Löytääkö

Yritän vastata lyhyesti esittämiisi kysymyksiin. Painotan kuitenkin että satanismin luonteesta johtuen vastaukset ovat henk. koht. näkemyksiä, eivät mitään opinkappaleita, sillä sellaisia ei voida esittää.

"Onko siis niin että satanismi on oikeastaan vain omien tarpeiden tyydyttämistä, egoismia ja itsekkyyttä?"
-on, mutta ei pelkästään edellä mainittua. Satanismi on paljon muutakin, mutta itsekeskeinen ajattelu on osa sitä. Se ei silti tarkoita itsekeskeistä paskantärkeyttä, vaan yksinkertaisesti uhrimentaliteetin ja nöyristelyn tarpeettomuutta.

"Mitä ajattelette elämän paradokseista?
Esim. mitä tulee "heikkouteen"..
Eikö ole niin että vain voimakas uskaltaa myöntää heikkoutensa?"
-tämä on tyypillistä kristillisen ajattelutavan tuomaa nöyristelyä. Jos tuntee itsensä tarpeeksi hyvin, tietää vahvuutensa ja tiedostaa heikkoutensa.

"Eikö ole niin että heikko, joka ei ole uskaltanut myöntää olevansa heikko, yrittää olla itseään suurempi..(uhoaminen, napoleonkompleksi)?"
-jos tuntee itsensä riittävän hyvin, ei tarvitse uhota, vaan olla "oman kokoisensa"

"Oletko välinpitämätön myös itseäsi kohtaan?"
-En, enkä ole välinpitämätön kanssaihmisiänikään kohtaan, jos he ovat minulle tärkeitä. Ihminen on laumaeläin, mutta satanistina varaan oikeuden valita itse laumani.

"Entä sitten jos olet uskonut "kaikkivoivaan" itseesi, ja yllättäen tapahtuukin jotain sellaista jota et enää hallitsekaan, joka uhkaa romahduttaa koko elämäsi, ero, joudut työttömäksi, sairastut vakavasti, joudut onnettomuuteen, ts, menetät uskon omaan jumaluuteesi.., mitä silloin tapahtuu? "
-Hyvä kysymys. Mutta satanistin "jumaluus" ei ole fyysistä vahvuutta vaan henkistä kapasiteettia ja itsetuntemusta, jolloin myös vaikeiden asioiden yli päästään. "survival of the fittest" -ilmaisu ei tarkoita vahvimman selviytymistä, vaan sopeutuvaisen selviytymistä, ja henkisesti vahva, terveen itsetunnon omaava ihminen selviytyy kyllä.

"Minkä avulla jaksat elää ja uskoa parempaan, silloin kun omat voimasi ovat aivan lopussa?"
-jaksan elää koska tiedän oman potentiaalini ja myös rajani.

"Olen yrittänyt tutkia satanismia objekittivisesti, ilman tunteiluja puoleen tai toiseen , mutta en ole löytänyt siitä mitään hyvää ja tavoittelemisen arvoista..
Onko "vika" siis minussa,?"
-ei, satanismia eivät kaikki vain ymmärrä. Toiset eivät ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäisi. Se ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Ahdasmieliset kuvittelevat että mikä ei itselle sovi, on perseestä. On mielenkiintoista, miksi satanismin periaatteet ovat toisille itsestäänselvyyksiä ja toisille ne eivät aukene koskaan. Vika ei varmaankaan ole ihmisen älyssä, vaan tavassa nähdä maailma. Turha sen vuoksi on ketään tuomita.

Kiitos selkeästä, asiallisesta ja kiihkottomasta kirjoituksestasi..:)

Onko satanismissa siis kysymyksessä ihmisen usko omiin kykyhinsä, eli itsetuntemuksen kautta syntyvä itseluottamus? Eihän siinä mitään pahaa ole, päinvastoin, kun se vain on terveellä pohjalla, eli tunnustaen myös omat rajansa, tarkoitan realismiin perustuvaa minäkuvaa, eli realistista käsitystä itsestä, ja onista kyvyistä :)

Tuota itsekkyyden ja egoistisuuden dilemmaa mietin vielä, kun ajattelen maailmassa olevaa heikompien (lue puoluostuskyvyttömien) riistoa, sortoa ja hyväksikäyttöä, eikö maailmassa oleva kärsimys johdu juuri ihmisen luontaisesta ahneudesta ja itsekkyydestä, (itsekeskeisyydestä), miten satanismi voisi siis auttaa ratkaisemaan kärsimyksen ongelmaa, joa se itse perustuu em. itsekkyyteen?

