Kaunis uni.Rauha ja hiljaisuus. Pilviä,
vaaleansinitä. Siellä jossakin tehdasvalmisteinen
aurinko kulissien takana, ei lämmitä.Asetelma
ontuu. Minä nauran silti. Ilman iloa, niinhän aina
tein.Mitä eroa? Pilvet ovat pehmeitä.
Puhu ja vihaa, verstä kasvanut.Kuole pois ennen
kuin sinut pakotetaan siihen.Päiviä ei pääse
pakoon."Osta elämä", ne sanovat. Kertovat sitten
hinnan, jolle voi vain nauraa. Kukaan ei voi
toisen puolesta maksaa.
Ne ampuvat suoraan sydämeen kun tahtovat
lähteä,tietävät mitä löytävät. Ainahan ne,
oikeassa,totuudessa.Totta, kyllä se
löytyy,todellisuus. Sitä pelästyy ja se suljetaan
mustaan muovipussiin ja viedään kaatopaikalle,pois
silmistä, pois ajatuksista. Käytännöllistä. Sen
kuolema pääsee uutisiin, on kuuluisampi kuin
eläessään koskaan.Nyt kaikki sen näkevät, kun on
liian myöhäistä.Se saa universaalin merkityksen.
Itkekää nyt, lasiset. Minä pudotan teidät kaikki
lattialle ja saan sirpaleista haavoja.
Helppo nauraa.Kukapa minua epäilisi?Minä olen
enkeli, jollaon selässä vain palaneet
siiventyngät. Itsekö ne sytytin? Siivet. En tiedä.
Anna anteeksi, minä en anna. Ei sillä ole mitään
merkitystä, koska millään ei ole mitään
tarkoitusta.Sanat.Teot.Ei vastuuta.Kaaos on
kaunista, eikö?
Huuda, tartu siihen terään, anna elämän valua. Se
näyttää tien johonkin parempaan...tai johonkin
ainakin.Kukaan ei kuule kuitenkaan, kukaan ei avaa
ovea. Ei tänään. Kiellettyihin kyyneliin on helppo
hukkua. Niin kuin siihen sumuun, joka nousee
lapsen silmiin, kun juo punaviiniä.Paljon.
Sokeaksi tulee, suolaisista vesistä.
"Hitto vie, kun sä olet kaunis kun itket.Itkisit
useammin." Rakkaus on ruma sana. Sinähän sen
tiedät, kun siitä rumaa teit. Hirviö nimeltä
rakkaus odottaa sen sängyn alla. Ei auta
taskulamppu, eivät iltasadut. Anna minulle
anteeksi, en ollut se, joka halusit minun olevan.
Ymmärräthän? Olin pienin, mitättömin. Liian hyvin
kasvatettu perhetyttö. Hymyilen, sitten räjähtää,
tuhansiksi palasiksi se kaikki...
Aamun ensi säteistä iltaruskoon.Ei osaa itkeä,
ylpeä,yksinäinen. Sitä tukehtuu tyhjyyteen, kun ei
enää näe syytä.
Ja jälkeenpäin ne ihmettelevät: "Sehän oli aina
niin onnellinen..."
- - -
Juu...tiivistäminen ei kuulu taitoihini...:)
vaaleansinitä. Siellä jossakin tehdasvalmisteinen
aurinko kulissien takana, ei lämmitä.Asetelma
ontuu. Minä nauran silti. Ilman iloa, niinhän aina
tein.Mitä eroa? Pilvet ovat pehmeitä.
Puhu ja vihaa, verstä kasvanut.Kuole pois ennen
kuin sinut pakotetaan siihen.Päiviä ei pääse
pakoon."Osta elämä", ne sanovat. Kertovat sitten
hinnan, jolle voi vain nauraa. Kukaan ei voi
toisen puolesta maksaa.
Ne ampuvat suoraan sydämeen kun tahtovat
lähteä,tietävät mitä löytävät. Ainahan ne,
oikeassa,totuudessa.Totta, kyllä se
löytyy,todellisuus. Sitä pelästyy ja se suljetaan
mustaan muovipussiin ja viedään kaatopaikalle,pois
silmistä, pois ajatuksista. Käytännöllistä. Sen
kuolema pääsee uutisiin, on kuuluisampi kuin
eläessään koskaan.Nyt kaikki sen näkevät, kun on
liian myöhäistä.Se saa universaalin merkityksen.
Itkekää nyt, lasiset. Minä pudotan teidät kaikki
lattialle ja saan sirpaleista haavoja.
Helppo nauraa.Kukapa minua epäilisi?Minä olen
enkeli, jollaon selässä vain palaneet
siiventyngät. Itsekö ne sytytin? Siivet. En tiedä.
Anna anteeksi, minä en anna. Ei sillä ole mitään
merkitystä, koska millään ei ole mitään
tarkoitusta.Sanat.Teot.Ei vastuuta.Kaaos on
kaunista, eikö?
Huuda, tartu siihen terään, anna elämän valua. Se
näyttää tien johonkin parempaan...tai johonkin
ainakin.Kukaan ei kuule kuitenkaan, kukaan ei avaa
ovea. Ei tänään. Kiellettyihin kyyneliin on helppo
hukkua. Niin kuin siihen sumuun, joka nousee
lapsen silmiin, kun juo punaviiniä.Paljon.
Sokeaksi tulee, suolaisista vesistä.
"Hitto vie, kun sä olet kaunis kun itket.Itkisit
useammin." Rakkaus on ruma sana. Sinähän sen
tiedät, kun siitä rumaa teit. Hirviö nimeltä
rakkaus odottaa sen sängyn alla. Ei auta
taskulamppu, eivät iltasadut. Anna minulle
anteeksi, en ollut se, joka halusit minun olevan.
Ymmärräthän? Olin pienin, mitättömin. Liian hyvin
kasvatettu perhetyttö. Hymyilen, sitten räjähtää,
tuhansiksi palasiksi se kaikki...
Aamun ensi säteistä iltaruskoon.Ei osaa itkeä,
ylpeä,yksinäinen. Sitä tukehtuu tyhjyyteen, kun ei
enää näe syytä.
Ja jälkeenpäin ne ihmettelevät: "Sehän oli aina
niin onnellinen..."
- - -
Juu...tiivistäminen ei kuulu taitoihini...:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
...surullinen, mutta mielenkiintoinen...
siinä se, tiivistettynä...
*huoh* osaisinpa mä kirjottaa yhtä hyvin..
Todella ainutlaatuinen ja kaunis runo! Kosketti
ainakin mua..
todella kaunista...tossa oli ajatusta,mä todella
pidin tosta(¤: