Epäromanttista rakkautta

~neverend~ kirjoitti:

Jos joku olisi nähnyt,
siinä kahvipöydässä,
Olisi luullut vähintään maailman kaatuneen.
Yhden suloisen tarinan loppuneen
unelmien murtuneen, kyynelten loppuun kuivuneen.
Kuitenkin.
Kyse ei ollut mistään.

Hetken pidettiin toisiamme kädestä kiinni.
Hetken katsoin sinua silmiin ennen kuin sanoin
Ainakin niin kovasti yritin.
Sanoa, ei,
Se en ole minä jota etsit.
En nyt, en koskaan.
Hetken olin varma, että sanoin niin.
Ja kuitenkin olin hiljaa.

Jos sinä olisit tuntenut,
silloin kuin käänsin katseeni pois,
etten silmiäsi näkisi.
Tietäisit, kyllä minä satutan.
Että sitä hetkeä jota odotat, ei ole.
Ei vaikka antaisit minulle aikaa loppuelämän.
Tiedäthän
Ei tässä ole mitään todellista.

Hetken minä katsoin sinua epäroiden
Hetken toivoin ääneti,
ettet koskaan sanoisi,
Ei nyt.
Me olimme kaksi ihmistä, vailla yhteistä kieltä,
pakolaisia eri maailmoista,
paljon sanottavaa, paljon opittavaa,
Epäromanttista rakkautta,sinä sanoit.
Ei tulevaisuutta.

Jos ihmiset olisivat katsoneet,
olisi heillä ollut huulilaan tuo merkillinen hymy,
niinkuin muka tietäisivät, mistä on kyse.
Ei mikään ole miltä näyttää.
Mutta oli pakko mennä pois.
Enkä minä saanut sanottua ei.
Olisi pitänyt.
Mutta kun minä en osannut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä