Suomi on yhteiskuntana ajautunut tilanteeseen, jossa se pyrkii kitkemään kansasta kaiken tyytymättömyyden. Eikä tietenkään onnistu siinä. Muutama mätä peruna pilaa tyytyväisen enemmistön elämän jatkuvalla kyttäilyllään ja valittelullaan. Ja niin kaupungit, taloyhtiöt ja jopa valtio rientävät säätämään pykäliä joilla pyritään kieltämään kaikki normaaliin elämään liittyvät ilmiöt.
Odotettavissa ensi syksyyn mennessä:
Koiran kakka yllätti marjastajan mättään välissä!!
15-vuotias istui ratikassa vanhusten paikalla!!
Työkaverin hajuvesi tuhosi hajuaistini!!
Naapurini piereskelee parvekkeellaan!!
Jne...
Näitähän riittää. Ja sitten on mieli pahana ja muutos pitäisi saada. Kirjoitetaan paikallislehteen, nettiin, kansanedustajalle ja talonmiehelle ja lisäksi rassataan asiasta täysin kiinnostumatonta työkaveria jatkuvalla jurputuksella. Ja kaikki se negatiivinen paska kaatuu tavallisen elämäänsä tyytyväisen suomalaisen niskaan, joka haluaisi ainoastaan elellä rauhassa ja antaa toisten tehdä samoin.
Perkeleen ilonpilaajat. Mädäntyköön sen purnaajan silmä ja kieli joka kaikessa näkee vain aiheen uuteen jäkätykseen.
Odotettavissa ensi syksyyn mennessä:
Koiran kakka yllätti marjastajan mättään välissä!!
15-vuotias istui ratikassa vanhusten paikalla!!
Työkaverin hajuvesi tuhosi hajuaistini!!
Naapurini piereskelee parvekkeellaan!!
Jne...
Näitähän riittää. Ja sitten on mieli pahana ja muutos pitäisi saada. Kirjoitetaan paikallislehteen, nettiin, kansanedustajalle ja talonmiehelle ja lisäksi rassataan asiasta täysin kiinnostumatonta työkaveria jatkuvalla jurputuksella. Ja kaikki se negatiivinen paska kaatuu tavallisen elämäänsä tyytyväisen suomalaisen niskaan, joka haluaisi ainoastaan elellä rauhassa ja antaa toisten tehdä samoin.
Perkeleen ilonpilaajat. Mädäntyköön sen purnaajan silmä ja kieli joka kaikessa näkee vain aiheen uuteen jäkätykseen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Samaa mieltä kanssasi. Olen myös läpeensä kyllästynyt noihin ruikutuksiin ja kyttäämiseen.
Toivottavasti noiden kyttäävien ruikuttajien elämä käy niin sietämättömäksi että he itse päättävät oman elämänsä mahdollisimman sukkelaan, samalla tehden muiden elämän hiukan helpommaksi.
Samoin täällä on pari ihmistä, jotka ovat läpeensä kyllästyneet JATKUVAAN negatiivisten puolien etsimiseen. Niitähän kyllä löytää, jos alkaa oikein tutkalla syynäämään ympäristöään. Nämä valittajat eivät myöskään ymmärrä, että MUUT eivät koe asioita heidän kannaltaan ja saattavat jopa pitää tyhminä, itsekkäinä, välinpitämättöminä sitä valtaosaa, jotka tosiaankin ovat tyytyväisiä elämäänsä ja antavat toisillekin vapauden olla sitä.
Maailma ei pyöri yhden tai kahden tai edes kymmenen ihmisen mielen mukaan, Luojan kiitos! Yksi hyvän elämän peruskivi on muiden ihmisten hyväksyminen sellaisina kuin he ovat ja himppu sosiaalista taitoa, että osaa tulla muiden kanssa toimeen, vaikka he eivät olekaan just niinkuin MINÄ tahdon. Siinä olisi monella oppimista.
