Luulin sinun edes välittävän
ja ehkä välititkin.
Kuitenkin olisin halunnut enemmän,
mutta en voinut vaatia sitä sinulta.
Enhän minä sinua omista,
ekä kukaan muukaan.
Nyt olen taas tyhjän päällä,
hiljalleen kuihdun.
Onnellinen nauruni sammuu,
loistavat silmäni tummuvat.
Hiljalleen alan taas uskoa elämään,
siihen mitä se sittenkin on.
Kyyneleitä.
Tyhjään huoneeseen unohdettuja tunteita.
Vaikka jo ehdin toisin luulla.
Siltä minusta tuntuu,
elämä on pettävää.
Kiitos kuitenkin, hetken kestävästä onnesta
ja ehkä välititkin.
Kuitenkin olisin halunnut enemmän,
mutta en voinut vaatia sitä sinulta.
Enhän minä sinua omista,
ekä kukaan muukaan.
Nyt olen taas tyhjän päällä,
hiljalleen kuihdun.
Onnellinen nauruni sammuu,
loistavat silmäni tummuvat.
Hiljalleen alan taas uskoa elämään,
siihen mitä se sittenkin on.
Kyyneleitä.
Tyhjään huoneeseen unohdettuja tunteita.
Vaikka jo ehdin toisin luulla.
Siltä minusta tuntuu,
elämä on pettävää.
Kiitos kuitenkin, hetken kestävästä onnesta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo runo oli kuin suoraan otettu mun tämän
hetkisestä elämän tilanteesta... mä tässä mietin
et onko tuo runo sun elämästä vai ootsä vaan
keksiny ton.... ois kiva vaikka mailailla jos oot
samaa kokenut... :o) sen mä oon huomannut et tää
elämä on rankkaa mut aina jokin saa vielä kerran
yrittämään.... :)
*hempukka*