Elän kulissiavioliitossa lasten vuoksi. Vaimoani
en juurikaan rakasta.
Nyt kaipaan tulista rakastumista.......kaikkea
siihen kuuluvaa.
Perhettä en halua rikkoa, lasten vuoksi.
Onko minulla oikeus rakastua, vai olenko
sidottu tähän soppaan......
Onkos tässä nyt tolkkua????
en juurikaan rakasta.
Nyt kaipaan tulista rakastumista.......kaikkea
siihen kuuluvaa.
Perhettä en halua rikkoa, lasten vuoksi.
Onko minulla oikeus rakastua, vai olenko
sidottu tähän soppaan......
Onkos tässä nyt tolkkua????
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän tunteen... sitä kai jokainen tarvitsee
hellyyttä ja rakkautta ennen pitkää. Tilanne on
mahdoton, koska ei haluaisi rikkoa lapsilta kotia
ja perhettä. Mielestäni Sinulla, kuten minullakin
on oikeus rakastua. Mutta jos jotain saa, niin
jostakin on sitten luovuttava. Täytyisi katsoa
peiliin ja kysyä itseltään mitä haluaa tältä
elämältä. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä
josta itse kantaa vastuun. Lapset selviytyvät ja
sopeutuvat yleensä yllättävän nopeasti uusiin
elämätilanteisiin. Mikäli vanhemmat pystyvät ja
jaksavat edelleen säilyttää positiivisen asenteen
ja uskon tulevaisuuteen...Joskus erotaan
nimenomaan lasten takia. Parempi yksi onnellinen
aikuinen kuin kaksi onnetonta.
..olla että olet oikeassa,muista kysyä siltä
toiseltakin osapuolelta mitä mieltä hän on tästä
asiasta,sieltä voi löytyä jotain uuttakin
ja jos näyttää siltä että ei todellakaan ole
mitään mahdollisuuksia jatkaa,niin kai se sitten
on parempi erota...
... molemmilla on huono tekosyy!
Lasten käyttäminen verukkeena on typerää. Lapset
kärsii jos tilanne tosiaan on tuo.
Taitaa vaan ola kyse, siitä, että etitään
sitä "ymmärtäjää", jonka kanssa sitten pääsis
paneskelemaan vierasta niin, ettei
olemassaolevasta elintasosta tarvitse luopua eikä
sukulaisille tartte selitelä mitään.
Molemmat ootte vellihousuja. Yleensä niin, että
nainen ei suhteesta lähde laiskuuttaan ja
rahasyistä. Mies ei sitten sen takia, että
mukavampi on nussia kahta kuin vaan yhtä.
Ainaskaan mun elintaso ei vois muuttua kun
parempaan suuntaan jos häipysin. Mä en omista
taloa,auto,koneita,maita... oon ollu niin typerä
etten oo hokannu aikonaan myös vaatia nimeäni
papereihin. Ei olla naimisissa (avoliitossa) ja
laki ei sitä sanaa tunne. Eli en mä mitään omista
kun en oo naimisissa. Sukulaisillekaan ei tarvi
selitellä, kun ei oo niistä vuosiin kuulunu.Oon
ollu kerran yhen agressivisen kans naimisissa.
Toista kertaa en mee. Raha ei sentään niin
tärkeetä oo, jos ajattelit että se tuo onnen. Ei
mulle kuitenkaan.
Kyllä nyt vaan niin on, että ois viisainta alkaa
rakastumaan uudelleen siihen vaimoon ja unohtaa
kaikki muu tilulilutouhu. Ei se tulinen rakkaus
kestä ku muutaman kuukauden ja sitten taas
tarttis löytää uusi kohde. Tehkää jotain
avioliitollenne, ihan totta, se on mahdollista.
Aloittakaa vaikka avioliittoneuvojalta tai
keskustelkaa tunne- ja seksielämästänne oikein
tosissaan, kyllä kaikki on vielä mahdollista
muutua hyväksi.
mistäs sä sen tiedät. ehkä niillä ei ole enää
mitään toivoa. ei pienintäkään mahdollisuutta
saada juttua toimimaan. noh... shit happens.
Mitäs menit naimisiin? Turha enää itkeä, oisit
miettinyt kaks kertaa.
kaikki varmaan miettii kaks kertaa ennenkuin
menee naimisiin. Siitä huolimatta puolet päätyy
eroon. En usko että kukaan häitä suunnitellessa
miettii samalla kuinka toisesta pääsis äkkiä
eroon. Silloin on yleensä täysin varma että
liitto todellakin jatkuu kunnes kuolema
erottaa... mutta sun kannattaa harkita vakavasti
sinkkuna pysymistä koska oot noin
epäluuloinen.Luulen että liittosi tulisi
kaatumaan siihen. Katotaan sitten kuka kirjoittaa
mitä.
Mitä jos laittaisit nimimerkkis perään? oletko
alkuperäsen jutun kirjoittaja? ja oikeassa olet,
mun todellakin on parempi pysyä sinkkuna.
ainakaan naimisiin en erehdy koskaan menemään.
jos sä kerran tiesit, että puolet avioliitoista
päättyy eroon, niin miksi kuvittelit, että juuri
sun liittos kuuluis siihen puoliskoon joka
kestää? olisit valinnut muijas tarkemmin. tai
ehkä (todennäköisesti) vika onkin sinussa.
ei se ollut alkup. kirj.
minä olen ja seuraan mielenkiinnolla sen paremmin
osallistumatta.
Ajattelin muistuttaa että olemme täällä
vain yhden oman elämän verran..
Monesti meitä sitoo velvollisuudet tai muut
sitoumukset..kuitenkin joskus on vaan parempi
ottaa kissa pöydälle ja tehdä rohkeita
monestikin kipeitä ratkaisuja..
Tee se itsesi ja lastesi takia..Kokemuksesta
voin sanoa että se kannatti..
Enkelin siipien havinaa ja joulun odotusta
sinullekin ja voimia..
Kaikki luulee naimisiinmennessään että liitto
kestää ikuisuuden, senkin pölvästi. Ei kai sitä
muuten mentäs.Ellei ota ylirikasta (eläkeläis)
puolisoo, jolla on huippuhenkivakuutus ja jää
odottelemaan että siltä lakkaa henki
pihisemästä. Sitä paitti en oo mies.
Jos kaipaat vain tulista rakastumista, ei se
tunnu todelliselta aiheelta eroon.
Musta tuntuu että kaipaat arjen
yksitoikkoisuudesta eroon ja haluut hullaantua
hetkeksi ja kokea syviä tunteita.
Jos eroat, olisi siihen oltava ehkä painavammat
syyt?
Ja jos meet heti yhteen jonku kanssa, et käy
eroprosessia läpi ja olet se sama kaveri kuin
entisessäkin suhteessa=taipumus valita
samanlainen kumppani kuin edellinenkin.
Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja jos tuntuu
siltä ettet ole onnellinen nykyisessä
suhteessasi, tee ihmeessä sille jotain! Jos ei
mikään auta, eroa vaimostasi. Lapset ovat aivan
väärä syy olla yhdessä. Tiedätkö, että aika
pienetkin lapset ymmmärtävät jos vanhempien välit
eivät ole kunnossa. Lopulta siis kärsivät lapsesi
ja sitähän sinä yrität välttää. Niin tai näin,
ero ei erota sinua lapsistasi joten se on näin
ollen väärä peruste avioliitollesi.
Onnea kuitenkin!