"Ja kaikki se negatiivinen paska kaatuu tavallisen elämäänsä tyytyväisen suomalaisen niskaan"
Kuuleppa, tavallinen elämäänsä tyytyväinen suomalainen, joka jalka- tai puistokäytävällä astuu koiranpaskaan, kaataa tämän negatiivisen kokemuksensa kaikkien koirien ja kaikkien koiranulkoiluttajien niskaan - myös niiden, jotka sitä eivät ansaitsisi. Sen tähden asiasta on syytä jurputtaa niin kauan kuin tällaisia muiden maineen hälläväliä-asenteellaan pilaavia koiran ulkoiluttajia keskuudessamme liikkuu.
"Muutama mätä peruna pilaa tyytyväisen enemmistön elämän"
Siinä osuit naulan kantaan. Koiran ulkoiluttajista todellakin vain mitätön vähemmistö onnistuu välinpitämättömyydellään, jos ei nyt aivan pilaamaan muiden elämää, niin ainakin tekemään sen ikävämmäksi. Ehkäpä se on heidän tarkoituksensakin, ainakin tämän palstan joistakin kirjoituksista päätellen.
mitä sillä ruikutuksella on saatu aikaan?? Sama erittäin kyllästyttävä ja jopa lapsellisia piirteitä saava koirankakka-keskustelu pyörähtää joka ikinen vuosi käyntiin mutta ongelma senkun jatkuu. Olen kanssasi samaa mieltä, että ongelman ydin ovat ne jotkut, jotka viis veisaavat jätösten siistimisestä mutta tuskin he tapojaan parantavat tällaisten palstakeskustelujen ansiosta. Eiköhän tehokkainta olis käydä kimppuun silloin, kun näkee moisen dillen rysän päällä? Vaan onko niin, ettei uskallus riitä avaamaan suutaan siinä tilanteessa? Helpompaa on jurputtaa yleisesti niille, joilla koira on (erityisesti ystävällisille ja huolehtiville tyypeille) ja vielä turvallisempaa kirjoittaa palstoille.
Tavallinen suomalainen astuu jalkakäytävällä koiran paskaan n. 1 kerran 10 vuodessa, rypistää otsaansa, pesee kenkänsä, pääsee asiasta yli, eikä aloita ajojahtia koiranomistajia kohtaan.
Ihmettelen kaupunkilaisena ihmisenä, että miten paljon ja usein eräät tuntuvat jalkansa paskaan iskevän, kun kuluneen 10 vuoden aikana muistan vain kerran Helsingissä astuneeni eläimen jätökseen. Kaatosateessa Lord-hotellin edustalla astuin hevosen ulosteeseen vuonna 94. Koffin kaljavaunujen jäljiltä oli jalkakäytävälle unohtunut parin kilon könstsä. Kävelykenkäni oli yltäpäätä kyseisessä tavarassa. En soittanut koffille, en jäkättänyt kaupungille enkä hotelliyrittäjälle. Menin kotiin, vaihdoin kengät ja nauroin makeasti moiselle harvinaiselle sattumalle Helsingissä.
Mutta koiran ulosteeseen en siis ole astunut. Isäntä on toista maata, hän tuntuu olevan oikea kävelevä miinaharava jonka kenkä itsetuhoisesti hakee ulostetta johon astua. Ja sitten valittaa. Astua ja valittaa. Ja sitten taas astua ja...
Ei muuta kuin eteen päin, sano mummo hangessa kun pökäleen näki.
"Ihmettelen kaupunkilaisena ihmisenä, että miten paljon ja usein eräät tuntuvat jalkansa paskaan iskevän, kun kuluneen 10 vuoden aikana muistan vain kerran Helsingissä astuneeni eläimen jätökseen."
