Erotettu isä

Oli melkein kuin meiltä tämä sinun juttusi,tyttö samanikäinen,mies tiukempi ja minä äitinä pelkään että tyttö masentuneena tappaa itsensä.Emme ole vielä ainakaan eronneet mutta vaikeuksia on.Minä en kyllä "kaveeraa"likan kanssa mutta joustan usein liikaa.Meillä on tyttö ollut kyllä laitoksissa,pakko on ollut laittaa kun on juonut ja sekoillut pahasti.Kuraattoreista ei ole mihinkään ainakaan meidän tapauksessa.minun mielestäni teillä äiti on tehnyt tytölle karhunpalveluksen erotessa nyt,neidillä voi olla aika suuret luulot itsestään kun on saanut teidät eroon.Minä elää kituutan ja jos kun eroan teen sen myöhemmin kun nämä ongelmat on ohi.Toivon sinulle voimia,jospa se äitikin tulee järkiinsä.

Olen saman kokenut äiti, mutta päinvastoin ,minä olin meidän perheen hirviö tyttären mielestä. Hän muuttui myös murrosiässä, valehteli, varasteli , oli huonossa seurassa , lähti kotoa , asuen milloin missäkin. Aluksi pyöritti isäänsä pikkusormen ympärillä, sai salaa suuria määriä rahaa, sai suvun kesämökin avaimet, missä saaatoi jenginsä kanssa bilettää, ja isä kävi salaa siivoamassa yms.
Jaksoin vain sillä, että kolme poikaani ovat kunnollisia ja niistä sain voimaa, olin ymmärtämätön ,vanha ,suvaitsematon yms.
No aikaa meni pari vuotta , tytär alemmas ja isänkin silmät aukesivat kokonaan , olihan hän osittain puolellani.
No nyt tuosta on kuusi vuotta , välit tyttäreeni ovat vieraan pinnalliset , jos näemme , käytännössä pari kertaa vuodessa , mutta onneksi meidän parisuhteemme kesti tämän, nyt jopa voimme nauraa joillekin jutuille.
Nykyään on monia äitejä , jotka yrittävät olla niin " nuorisoa" ja kavereita , mutta tarvitsisi asettua peilin ääreen, nuoruutta ei saa uusintana. sinunkin vaimosi huomaa jonakin päivänä tämän ja samoin tulee käymään, että tarpeellinen irtiotto tulee äidin ja tyttären välillä kuitenkin tapahtumaan, ja miten hän onkaan yksin silloin.
Nauti sinä ajastasi pojan kanssa , ja yritä olla taustalla tyttäresi elämässä , tämä on hänellä välivaihe , kyllä hänestä nuori nainen kasvaa.
Pakko vaan hyväksyä , mutta et ole ainoa , jolla näin käy, jos se edes yhtään helpottaa.
Joku englantilainen psykologi oli sanonut, että "murrosiässä vanhemman ainoa tehtävä on yrittää pysyä hengissä", luettuani sen , auttoi jaksamaan.
Toivon , että kahta et tee, hyppää heti toisen naisen kelkkaan tai rupeat ryyppäämään, seiso nyt kuin mies ja näytä , että olet vahva : )

Minusta sinä olit vastuuntuntoinen isä. Meillä nuorella on kotiintuloaika arkisin klo 21, viikonloppuisin pe ja la klo 22. Samat ajat ovat hänen kavereillaankin, tällä alueella. Toisella alueella ei kellään tuntunut olevan mitään kotiintuloaikoja. En tarkoita vuokrakerrostalo kontra omakotialue, vaan ihan eri puoliskoita isossa kaupungissa, riippumatta asumismuodosta tai perherakenteesta.
Nuori on 16 v, yläasteella. Eli vanhempi kuin sinun tyttösi.
Omani on ottanut, ottaa ja on jäänyt kiinni alkoholista. On saanut sanktionsa. Minä olen yh:na näitä rajoja pitänyt, mutta nyt on mukana rinnalla mies, joka on vielä tiukempi monissa asioissa. Siinä mielessä on hyvä, että saan tukea omille näkemyksilleni, vaikka mies ei kasvatukseen muuten puutukaan.

Olen inhottava, ilkeä, vanha ja kalkkis, pystyynkuollut fossiili. Elämäntehtäväni on olla ilkeä ja asettaa järjettömiä rajoja ja sääntöjä. Vittuilen kaiken aikaa. Annan liian vähän rahaa, koska haluan hyötyä hänen kustannuksellaan (saanhan hänestä lapsilisää ja elatuksen kaltaista rahaa). Vahdin ja kyttään, en päästä mihinkään.
Mutta silloin kun hän on normaali, tavallinen oma itsensä, hän on yllättävän fiksu, hänellä on paljon mielipiteitä ja kysymyksiä, joihin en osaa vastata, ongelmia, joita en pysty ratkomaan - esim. tietokoneen tai fyssan tehtävien parissa.

Hän laskee kuukausia, vuosia, että pääsee muuttamaan kotoa pois.

Mutta niin hankala hän ei ole kuin tytär aikoinaan oli. Tyttöjen murrkuikä on ilmeisesti pahempi ja rajumpi, irtiotto rankempaa kuin pojilla.

Minusta sinä erotettu isä teit oikein kun asetit rajoja tytöllesi. Se oli aitoa vanhemman välittämistä.
Totta on, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri, vaan aikuinen, auktoriteetti sen hyvässä muodossa (en tarkoita alistamista tai ettei kuunnella). Sitä nuoret kuitenkin haluavat, tyttäreni - joka tuolloin uhmasi kaikkea- jutteli kaverinsa kanssa minulle siitä, että rajat ja säännöt yms. kuuluu ollakin.

Olen myös kuullut tuon sanonnan, että murkkuiässä lapsen tehtävä on tappaa vanhempansa ja vanhempien tehtävä on selvitä siitä hengissä. Niin rajua voi irrottautuminen ja itsenäistyminen olla.
Olen myös kuullut , että "sukupolvien välinen kuilu on, ja kuuluu ollakin!"

elämässä. Tytön äiti tulee epäonnistumaan ja sinua tullaan tarvitsemaan hyvin paljon.
Äiti tarvitsee apua selviytyäkseen tilanteesta ja auttaakseen tyttöä.
Ole edelleenkin vahva aikuinen isä.

Lapsi tarvitsee kunnon rajat aina! Nuoren mielestä rajat ovat tylsii mutta loppupeleissä ainakin meillä on tullut kiitosta siitä että olaan jaksettu pitää kiinni riidoista ja kaikesta muusta temppuilusta huolimatta.

Kirjoituksesi oli karmeaa luettavaa, en ymmärrä miksi äiti tekee tuollaisen karhun palveluksen tyttärelleen.

Asiat alkaa mennä huonommin,kun aletaan "hemmottelemaan".Itse mulla on ollu samantapanen ongelma,ja nyt tämä hemmottelija oli taas isä.Onneksi asiat on selvitetty ja kaikki hyvin.Olen samaa mieltä,että vanhemman kuuluu kasvattaa lapsi vastuutuntoiseksi ja itsenäiseksi,eikä olla kuin samanikäinen bestis,joka ei käyttäydy kuin äidin tai isän kuuluisi.Tsemppiä sulle jatkoon!!