hymyili.
"Sanoinhan, et pysty siihen," mies myhäili. Hän koukisti käsivarsiaan ja tarttui Nania käsivarsista.
"No niin, kaunotar. Eiköhän oteta rauhallisesti..."
Nani säpsähti. Hän yritti paeta, mutta mies oli saanut jo pitävän otteen.
"Noh noh. Ei tuo auta mitään." Mies hymyili. Hän ponkaisi istualleen sängyllään.
"Sinullahan on oikein sievä kokoelma näitä veitsiä. Eihän sellainen käy." Hän siirsi Nanin molemmat kädet vasempaan käteensä ja ja alkoi oikealla kädellään poistelemaan Nanin heittoveitsiä heitellen niitä kauemmaksi. Olkavarsilta, niskan takaa... Kun hän oli kyyryssä ottamassa toista veistä lantiolta, Nani vetäisi kätensä irti ja potkaisi miestä kasvoihin, loikaten siten kauemmaksi.
Mies hieroi poskeaan ja virnisti.
"Aika hyvin, Auringon Lapsi, mutta me olemme vasta alussa."
Nani kohotti kulmaansa: "Ai, sinä tunnistitkin minut. No, hyvä on lohikäärmeverinen..." Hän veti lantioltaan heittoveitsen ja kohotti sen päänsä yläpuolelle valmiina heittämään sen kohteeseensa. Kauempaa se olisi helpompaa.
"Tämä on isältä," hän lausui ja viskasi heittoveitsen miestä kohti. Essence loisti veitsen terässä violettina liekkinä, samoin kuin sormuksentapaisena kehänä hänen otsassaan.
Veitsi osui miestä käsivarteen, rikkoen ihon. Mies vilkaisi sitä ja tuhahti: "Vain pintanaarmu. Sinun on yritettävä parempaa, jos haluat minut hengiltä." Hän ojensi kättään Nania kohti.
"Viimeisiä toiveita?"
Lohikäärmeverisen kämmenestä lieskahti esiin liekki, joka hyökkäsi Nania päin. Nani väisti sen taitavasti loikkien. Hän hymyili haastavasti poimien veitsen saappaastaan.
"Ja tämä on äidiltä."
Mies sai mukavan näköisen haavan rintaansa. Hän kaatui sängylle selälleen.
"Hmm, ei hassumpaa," mies virkkoi. "Sääli riistää elämä noin kauniilta neitokaiselta..." Hän otti seinää vasten maanneen miekan ja syöksähti Nania päin. Nani astui pari askelta taaksepäin ja sai juuri ja juuri väistettyä.
"Melkein yllätit minut," Nani tokaisi, loikkasi pari askelta taaksepäin ja heitti veitsen. Hän oli nyt melkein parvekkeella. Veitsi sivalsi miestä, mutta vain pinnalta. Mies vastasi siihen upottamalla miekkansa Nanin vatsaan.
Yllättävä, raastava kipu valtasi Nanin koko ruumiin. Hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui maahan kaksinkerroin. Tai ainakin olisi kaatunut, ellei lohikäärmeverinen olisi tarttunut hänen leuastaan kiinni ja pitänyt häntä pystyssä.
"Hyvästi, kaunotar," mies kuiskasi ja painoi huulensa Nanin huulia vasten. Nani ehti nähdä ja tuntea punertavan hehkun, joka täytti miehen ruumiin kauttaaltaan ennen kuin menetti tajuntansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Roolipelaajilla on mielikuvitusta, joskin ideat eivät ole omia.
Mitä tarkoitat tuolla? Sitäkö arvostelit, että roolipelihahmon pohjalta olen tehnyt pienen tarinankohtauksen? (Kuule, mainitsin pelin, koska muuten olisin syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen.) Vai oliko tuo kyseinen kohtaus niin huono? Täynnä kliseitä?
Myönnän kyllä, kyseinen kohtaus ei ole parhaimpia. Olen tällä hetkellä melko tyhjä päästäni. Siis tarkoitan, että luovuutta ei nyt ole pahemmin. Tuntuu, että kaikki ideat ovat jo käytetty. Tuo kirjoitukseni on sentään jotain, vaikka se olisikin huono ja täynnä kliseitä.
En pyri tätä julkaistessani mitenkään hinkumaan teiltä suosionosoituksia vaan perusteltua kritiikkiä, jotta tiedän missä parantamisen varaa on. Mihin suuntaan siis pitäisi koettaa kehittyä?