Se, että olet vain kerran astunut koiranpaskaan, onkin sen ansiota, että suuri enemmistö koiran ulkoiluttajista nykyään jo korjaa koiransa jätökset. Jos näin ei olisi, olisit varmaan sinäkin saanut pestä kenkäsi paljon useammin.
Minä, joka ulkoilutan koiraani puistoissa myös pimeään vuorokauden aikaan, ja joka yritän mahdollisuuksien mukaan väistellä "liukumiinoja", olen silti joutunut pesemään kenkäni monta kertaa vuodessa. Ja ellen olisi liikkuessani tarkkana, joutuisin sen tekemään vielä useammin. Eikä tällainen jatkuva maaperän tarkkailu sitäpaitsi ainakaan lisää ulkoilun nautintoa.
Kysymys ei myöskään ole siitä, että minä - koiran omistaja kun itsekin olen - olisin vaatimassa mitään koiranpitokieltoja. (Tällainen kielto ajatuksena ei edes ole realistinen.) Polemisoin vain sitä vastaan, että muutamat itsekkäät jästipäät voivat jatkuvasti käyttäytymisellään tuottaa vahinkoa suurelle huomaavaisten koiranulkoiluttajien enemmistölle.
Vahingolla en tarkoita sitä, että koiranulkoiluttaja silloin tällöin joutuu pesemään jalkineensa, vaan sitä maineen menetystä, jonka kaikki koiranomistajat koirattomien kansalaisten silmissä kokevat muutaman törttöilijän käyttäytymisen takia.
Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen tätä vuosi vuodelta kiihtyvää keskustelua. Nykyään suuri osa koiranomistajista toimii oikein, vuosi vuodelta paremmin. Silti valitusten määrä tuntuu vain lisääntyvän. Eli tätä jankkausta saamme kestää niin kauan kuin valtakunnasta löytyy yksikin kakkakiekura väärästä paikasta.
Palaan alkuperäiseen väitteeseeni. Tämä on itkijöiden yhteiskunta. Mikään ei ole hyvin ja mikään parannus ei ole tarpeeksi hyvä. Valittaja valittaa aina. Jos kakka loppuu tästä maailmasta, pistää silmään kauniin talvihangen värjännyt koiran pissa. Eikä taaskaan päästä ulos lenkille. Ja joku on tähän syyllinen. Ja keltainen jaffakaan ei enää maistu kun tulee kusiset palteet mieleen. Ja kuka tämänkin mielipahan minulle sitten korvaa???
"Eiköhän tehokkainta olis käydä kimppuun silloin, kun näkee moisen dillen rysän päällä? Vaan onko niin, ettei uskallus riitä avaamaan suutaan siinä tilanteessa?"
Juuri tuotahan minä kirjoituksessani esitin. Itse kyllä puutun asiaan, jos rysän päältä jonkun tapaan. Turha aggressivisuus tuossa tilanteessa ei kylläkään ole hyväksi. Siksi lähdenkin ensin siitä, että kakkapussi on saattanut unohtua, tai mukaan otetut loppua, ja tarjoan pussia omasta taskustani. Mutta jos ei apu kelpaa, annan kyllä tulla lunta tupaan. Eipä tällaisia ole paria kertaa enempää kohdalleni sattunut.
Jos sinä uljas, jalomielinen, rehti isäntämies tarjoat sen paskapussin taskustasi toiselle, niin kämmenelläkö sinä oman koirasi läjät kotiin kannat? Vai pidätkö kenties yleishyödyllisesti kokonaista paskapussirullaa takataskussasi, josta sitten pussin unohtaneille/jättäneille ystävällisesti tarjoat?
Jos isäntä kokee velvollisuudekseen jaella kakkapusseja kakkarikollisille niin siitä vaan. Muita siihen on turha velvoittaa. Jos itse hoitaa koiransa jätökset jämptisti, loppuu kaikki velvollisuudet siihen. Kollektiivista vastuuta ei tarvitse tuntea. Silti on täysin oikeutettua hermostua jatkuvasta jäkättämisestä asian suhteen.
