No niin, reilut kolme kuukautta tein täysillä hommia, kuukauden ajan sitten tarkistelin ja viilailin ja ohi on. Eipä tunnu juuri miltään. Hienoa tietenkin että tuli tehtyä, mutta kumma kyllä ei tunnu miltään. Mukava vaan kun pääsee keskittymään kunnolla töihin eikä tartte enää viikonloppuja istua diplomityön ääressä. Tsemppiä vaan muillekin.
Ohi on!
Käpsä
31040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea, nyt se on ohi. Itsellä vähän samanlaiset tuntemukset kun vein gradun esitarkastukseen. Ei tunnu miltään, no tietysti eihän työ vielä olekaan täysin ohi ja voi tulla suuretkin korjaukset. Silti kaikki olettavat että olisi kauhea helpotus ja itse en huomaa mitään. Koko graduntekokin tuntuu äärettömän kaukaiselta asialta vaikka juurihan se loppui. Ehkäpä tämä kuuluu asiaan...
Itselläni ihan sama juttu. Gradua tehdessä haaveilin siitä hetkestä kun saan koko työn tehtyä ja kun kaikki on ohi. Kun palautin gradun ja homma oli hoidettu, ei sitten tuntunutkaan oikeastaan miltään, vaikka olinkin puurtanut työn parissa aika tiiviisti. Ja näin muutaman kuukauden jälkeen koko prosessi on jo unohtunut, eikä saavutus tunnu millään lailla suurelta. Olin odottanut, että olisin ollut helpottuneempi.
Hassua, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Ehkä se on sitä, että stressi helpottaa vähitellen. Sitä vaan huomaa pitemmällä aikavälillä että hei, nyt voikin tehdä illalla mitä huvittaa ja tulee siitä silleen pienesti hyvälle tuulelle.