pahoittelen ettei tämä ole runo, mutta ajattelin
löytäväni täältä viisaita ihmisiä..
eli yrittäkää lukea loppuun ja kertokaa
mielipiteenne olisiko tämän
tyyliselle "kirjallisuudelle" kysyntää... olen
18v. poika ja mielestäni olisi mielenkiintoista
lukea ns. oman ikäistä kirjallisuutta. itseni
ikäisten ihmisten ajatuksia. siis tällaisessa
päiväkirja-muodossa.... kiitän kaikkia
vastanneita sydämeni pohjasta....
"tätäkö se on? teiniangsti. siitä kuulee
juttuja, sille nauraa. kun itse sen kokee on
nauru kaikista viiltävintä. monesta tuntuu, että
nuorelle ystävyys ja rakkaus ovat vain kaveruutta
ja ihastuksia. ei niin ole. kuka määrittelee
milloin tunteet ovat oikeita? onko kolmekymmentä
vuotiaan rakkaus sen oikeampaa kuin minun? miksi
minä en saa nauraa hänen rakkautensa
laskelmoivuudelle ja rationalisuudelle? mitä
alkukantaisempie tunteet ovat, sitä lähempänä ne
ovat aitoutta ja pyyteettömyyttä...... kun nuori
rakastuu, se todella on hänelle rakkautta.
rakkaus muuttu iän myötä, mutta sille ei ole
oikeaa ikää. se on aina rakkautta. voin hyvin
kuvitella itseni nauramassa 18wee itselläni ja
hänen mustavalkoisille mielipiteilleen. miksi en
niin tekisi? kaikkihan niin tekevät.... olen aina
halunnut olla erilainen. joskus se on
vaikeaa..... ei siksi, että kaikki pitävät sinua
alempi arvoisenaan... ei todellakaan. erilaisuus
on niin vaikeaa, koska ihmisillä on urat joille
mitään ei voi.... en tiedä miten juttuni päätyi
tähän. oli miten oli... ei rakkaus ole iästä
kiinni. 12 vuotias rakastaa hänen iällee yhtä
oikealla tavalla, kuin 50-vuotias. ei missään
lue, että vain 50-vuotiaan rakkaus on oikeaa.
oikeastaan koko rakkaus sanan voisi kytkeä pois.
se aiheuttaa vain sydänsuruja. siihen liitetään
niin paljon ennakkoluuloja, että se on paisunut
liian suureksi.. kaikesta vaahtoamisesta mieltäni
alkoi heittämään. pyörtyminen on aina samaa....
rakkaus ei. miksi ihmiset eivät voi sitä
ymmärtää? miksi meillä on tarve lokeroida rakkaus
johonkin tiettyyn lokeroon? kun seuraavan kerran
12-vuotias kertoo teille rakastavansa, älkää
naurako ja väheksykö... miettikää mikä tekee
teidän rakkaudestanne yhtään sen parempaa...."
löytäväni täältä viisaita ihmisiä..
eli yrittäkää lukea loppuun ja kertokaa
mielipiteenne olisiko tämän
tyyliselle "kirjallisuudelle" kysyntää... olen
18v. poika ja mielestäni olisi mielenkiintoista
lukea ns. oman ikäistä kirjallisuutta. itseni
ikäisten ihmisten ajatuksia. siis tällaisessa
päiväkirja-muodossa.... kiitän kaikkia
vastanneita sydämeni pohjasta....
"tätäkö se on? teiniangsti. siitä kuulee
juttuja, sille nauraa. kun itse sen kokee on
nauru kaikista viiltävintä. monesta tuntuu, että
nuorelle ystävyys ja rakkaus ovat vain kaveruutta
ja ihastuksia. ei niin ole. kuka määrittelee
milloin tunteet ovat oikeita? onko kolmekymmentä
vuotiaan rakkaus sen oikeampaa kuin minun? miksi
minä en saa nauraa hänen rakkautensa
laskelmoivuudelle ja rationalisuudelle? mitä
alkukantaisempie tunteet ovat, sitä lähempänä ne
ovat aitoutta ja pyyteettömyyttä...... kun nuori
rakastuu, se todella on hänelle rakkautta.
rakkaus muuttu iän myötä, mutta sille ei ole
oikeaa ikää. se on aina rakkautta. voin hyvin
kuvitella itseni nauramassa 18wee itselläni ja
hänen mustavalkoisille mielipiteilleen. miksi en
niin tekisi? kaikkihan niin tekevät.... olen aina
halunnut olla erilainen. joskus se on
vaikeaa..... ei siksi, että kaikki pitävät sinua
alempi arvoisenaan... ei todellakaan. erilaisuus
on niin vaikeaa, koska ihmisillä on urat joille
mitään ei voi.... en tiedä miten juttuni päätyi
tähän. oli miten oli... ei rakkaus ole iästä
kiinni. 12 vuotias rakastaa hänen iällee yhtä
oikealla tavalla, kuin 50-vuotias. ei missään
lue, että vain 50-vuotiaan rakkaus on oikeaa.
oikeastaan koko rakkaus sanan voisi kytkeä pois.
se aiheuttaa vain sydänsuruja. siihen liitetään
niin paljon ennakkoluuloja, että se on paisunut
liian suureksi.. kaikesta vaahtoamisesta mieltäni
alkoi heittämään. pyörtyminen on aina samaa....
rakkaus ei. miksi ihmiset eivät voi sitä
ymmärtää? miksi meillä on tarve lokeroida rakkaus
johonkin tiettyyn lokeroon? kun seuraavan kerran
12-vuotias kertoo teille rakastavansa, älkää
naurako ja väheksykö... miettikää mikä tekee
teidän rakkaudestanne yhtään sen parempaa...."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Musta toi oli tosi hyvä!! =)
jatka vain samaan malliin niin hyvää tulee.. :)
musta toi on tosi totta mitä kirjoitit.
hyvät jatkot sulle! ;)
olet oikeassa...rakstaminen on vaikeaa,muta minä
ainakin luotan siihen,että tuolla jossain on
minuakin varten joku yksinäinen sielu,joka
odottaa myöskin rakkautta.Todella hienoa
työytä,kirjoita ihmeessä lisää!hyvää jatkoa sulle
(¤:
Olisi todella mukava lukea nuorten kirjoittamaa
tekstiä, nuorten näkökulmasta kirjoitettu kirja
elämästä,iloineen ja suruineen.
jos sinä olit itse keksiny tuon jutun rakkaudesta
olen iloisesti yllättynyt kuinka 18 vuotias poika
pystyy/kykenee kirjoittamaan noinkin voimakasta
tekstiä. Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi. Jos
kirjoitat sen kirjan niin sinulla on jo ainakin
yksi ostaja innokkaasti odottamassa kirjan
saapumista!!
Joo, toi oli tosi hyvä juttu!
Tsemii sulle jatkossa :)
Ei rakkaudelle ole ikää, aikaa tai paikkaa
määriteltynä... jo syntymästämme lähtien
rakastamme ja suremme, ei sen määrä tahi syvyys
muutu milloinkaan, ajan myötä vain tietomme
lisääntyy ja luulemme tietävämme enemmän, kuin
aiemmin... mistä luulet sanonnan "Ollapa taas
nuori" tulevan... rakkaus on yhtä katkeran
suloinen asia ja aivan yhtä vakava oli ikä mikä
tahansa...