Lisäksi pussimies sanoo, että mikäli hänen tarjoamansa "apunsa" ei kelpaa, niin tulee lunta tupaan. Eikö tämä kerro siitä, että pussimies/isäntä on nostanut oman arvonsa muun kansakunnan yläpuolelle ja kokee olevansa oikeutettu rähisemään (tai mitä ikinä lunta tupaan nyt sitten pitääkin sisällään) muille ihmisille, mikäli nämä rikkovat paskankeruulakia. Millä oikeudella hän puuttuu asiaan jos joku ei niitä paskoja kerää? Tähänhän ei ole oikeutettu kuin poliisi, eikä poliisikaan rähise vaan kirjoittaa sen sakkolapun. Mikäli isäntä antaa sataa lunta tupaan liian usein, voipi käydä niin, että joku tirvaisee nenän ja leuan väliseen maastoon. Siinä vaiheessa on turha puolustautua, että minä vain pussia tarjosin ja rupesin sitten vittuilemaan. Mikäli isäntä haluaa edelleen pitää itsensä jalustalla niin pitäköön, mutta varautukoon alempiarvoisten kansalaisten kommentteihin.
Nyt olisi jollain nuorella kotimaisella ohjaajalla elämänsä tilaisuus kauhutrilogiaan:
Painajainen lenkkipolulla: Pussimiehen kosto I
Tiedän mitä koirasi teki viime talvena: Pussimiehen kosto II
Silence of the dogs: Pussimiehen kosto III
Hahhahhahhaa!
Tosi hyvät jutut nämä viimeiset!!! Ihanaa! Hyvä, että joillan välähtää!
...!! =)
"Jos isäntä kokee velvollisuudekseen jaella kakkapusseja kakkarikollisille niin siitä vaan."
Pari kertaa on minullekin sattunut, että olen unohtanut ulos lähtiessäni kakkapussitäydennyksen. Mielelläni otin tuolloin vastaan toisen ulkoiluttajan tarjoaman pussin. En koe käytäntöä rasittavana "velvollisuutena", pikemminkin noudatan erään ajattelijan ohjetta: tehkää se muille, minkä toivotte heidän tekevän teille.
"Muita siihen on turha velvoittaa."
Mistähän sinä tuon "velvoittamisen" keksit? Et ainakaan minun tekstistäni. Laki velvoittaa, en minä. Mutta eipähän se näy lakikaan kaikkia (omasta mielestään) velvoittavan.
"Silti on täysin oikeutettua hermostua"
Siitä vaan, pura vaan hermostumistasi ja jäkätä niin paljon kuin mielit. Taidat muuten kuulua niihin kansalaisiin, joilla ei velvollisuuksia olekaan, ainoastaan oikeuksia.
Mitä, onko taas töppönen tallannut kakkaan vai mistä moinen känkkäränkkä? Ai, nuo elokuvaideani sinusta ja kaltaisistasi pussimiehistäkö tämän saivat aikaan? Älä nyt noin tosikko ole, vitsihän se vain oli :) Ei tekisi pahaa sinullekaan hieman kirjoitella jotain huvittavaa. Pissa- ja kakkajutut naurattavat yleensä vain lapsia, mutta näemmä myös tosikko isäntä repii siitä huvia itselleen monta kertaa päivässä.
Keskusteluteknisesti pidän kömpelönä tapaasi pilkkoa alkuperäisiä viestejä mieleisiksesi pätkiksi ja sitten kommentoida niitä. Esim. aiemmin lainasit mätämuna-ajatustani antaen alkuperäisestä kommentistani harhaanjohtavan kuvan. Voit toki toimia niin, mutta se vain vahvistaa kuvaa ihmisestä, joka hallitsee vain negatiivisen viestinnän keinot. Menisi sitten vaikka vääristelyn puolelle niin mitä sitten, kunhan vain saat jatkaa jäkätystäsi keinolla millä hyvänsä.
