Kyllähän mä tiiän että tänne pitäis runoja pistellä mut tää on varmaan paras kategoria jonne mun pikku tarinani sopis. Kritiikkiäkin saa antaa!:)
Eli näin se menee...
Mä tiesin mikä päivä tänään olis. Mä halusin nukkua sängyssä kuitenkin vielä vartin pidempään ja kietouduin syvemmälle pehmeän peittoni sisään. Olihan sentään lauantai. Mulla ei ollu minkäänlaista ohjelmaa aikataulussa. Muuta kuin ne synttärit. Mun synttärit. Juuri kun mä olin pääsemässä takaisin uneen jossa ruskeat nappisilmät omistava haaveuneni marssi kohti mua, mutsi tuli ja napsautti valot päälle. Se halas ja onnitteli. Mä avasin silmäni hymyillen koska halusin palavasti nähdä synttärilahjani. Eikä mua enää väsyttänykään yhtään. Mutsin kädet oli kuitenkin tyhjät. Pieni pettymys valtas mun mielen mutta mä aattelin että mutsi teki sen varmaan tahallaa. Ainahan se tollei mua kiusas. Väitti että oli unohtanu ja juuri kun oon raivon partaalla, se tuokin mun kaipaamani asian esille. Joten miksei se tekis sitä nyttenkin? Kun mutsi sai avattua verhot jotta kaunis valkoinen talvimaisema ulottuis mun silmiin se tarras mua kädestä kiinni ja raahas keittiöön. Siellä mua odotti aivan uskomattoman herkullisen näköinen mansikkakakku. Se oli kuin jostain hienoimmasta leipuriliikkeestä. Mutta mä tiesin että mutsi oli ite sen tehny. Se oli taitava käsistään. Mä istuin pöytään ja se kaatoi mulle teetä. Mun kurkku olikin pikkusen kipeä. Mut niin se oli melkein aina. Se oli lähtemätön kiusankappale joka heräs eloon varsinkin talvisin. Mutsi istahti mua vastapäätä ja hymyili mulle auvoisasti. Eka mä aattelin että se oli ylpee kun vihdoin täytin 15 vuotta joka musta tuntuu vielä niin vähäiseltä iältä. Mä en kuitenkaan voinut vastustaa sitäkään kiusausta joten mä kysyin miks se hymyili vaikka luulinkin tietäväni vastauksen. Eihän sitä voi aina tietää. Eikö voinukaan. "Lupaa ettet suutu", se sanoi. Mä pudistin päätäni. "No kerro jo." mä sanoin malttamattomana. Mutsi alkoi selittää mulle että sen ystävä tulis tänä iltana käymään täällä koska se halus nähdä päivän synttärisankarin. Mä olin jälleen hiukan pettyny. Olis vaan ollu mukavaa viettää rento lauantai-ilta ja kutsuu ehkä pari kamuukin kylään juhlistamaan tätä merkkipäivää joka oli vihdoin ja viimein koittanut. Mä utelin tän ystävän nimee mutta mutsi vaikeni ja hymyili vain. "Oikein mukava heppu", se vaan toisti. Heppu? Oliko se siis olevinaan joku mies? Mutsi ja faija oli eronnu just kesällä ja se oli kyllä ollu suuri helpotus koska ei sitä riitelyy enää jaksanu kauaa kuunnella. Mutta oliks mutsi hankkinu uuden jo tässä ajassa. Emmä osannu kuvitella omasta, suloisesta mutsistani mitään sellasta. Päivä kului melkoisen rattoisasti. Ei tuntunu kovin erikoiselta vaikka vuosia olikin täytetty mutta silti ympärillä leijui iloinen ilmapiiri. Varsinkin mutsi oli aivan kuin ekstaasia nauttinu. Mä jo aloin miettiin että pitäiskö sitä lähtee raahaamaan lääkärin vastaanotolle kunnes ovikello soi. Mutsi riensi avaamaan ja