niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi
kaikki sirpaleiksi särähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta
huolta pitämään.
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on
särkeäkään.
mitä meille silloin jää.
-Särkyvää, Yö
tää laulu jotenki kuvaa mun elämää... tietenkin
ilman rakkautta, mutta onni on tosiaan
särkyvää... mun maailma on tosi synkkä... mulla
on liikaa vihaa ja huolia... ja liian vähän
rakkautta...
onko tää väärin? jättää joku vaan ihmismielen
syvyyksiin ikinä vetämättä sitä takasi... ei?
kyllä? mistä kukaa sitä tietää... ehkä se on
kohtalo... tai sitte sattuma... niillä on vain
hiuksenhieno ero... mä luin tänään yhest kirjast
ohjeen... elämän ohjaan... mitä tahansa teetkin,
mieti loppua, siinä sanottiin... ehkä mä oon
käyttäny liikaa aikaa siihen tekemiseen ja en oo
ajatellu loppua... ehkä siks mä justiin kirjotan
tätä... mä oon vihdoinki tajunnu et kukaa ei tuu
vetään mua ylös... se mun pitää ite tehä...
ongelma on vain... et mä en tie jaksanko mä
vetää itteeni sieltä ylös... siis jos sä sinne
vajoot niin... pystyykö enää kukaa vetään
itteensä ylös? sä? tai sä? nii mä uskoinki et
oo...
mä kirjotan jatkoo tälle kirjeelle joka
keskiviikko tai useemmin... et te tiedätt miten
mul menee... et jaksanko mä...
Black Cat
kaikki sirpaleiksi särähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta
huolta pitämään.
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on
särkeäkään.
mitä meille silloin jää.
-Särkyvää, Yö
tää laulu jotenki kuvaa mun elämää... tietenkin
ilman rakkautta, mutta onni on tosiaan
särkyvää... mun maailma on tosi synkkä... mulla
on liikaa vihaa ja huolia... ja liian vähän
rakkautta...
onko tää väärin? jättää joku vaan ihmismielen
syvyyksiin ikinä vetämättä sitä takasi... ei?
kyllä? mistä kukaa sitä tietää... ehkä se on
kohtalo... tai sitte sattuma... niillä on vain
hiuksenhieno ero... mä luin tänään yhest kirjast
ohjeen... elämän ohjaan... mitä tahansa teetkin,
mieti loppua, siinä sanottiin... ehkä mä oon
käyttäny liikaa aikaa siihen tekemiseen ja en oo
ajatellu loppua... ehkä siks mä justiin kirjotan
tätä... mä oon vihdoinki tajunnu et kukaa ei tuu
vetään mua ylös... se mun pitää ite tehä...
ongelma on vain... et mä en tie jaksanko mä
vetää itteeni sieltä ylös... siis jos sä sinne
vajoot niin... pystyykö enää kukaa vetään
itteensä ylös? sä? tai sä? nii mä uskoinki et
oo...
mä kirjotan jatkoo tälle kirjeelle joka
keskiviikko tai useemmin... et te tiedätt miten
mul menee... et jaksanko mä...
Black Cat
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin no. Tuohon vaan lisäisin, ettei kaikkia aina
hajoa, vaikka särkyvää onkin. On huonoja aikoja
ehtinyt olla mullakin, mustaa,
angstia...sellaista. Mutta kuitenkin mä uskon
siihen, että jos jaksaa yrittää, saa ja ansaitsee
jotain parempaa. Rakkaus on hieno asia, mutta ei
mikään pakkomielle. Tulee, jos on tullakseen.
Syvälle voi vajota, ja päästä pois. Mutta siihen
tarvitaan ihmisiä, jotka välittää...Mä ainakin
luulisin...Itsekin kai voi itsensä pelastaa, jos
on vahva. Mä tuskin olisin.
Tuon biisin sanoissa on jonkinlaista syvyyttä.
"kuinka meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta
pitämään" Totta. Mutta missäs kerrotaan, kuinka se
tehdään? En minä tiedä.
Voimia.