Sinun teksteistäsi saa valitettavasti juuri sellaisen kuvan, että kaikkien vastuullisten koiraihmisten tulisi toimia samoin kuin sinä sanot toimivasi. Jokainen voi täällä väittää olevansa mitä tahansa. Minä olen vakuuttunut kommenttejasi luettuani, että sinulla ei voi olla lemmikkieläintä, ainakaan onnellista sellaista. Ja yleensä negatiivinen ihminen karkoittaa myös ystävät ympäriltään joten todennäköisesti olet kovin yksinäinen ja siksi sinulla on aikaa kytätä muiden tekemisiä noinkin paljon.
Palaan alkuperäiseen viestiini itkijöistä, joiden mukaan pitäisi tyytyväisen enemmistön elellä. Sopii juuri sinuun isäntä valitettavan hyvin. Kun et enää muuta keksi ajatustesi puolustukseski, hyökkäät muiden kimppuun, kuten nyt minun, ja vihjailet velvollisuuksien laiminlyönnistä ym.
Sepä ei minun päivääni pilaa. Sinun päiväsihän oli pilalla jo sängystä noustessa.
"negatiivinen ihminen"
Minun käsitykseni siitä, ketkä tähänkin keskusteluun osallituneista ovat "negatiivisia ihmisiä", eroaa kyllä oleellisesti sinun mielipiteestäsi. Mutta enpä ainakaan tähän vuorokauden aikaan ryhdy tuosta aiheesta kanssasi kinastelemaan.
"Kun et enää muuta keksi ajatustesi puolustukseski, hyökkäät muiden kimppuun, kuten nyt minun, ja vihjailet velvollisuuksien laiminlyönnistä ym."
Millä lailla olen hyökännyt sinun kimppuusi? (Vai oletko sinä ehkä niitä, jotka eivät koiransa kakkoja korjaa?) Voitko yksilöidä? Tarkoitatko ehkä sinulta lainaamaani "jäkättää"-verbiä? Tai "mätiä perunoita"? Missä on silloin oma huumorintajusi? Ja miten olen vihjaillut sinun laiminlyöneen jonkin velvollisuutesi? Oletkohan lukenut rivien välistä vai kehittänyt ajatuksesi ihan omassa päässäsi? Näyttöä, please!
"Jokainen voi täällä väittää olevansa mitä tahansa. Minä olen vakuuttunut kommenttejasi luettuani, että sinulla ei voi olla lemmikkieläintä, ainakaan onnellista sellaista."
Olet varmaan amatööripsykologien kermaa, joten en usko voivani vakaumukseesi lemmikkieläimettömyydestäni mitenkään vaikuttaa. Toteanpahan vain, että tuossa tuolini vieressä ystäväni uskollisesti odottaa minua nukkumaan, ennenkuin menee omaan petipaikkaansa sängyn alle. Sieltä se voi muutaman kerran yössä hypätä viereeni sänkyyn joksikin aikaa. Herättyämme lähdemme yhdessä aamulenkille, päivällä teemme päiväretken 1,5 - 2 t ja illalla samanpituisen lenkin etupäässä jäniksen jäljillä, hihnassa, mutta vauhdikkaasti, hangessakin. Onnellisuusvertailuihin en ryhdy. Toivottavasti myös sinun lemmikkieläimesi, jos sinulla sellainen on, on kanssasi onnellinen.
Siirryn nyt isäntä käyttäämääsi leikkaa,liimaa ja kokoa käytäntöön:
Ensin...
"Taidat muuten kuulua niihin kansalaisiin, joilla ei velvollisuuksia olekaan, ainoastaan oikeuksia."
Sitten...
"Millä lailla olen hyökännyt sinun kimppuusi? (Vai oletko sinä ehkä niitä, jotka eivät koiransa kakkoja korjaa?)"