toivotti vieraan perille. Mä korjasin ryhtiäni ja tervehdin kohteliaasti vierasta. Se oli vaan mun tapani. Heti esitettiin mallioppilasta kun vieraat astu kuistin yli. Totta tosiaan se oli mies. Veikeen näkönen heppu mut jotenkin musta tuntu että mä en tulis pitämään siitä. Mutsi joutui huomauttamaant tälle miehelle mun synttäreistä ja niinpä se sitten onnitteli mua. Mä hymyilin oikein iloisesti ja kiittelin mutta syvällä sisälläni mä aloin epäilee sitä että tää heppu olis tullu mun synttäreitä juhlistamaan. Enhän mä edes tuntenu sitä kovin hyvin. Sen tiesin että se oli äidin vanha luokkatoveri ja pari kertaa olinkin sen ennen nähny. Ihan kivalta se oli silloin vaikuttanu. Mutta nytten... Mä sit jätin ne kaks olohuoneeseen juttelemaan ja sulkeuduin omaan huoneeseeni. Silloin mä muistin että juuri nyt parhaimmat kamut oli jollakin nuorisoleirillä jonne ne ei ollu onnistunu mua raahaamaan mukaan. Nyt harmitti. Raapustelin sitten vaan paksuun runovihkooni, jossa oli kultakukin koristellut kannet, jonkinlaisia runoluomuksia mutta tajusin ettei mulla ollu just nyt tarpeeks inspistä saada aikaan mitään. Mä päätin lähtee pitkälle kävelylle. Sanoin mutsille ja sen ystävälle pikaset moit ja lähdin kävelemään lumituiskussa kuunnellen korvalappustereoillani milloin mitäkin musiikkia. Pitkä reissu se toden totta oli. Mulla meni aikaa ainakin seitsemän kasetillisen verran. Kelloo ei tullu otettuu mukaan. Taivas oli jo niin pimeetä että lähdin kävelemään kotiin päin. Ehkäpä se mutsin ystävä olis jo lähteny. Tosin mieleen juolahti että oli sillä ollu paljon kasseja mukana. Mutta lahjaa se ei ollu antanu. Mutta ei kai sillä olis loppujen lopuks ollu väliikään. Kun pääsin sisään kotiovesta, mä huomasin että valot oli jo pois päältä. Vein kengät hiljaa hiipien saunaan kuivumaan ja hiivin huoneeseeni. Kello oli jo melkein puolen yön. Yötaivas oli ollu sen verran pimeä että olisin luullu kellon olevan jo enemmän. Olinhan mä vielä jotenkin tottunu kesän vaaleuteen. Mua ei väsyttäny vielä mutta aattelin ainakin käydä sanomassa mutsille hyvät yöt jos se olis vielä valveilla. Ei ollu sen tapaista mennä näin aikaisin nukkumaan lauantaisin. Sen miehen laukut oli kadonnu eteisestä mutta takki oli vieläkin naulakossa. "Onkohan se unohtanu takkinsa?" mä mietin hetken aikaa mutta ihmettelin sitten että kuka nyt takin unohtais kun talven pakkaset kiristyy. Yhtäkkii mä kuulin todella kummallista ääntä ja se ääni tuli mutsin makuuhuoneesta. Mun mielessä pyöri aivan hirvittäviä ajatuksia. "Nainen mies..sehän tekee..". Yhtäkkii mun oli aivan pakko mennä kattomaan mitä siellä oikein tapahtui. Ja sit mä näin sen minkä mä olisin vähiten halunnu nähdä. Mun mutsi ja sen "ystävä" samassa pedissä..alasti...
Jos kukaan haluu niin mä voin kyllä jatkaa tätä tarinaa. Sanokaa mitä mieltä ootte tästä. Onko kauheen realistinen, liian pitkä, paikallaan junnaava tai muuta vastaavaa. Kaikki mielipiteet kelpuutetaan!(jos kukaan nyt jaksoi lukee näin pitkälle)
Kiitos.
