Joo..eli koska jopa kaks uskollista ihmistä kannustaa mua jatkamaan (kiitos te kaks :) niin näin se sit menee. Tyypit jotka on aivan ulkona mistä mä puhun, lukekaa ykkösosakin.
Mä jähmetyin hetkeks ovensuuhun ja tuijotin vaan mutsin järkyttynyttä ilmettä. Mutta se jähmettyminen kesti vaan sekunnin murto-osan. Se mies ei ees huomannu mua, ei ainakaan näyttäny siltä ku olis halunnu huomata, se vaan jatko puuhaansa... Mä pamautin oven täysillä kii, otin takkini ja kännykkäni, puin salamannopeesti kengät päälle ja juoksin ulos. Mä en itkeny. Mä olin uskomattoman vihainen mutsille! Miks se meni tekeen ton mulle?!? Mitä mä oon tehny niin väärin että se pisti mut näkee tollasta? Mä olin ihan saatanan raivoissani!!! Mutsi oli tullu ovelle ja huus mun nimee. Mut mä en ees kääntyny kattomaan sitä. Mä vaan jatkoin juoksuani. Mä juoksin ja juoksin niin paljon ku jaloista vaan lähti. Mä pelkäsin että mutsi ja se äijä lähtis mun perään autolla ja tällä hetkellä mä ny vähiten halusin jutella mutsin ja sen äijän kaa! Mä en osannu päättää mihin suuntaan lähtisin ja piileskelin hetken asuntojen takapihalla. Mut sit oli pakko lähtee juoksee pidemmälle. Aina kun mä kuulin tai näin auton tulevan mä hyppäsin vaikka lumen sekaan. Mä olin tosi hysteerinen. Kun mä olin juossu tosi pitkän matkaa, mä aloin ajatteleen noita asioita jotka oli just tapahtunu ja kyyneleet tuli mun silmiin. Mä yritin raivoisasti estää itteäni itkemästä mut kyyneleet vaan norui pitkin poskia. Lopulta mä en mahtanu sille yhtään mitään ja annoin itkun vaan tulla kun oli tullakseen. Mutsi alko tekstaamaan multa ja kyseli multa missä mä oon ja vaikutti muutenkin tosi raivokkaalta. Mut sehän tässä oli tehny hirveen tempun enkä mä. Mä olin vaan reagoinu. Mä en olis mitenkään voinu jäädä kotiin sellasen jutun jälkeen. Mä tekstasin sille takas ja haukuin sen ihan lyttyyn. Se koitti koko ajan saada muhun yhteyttä mut mä en enää halunnu muistaa sitä. Mä jatkoin taas juoksuani pitkän aikaa. Sit mun oli pakko soittaa mun kavereilleni sinne leirille. Ne kuulosti tosi iloisilta mun soitosta kunnes ne kuuli kun mä aloin hysteerisesti itkemään. Mä en voinu millään sanoo niille syytä mun itkuun mut mun onneks ne ei kysyny sitä. Ne vaan lohdutti mua. Mä koitin soittaa mun ex-jätkäkamullekin jonka kaa mulla oli just menny poikki mut se ei vastannu. Alko olla tosi pimeetä, mulla oli kylmä eikä nukkumapaikkaa tiedossa ja mutsi uhkaili kutsuvansa poliisin jos en ilmottais missä oon. Väitti olevansa huolissaan. Mulle tuli tosi huono olo ja mä olin ihan sotkusen näköinen kun mascarakin oli levinny poskille. Mä vaan kaipasin jonkun vierelleni lohduttamaan mut just silloin mun piti kestää kaikki aivan yksin. Kukaan ei tulis mun vierelleni sanomaan että kaikki on hyvin ja ottamaan syliin. Ei kukaan. Mutta onneks mä sentään sain puhuttuu mun kamujen kaa. Mun päässä pyöri yhä uudestaan ja uudestaan se mitä mä olin nähny ja tällä kertaa mä jo melkein oksensin. Mä olin nähny