Ja vielä...
"Ja miten olen vihjaillut sinun laiminlyöneen jonkin velvollisuutesi?"
Mutta. Kuten aiemmin totesin, pidän tapaasi keskustella raukkamaisena. Poimit muiden viesteistä vain ne lauseet, joihin katsot että osaat jotenkin nokkelasti vastata. Muilla on yleensä tapana vastata viesteihin omilla kokonaisilla viesteillä. Tällä tavalla keskustelu myös etenee eikä mene pelkästään edellisen viestin pilkkomiseksi. Sinä olet tyylisi valinnut ja jos tähän viestiin jotain aiot vastata, jatkanet samalla taktiikalla antamatta keskusteluun mitään uutta.
Voit pitää minua negatiivisena ja tosikkona. Sen verran humoristin vikaa minussa kuitenkin on, että kehittelin sinusta jo trilogian verran kauhuparodiaa. Kokeile sinäkin huumoria, niin ei kaikki tunnu niin kauhean vakavalta.
Pussimiehen kauhutrilogia sai katsojat liikkeelle. Pussimies-elokuvat saavat jatkoa uudesta trilogiasta, nyt vuorossa toiminta!!
Agentti Pussimies ja Ruskea sormi (Sean Connery)
Kakkaa, komissaario Pussimies! (Joel Rinne)
Pussimies reloaded (Keanu Reeves)
Lisää ideoita otetaan vastaan! Suunnitteilla myös fantasiamaailmaan sijoittuva Pussimies-saaga!!
Kauhu- ja toimintatrilogioiden jatkoksi lienee tässä välissä seikkailutrilogian paikka. Iki-ihana yhden ilmeen Harrison Ford saa oivan vastuksen Pussimiehestä:
Pussimies ja Keräämättömän Paskan Metsästäjät
Pussimies ja Tuomion Pussi
Pussimies ja Viimeinen Paskaretki
Mitähän Walt Disneyn animaattorit saisivatkaan kehitteltyä Pussimiehestä!
Hahahahahaa!!!
Aivan loistava kokonaisuus =) Lisää tällaista!
"Voit pitää minua negatiivisena ja tosikkona. Sen verran humoristin vikaa minussa kuitenkin on, että kehittelin sinusta jo trilogian verran kauhuparodiaa."
Vastasin edelliseen valitukseesi ja pyysin sinua poimimaan esimerkkejä minusta esittämiesi väitteiden tueksi, kun katsoin, että väitteesi eivät pidä paikkaansa. (2. ja 3. siteerauksesi ovat kysymyksiäni, joihin et vastaa, 1. siteeraus on johtopäätökseni, joka perustuu kirjoituksiisi.) Pyysin siis sinulta väitteiden lisäksi argumentteja, mutta etpä esittänyt yhtään. Väitteesi jäivät edelleen pelkän huulenheiton varaan.
Sinä myös edellisessä kirjoituksessasi luonnehdit minua negatiiviseksi ihmiseksi, jolla ei voi olla lemmikkiä, ja jos on, ei ainakaan onnellista. Esitin oman kantani syytökseesi. Enkö olisi saanut? Tarkoituksesi oli ilmeisesti lyödä minut lyttyyn iskemällä kuvittelemaasi arkaan paikkaan: onneton ihminen, jonka lemmikkikin on onneton. Tämän tapaiseen en minä osaltani sentään ole alentunut.
Sinun huumorisi muuten vaikuttaa suoraan sanoen koulukiusaajan huumorilta. Innostuit kuin murrosikäinen jonkun keksimästä "pussimies"-ilmaisusta ja kehittelit tätä älynväläystä pitemmälle oman huumorikäsitteesi puitteissa. Tällaista keskenkasvuisen huumorintajuako myös minulta edellytät? Enhän minä sinun "leikinlaskuasi" vakavasti ota, mutta eipä se sinusta kovin kypsän ihmisen kuvaakaan anna.