Eli näin se menee...
Mä tiesin mikä päivä tänään olis. Mä halusin nukkua sängyssä kuitenkin vielä vartin pidempään ja kietouduin syvemmälle pehmeän peittoni sisään. Olihan sentään lauantai. Mulla ei ollu minkäänlaista ohjelmaa aikataulussa. Muuta kuin ne synttärit. Mun synttärit. Juuri kun mä olin pääsemässä takaisin uneen jossa ruskeat nappisilmät omistava haaveuneni marssi kohti mua, mutsi tuli ja napsautti valot päälle. Se halas ja onnitteli. Mä avasin silmäni hymyillen koska halusin palavasti nähdä synttärilahjani. Eikä mua enää väsyttänykään yhtään. Mutsin kädet oli kuitenkin tyhjät. Pieni pettymys valtas mun mielen mutta mä aattelin että mutsi teki sen varmaan tahallaa. Ainahan se tollei mua kiusas. Väitti että oli unohtanu ja juuri kun oon raivon partaalla, se tuokin mun kaipaamani asian esille. Joten miksei se tekis sitä nyttenkin? Kun mutsi sai avattua verhot jotta kaunis valkoinen talvimaisema ulottuis mun silmiin se tarras mua kädestä kiinni ja raahas keittiöön. Siellä mua odotti aivan uskomattoman herkullisen näköinen mansikkakakku. Se oli kuin jostain hienoimmasta leipuriliikkeestä. Mutta mä tiesin että mutsi oli ite sen tehny. Se oli taitava käsistään. Mä istuin pöytään ja se kaatoi mulle teetä. Mun kurkku olikin pikkusen kipeä. Mut niin se oli melkein aina. Se oli lähtemätön kiusankappale joka heräs eloon varsinkin talvisin. Mutsi istahti mua vastapäätä ja hymyili mulle auvoisasti. Eka mä aattelin että se oli ylpee kun vihdoin täytin 15 vuotta joka musta tuntuu vielä niin vähäiseltä iältä. Mä en kuitenkaan voinut vastustaa sitäkään kiusausta joten mä kysyin miks se hymyili vaikka luulinkin tietäväni vastauksen. Eihän sitä voi aina tietää. Eikö voinukaan. "Lupaa ettet suutu", se sanoi. Mä pudistin päätäni. "No kerro jo." mä sanoin malttamattomana. Mutsi alkoi selittää mulle että sen ystävä tulis tänä iltana käymään täällä koska se halus nähdä päivän synttärisankarin. Mä olin jälleen hiukan pettyny. Olis vaan ollu mukavaa viettää rento lauantai-ilta ja kutsuu ehkä pari kamuukin kylään juhlistamaan tätä merkkipäivää joka oli vihdoin ja viimein koittanut. Mä utelin tän ystävän nimee mutta mutsi vaikeni ja hymyili vain. "Oikein mukava heppu", se vaan toisti. Heppu? Oliko se siis olevinaan joku mies? Mutsi ja faija oli eronnu just kesällä ja se oli kyllä ollu suuri helpotus koska ei sitä riitelyy enää jaksanu kauaa kuunnella. Mutta oliks mutsi hankkinu uuden jo tässä ajassa. Emmä osannu kuvitella omasta, suloisesta mutsistani mitään sellasta. Päivä kului melkoisen rattoisasti. Ei tuntunu kovin erikoiselta vaikka vuosia olikin täytetty mutta silti ympärillä leijui iloinen ilmapiiri. Varsinkin mutsi oli aivan kuin ekstaasia nauttinu. Mä jo aloin miettiin että pitäiskö sitä lähtee raahaamaan lääkärin vastaanotolle kunnes ovikello soi. Mutsi riensi avaamaan ja toivotti vieraan perille. Mä korjasin ryhtiäni ja tervehdin kohteliaasti vierasta. Se oli vaan mun tapani. Heti esitettiin mallioppilasta kun vieraat