mutsin joskus nuorempana faijankin kaa mut tää vei kyllä voiton. Se mies oli vaan tuppaantunu taloon ja ensivaikutelma siitä ei ollu kovin positiivinen! Mun kamut soitti mulle ja kysyi miten mä voin. Lopulta mun oli pakko kertoo niille syy mun suruuni. Ne ei alkanu kyselemään multa yksityiskohtii. Mä olin helpottunu siitä. Tuntu ku jotkut olis todella välittäny. Mulla alko kännykästä loppumaan akku joten mun oli pakko saada selville yösija melko pian ja kysyin mun kamuilta ideoita. Kotiin mä en suostunu mistään hinnasta menemään joten piti äkkii keksii joku parempi paikka. Lopulta mä sain sovittuu yhen kamun kaa että mä menisin sen kotiin yöks. Vaikkei se ollukaan ite kotona. Kun mä pääsin sinne mun kamun mutsi otti mut mukisematta vastaan. Mun kamu oli selittäny tilanteen. Mä sain luvan nukkuu mun kamun sängyssä. Mä pyysin laturia ja toivotin sille hyvää yötä. Sit mä pesin meikin rippeeni pois ja katsoin peilistä syvälle mun itkuisiin silmiini. Mun oli pakko vaan päästä äkkiä nukkuun. Mä en kestäis enää yhtään enempää. Mut uni ei tullukaan niin helposti. Mutsi vaivas mua sen tekstareilla joten mä tekstasin sille että oon ihan kunnossa mutta en kertois missä oon. Ja lopulta uni sit tuli... Ja mä nukuin kuin vauva..itkusta turtuneena.... Ja mietin mitä mä tekisin huomenna. Olihan mun jonnekin mentävä. Mut se oli huomisen ongelma. Kunhan vain sain nukuttuu.
Joo...Ja tarina jatkuu vieläkin.. Joten odottakaa nyt kärsivällisesti. Mä koitan kirjottaa sen loppuun mahdollisimman pian. Mä lupaan!!
Mä jähmetyin hetkeks ovensuuhun ja tuijotin vaan mutsin järkyttynyttä ilmettä. Mutta se jähmettyminen kesti vaan sekunnin murto-osan. Se mies ei ees huomannu mua, ei ainakaan näyttäny siltä ku olis halunnu huomata, se vaan jatko puuhaansa... Mä pamautin oven täysillä kii, otin takkini ja kännykkäni, puin salamannopeesti kengät päälle ja juoksin ulos. Mä en itkeny. Mä olin uskomattoman vihainen mutsille! Miks se meni tekeen ton mulle?!? Mitä mä oon tehny niin väärin että se pisti mut näkee tollasta? Mä olin ihan saatanan raivoissani!!! Mutsi oli tullu ovelle ja huus mun nimee. Mut mä en ees kääntyny kattomaan sitä. Mä vaan jatkoin juoksuani. Mä juoksin ja juoksin niin paljon ku jaloista vaan lähti. Mä pelkäsin että mutsi ja se äijä lähtis mun perään autolla ja tällä hetkellä mä ny vähiten halusin jutella mutsin ja sen äijän kaa! Mä en osannu päättää mihin suuntaan lähtisin ja piileskelin hetken asuntojen takapihalla. Mut sit oli pakko lähtee juoksee pidemmälle. Aina kun mä kuulin tai näin auton tulevan mä hyppäsin vaikka lumen sekaan. Mä olin tosi hysteerinen. Kun mä olin juossu tosi pitkän matkaa, mä aloin ajatteleen noita asioita jotka oli just tapahtunu ja kyyneleet tuli mun silmiin. Mä yritin raivoisasti estää itteäni itkemästä mut kyyneleet vaan norui pitkin poskia. Lopulta mä en mahtanu sille yhtään mitään ja annoin itkun vaan tulla kun oli tullakseen. Mutsi alko tekstaamaan multa ja kyseli multa missä mä oon ja