"Sinä olet tyylisi valinnut ja jos tähän viestiin jotain aiot vastata, jatkanet samalla taktiikalla antamatta keskusteluun mitään uutta."
Jos sinä annat debatissa aseet minun käyttööni, niin miksi en niitä käyttäisi. Olepa huolellisempi kirjoitelmissasi, niin et saa takaisin omia "mätiä perunoitasi". Arvaan kyllä että asia sinua pännii.
Sinäkö sitten olet tuonut tähänkin keskusteluun "uutta" minua enemmän? Jos olet tuota mieltä, niin ole vaan, ehkä se vähän rauhoittaa hermojasi. Itse kyllä olen päinvastaisella kannalla.
Mutta nyt olen tarpeeksi jahkannut sinun kanssasi, sorry vaan! Saat viimeisen sanan, jos haluat. AU REVOIR!
Enpä osaisi kuvitella isäntää jutustelemassa niitä näitä kenekään kanssa kevyesti kesäyössä... Samaa taktiikkaa käyttää kun ei muuta osaa ja vetäytyy sitten komein sanakääntein. Verbaliikka on ukolla kyllä hallussa, mutta eipä noista lainauksista muuten paljon käteen jääkään. Edelleen irrottaa asioita yhteydestään ja saa ne muuttumaan miksi haluaa. Hupaisa tapaus. Sanaa "argumentti" tosin viljelee vähän turhan tiuhaan jutuissaan (jos tämmöinen pikku kommentti suodaan), mutta kuulostaahan se hienolta.
Hauskoja leffahetkiä isäntämiehelle!
Kiitos kiitos. Viimeistä sanaa tuskin tässäkään saan, koska jatkanet valitustasi muissa ketjuissa. Eri asia on, viitsinkö kinata kanssasi yhtään enempää muuallakaan. Etenkään, kun tyylisi pilkkoa tekstejä on sellainen kuin on.
Alkuperäisessä viestissäni arvostelin vähemmistöä, joka pyrkii kyttäilemisellään pilaamaan tyytyväisen enemmistön elämän. Jos luulit minun hermostuneen kommenteistasi, petit vain itseäsi. Minulle tämä ketju on tuottanut enemmän iloa. Miksi? Koska kaikki muut viestit ovat tukeneet käsitystäni tyytyväisestä enemmistöstä. Vain sinun jankkauksesi on ollut koko ajan kielteistä, muita rajoittavaa ja muiden yläpuolelle asettuvaa.
Olen kyllästynyt ennen niin hiljaisena lukijana kaltaisiisi kirjoittajiin. Siksi aloitin tämän ketjun ihan itse. Ja heti tulit poliisina paikalle kertomaan väärästä mielipiteestäni.
En ole koskaan ollut koulukiusaaja. Nettikiusaaja-tittelin voin kyllä ottaa. Ilonpilaajia saa pilkata, varsinkin kun toiminta näyttää järjestelmälliseltä. Pussimies-huumori oli tässä ketjussa paikallaan. Hyvällä huumorilla varustetut ihmiset ymmärsivät heti pointin. Sinä otit sen puhtaasti henkilökohtaisena pilkkana. Joskus vain huumori puree paatuneimpiin tapauksiin.
Jos hyvin käy, emme tapaa näissä keskusteluissa useammin. Silti oikein hyvää kevättä sinulle ja lemmikillesi. Toivottavasti kauniit kevätpäivät ei ole pilalla muutaman pökäleen tähden.
Vaikka huumorini on murrosikäisen koulukiusaajan alhaista keskitasoa, en voi olla mainitsematta, että Clint Eastwood on ilmoittanut halukkuutensa ohjaamaan seuraavat tulevat legendat:
- Vain muutaman pökäleen tähden
- Hyvät, Pahat ja Kakat
oikein :D