astu kuistin yli. Totta tosiaan se oli mies. Veikeen näkönen heppu mut jotenkin musta tuntu että mä en tulis pitämään siitä. Mutsi joutui huomauttamaant tälle miehelle mun synttäreistä ja niinpä se sitten onnitteli mua. Mä hymyilin oikein iloisesti ja kiittelin mutta syvällä sisälläni mä aloin epäilee sitä että tää heppu olis tullu mun synttäreitä juhlistamaan. Enhän mä edes tuntenu sitä kovin hyvin. Sen tiesin että se oli äidin vanha luokkatoveri ja pari kertaa olinkin sen ennen nähny. Ihan kivalta se oli silloin vaikuttanu. Mutta nytten... Mä sit jätin ne kaks olohuoneeseen juttelemaan ja sulkeuduin omaan huoneeseeni. Silloin mä muistin että juuri nyt parhaimmat kamut oli jollakin nuorisoleirillä jonne ne ei ollu onnistunu mua raahaamaan mukaan. Nyt harmitti. Raapustelin sitten vaan paksuun runovihkooni, jossa oli kultakukin koristellut kannet, jonkinlaisia runoluomuksia mutta tajusin ettei mulla ollu just nyt tarpeeks inspistä saada aikaan mitään. Mä päätin lähtee pitkälle kävelylle. Sanoin mutsille ja sen ystävälle pikaset moit ja lähdin kävelemään lumituiskussa kuunnellen korvalappustereoillani milloin mitäkin musiikkia. Pitkä reissu se toden totta oli. Mulla meni aikaa ainakin seitsemän kasetillisen verran. Kelloo ei tullu otettuu mukaan. Taivas oli jo niin pimeetä että lähdin kävelemään kotiin päin. Ehkäpä se mutsin ystävä olis jo lähteny. Tosin mieleen juolahti että oli sillä ollu paljon kasseja mukana. Mutta lahjaa se ei ollu antanu. Mutta ei kai sillä olis loppujen lopuks ollu väliikään. Kun pääsin sisään kotiovesta, mä huomasin että valot oli jo pois päältä. Vein kengät hiljaa hiipien saunaan kuivumaan ja hiivin huoneeseeni. Kello oli jo melkein puolen yön. Yötaivas oli ollu sen verran pimeä että olisin luullu kellon olevan jo enemmän. Olinhan mä vielä jotenkin tottunu kesän vaaleuteen. Mua ei väsyttäny vielä mutta aattelin ainakin käydä sanomassa mutsille hyvät yöt jos se olis vielä valveilla. Ei ollu sen tapaista mennä näin aikaisin nukkumaan lauantaisin. Sen miehen laukut oli kadonnu eteisestä mutta takki oli vieläkin naulakossa. "Onkohan se unohtanu takkinsa?" mä mietin hetken aikaa mutta ihmettelin sitten että kuka nyt takin unohtais kun talven pakkaset kiristyy. Yhtäkkii mä kuulin todella kummallista ääntä ja se ääni tuli mutsin makuuhuoneesta. Mun mielessä pyöri aivan hirvittäviä ajatuksia. "Nainen mies..sehän tekee..". Yhtäkkii mun oli aivan pakko mennä kattomaan mitä siellä oikein tapahtui. Ja sit mä näin sen minkä mä olisin vähiten halunnu nähdä. Mun mutsi ja sen "ystävä" samassa pedissä..alasti...
Jos kukaan haluu niin mä voin kyllä jatkaa tätä tarinaa. Sanokaa mitä mieltä ootte tästä. Onko kauheen realistinen, liian pitkä, paikallaan junnaava tai muuta vastaavaa. Kaikki mielipiteet kelpuutetaan!(jos kukaan nyt jaksoi lukee näin pitkälle)
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ODOTAMME ILOLLA JATKOA
mä haluisin kuulla ton tarinan lopuun.. oliiiis
voisitsä writata sen.. :)