vaikutti muutenkin tosi raivokkaalta. Mut sehän tässä oli tehny hirveen tempun enkä mä. Mä olin vaan reagoinu. Mä en olis mitenkään voinu jäädä kotiin sellasen jutun jälkeen. Mä tekstasin sille takas ja haukuin sen ihan lyttyyn. Se koitti koko ajan saada muhun yhteyttä mut mä en enää halunnu muistaa sitä. Mä jatkoin taas juoksuani pitkän aikaa. Sit mun oli pakko soittaa mun kavereilleni sinne leirille. Ne kuulosti tosi iloisilta mun soitosta kunnes ne kuuli kun mä aloin hysteerisesti itkemään. Mä en voinu millään sanoo niille syytä mun itkuun mut mun onneks ne ei kysyny sitä. Ne vaan lohdutti mua. Mä koitin soittaa mun ex-jätkäkamullekin jonka kaa mulla oli just menny poikki mut se ei vastannu. Alko olla tosi pimeetä, mulla oli kylmä eikä nukkumapaikkaa tiedossa ja mutsi uhkaili kutsuvansa poliisin jos en ilmottais missä oon. Väitti olevansa huolissaan. Mulle tuli tosi huono olo ja mä olin ihan sotkusen näköinen kun mascarakin oli levinny poskille. Mä vaan kaipasin jonkun vierelleni lohduttamaan mut just silloin mun piti kestää kaikki aivan yksin. Kukaan ei tulis mun vierelleni sanomaan että kaikki on hyvin ja ottamaan syliin. Ei kukaan. Mutta onneks mä sentään sain puhuttuu mun kamujen kaa. Mun päässä pyöri yhä uudestaan ja uudestaan se mitä mä olin nähny ja tällä kertaa mä jo melkein oksensin. Mä olin nähny mutsin joskus nuorempana faijankin kaa mut tää vei kyllä voiton. Se mies oli vaan tuppaantunu taloon ja ensivaikutelma siitä ei ollu kovin positiivinen! Mun kamut soitti mulle ja kysyi miten mä voin. Lopulta mun oli pakko kertoo niille syy mun suruuni. Ne ei alkanu kyselemään multa yksityiskohtii. Mä olin helpottunu siitä. Tuntu ku jotkut olis todella välittäny. Mulla alko kännykästä loppumaan akku joten mun oli pakko saada selville yösija melko pian ja kysyin mun kamuilta ideoita. Kotiin mä en suostunu mistään hinnasta menemään joten piti äkkii keksii joku parempi paikka. Lopulta mä sain sovittuu yhen kamun kaa että mä menisin sen kotiin yöks. Vaikkei se ollukaan ite kotona. Kun mä pääsin sinne mun kamun mutsi otti mut mukisematta vastaan. Mun kamu oli selittäny tilanteen. Mä sain luvan nukkuu mun kamun sängyssä. Mä pyysin laturia ja toivotin sille hyvää yötä. Sit mä pesin meikin rippeeni pois ja katsoin peilistä syvälle mun itkuisiin silmiini. Mun oli pakko vaan päästä äkkiä nukkuun. Mä en kestäis enää yhtään enempää. Mut uni ei tullukaan niin helposti. Mutsi vaivas mua sen tekstareilla joten mä tekstasin sille että oon ihan kunnossa mutta en kertois missä oon. Ja lopulta uni sit tuli... Ja mä nukuin kuin vauva..itkusta turtuneena.... Ja mietin mitä mä tekisin huomenna. Olihan mun jonnekin mentävä. Mut se oli huomisen ongelma. Kunhan vain sain nukuttuu.
Joo...Ja tarina jatkuu vieläkin.. Joten odottakaa nyt kärsivällisesti. Mä koitan kirjottaa sen loppuun mahdollisimman pian. Mä lupaan!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä jäin tohon koukkuu ja odotan et kirjotat sen
loppuu...