Minkalainen kanta satanismilla on elämän kunnioittamiseen?
Miten satanismi "mieltää" rakkauden ja myötätunnon, eikö empatia ole ihmisen suuruuden merkki, eikä heikkous, kuten usein ajatellaan?

Tiedätkö mitä tarkoittaa termi "vahvuuteen sairastuminen"? Tai, "minä en tarvitse ketään" asenne?
Näkisin että todellisuusessa on kysymys hyvin rikotusta ja "särkyneestä" ihmisestä, joka suojelee vihalla itseään.
Usein saattaa ilmetä myös itse koetun vääryyden "kierrättämistä" pulustuskyvyttömille , tai niille jotka eivät ole siihen millään tavalla osallisia-
Mutta usein on vain niin että tällainen ihminen tekee kaikkein eniten vahinkoa juuri itselleen..

Nöyryydestä:
Mielestäni nöyryys ja nöyristely, ovat eri asioita-
Nöyryys voisi olla sitä että arvostaa itseään, tietää omat voimavaransa, sekä myöskin niiden rajat, eli ei kuvittele itseään suuremmaksi kuin on. Nöyryys=tosiaasioiden tunnustamista.

Nöyristely, sn sijaan voisi olla teeskentelyä, eli "käänteistä ylimielisyyttä"..

Nämä ovat vain omia ajatuksiani, eivät mitään jumalan sanaa, saatan olla mielestäsi hyvinkin väärässä, mutta onneksi kaikki mielipiteet ovat täällä hyväksyttyjä, ja toivottujakin, erilaisuudestaan huolimatta :)

Ymmärtääkseni satanisti pitää "itseään jumalana", ei siis kirjaimellisesti, vaan vertauskuvannollisesti. Tarkoittan kait sitä, että ihmisellä itsellään on mahdollisuus tehdä mitä mielii fysiikan rajojen sisäpuolella. Ts. ihminen voi kasvattaa kukkia ja käydä onkimassa, mikäli niin tahtoo, eli ko. asioihin ei tarvita "jumalaisia" välikäsiä.

Itse olen agnostikko, mutta pidän melkolailla järkeenkäypänä, että varsinkin satanismista aletaan puhua elämäntapana. Ainahan on ollut itsekkäästi sekä omaa etuaan tavoittelevia henkilöitä, mutta nyttemmin näille henkilöille on kehitelty toisenlainenkin nimitys kuin pelkkä "egoisti".

Aloituksesi "Onko siis niin että satanismi on oikeastaan vain omien tarpeiden tyydyttämistä, egoismia ja itsekkyyttä" lienee siis varsin kuvaava terminologinen esitys.

Kirjotin jo päivällä, mutta tuli errori.... Nyt siis hieman lyhyempi versio.

"Onko siis niin että satanismi on oikeastaan vain omien tarpeiden tyydyttämistä, egoismia ja itsekkyyttä?"

Ei, Ei, Ei ja Ei! Kyllä toisetkin tulee ottaa huomioon, vaikka vasta toisella sijalla tulevatkin. Omien tarpeiden tyydyttäminen tarkoittaa minulle sitä, että jos joku sanoo minulle, että "hyppää kaivoon, se tekee sinulle vain hyvää" niin otan oman järkeni käteen ja mietin, onko noin? Tai jos joku kieltää minua tekemästä jotain, mietin miksi se kielletään ja onko siitä minulle periaatteessa hyötyä. Egoismi on pahasta.

"Mitä ihmeen rakkautta? Millä tavalla?"

Hä? Mitä mitä ihmeen rakkautta? Kyllä rakkautta on kaikilla, toivottavasti. Kristinusko yrittää saada ihmiset rakastamaan kaikkia, viha miehiäkin! Täysin naurettavaa! kuka voisi rakastaa vihaamaansa ihmistä? Kenenkään ei pitäisi rakastaa ketäänvain siksi, että "on oikein" rakastaa. Rakasta "rakastettavia" ihmisiä, vihaa niitä jotka vihasi ansaitsevat.

"Eikö ole niin että vain voimakas uskaltaa myöntää heikkoutensa?"
Ja
"Eikö ole niin että heikko, joka ei ole uskaltanut myöntää olevansa heikko, yrittää olla itseään suurempi..(uhoaminen, napoleonkompleksi)?"

Tietenkin, ei tuohon satanismia tarvita. Esim. koulukiusaajat usein ovat niitä kaikista heikoimpia ihmisiä, he kiusaavat jotta pystyisivät piilottamaan oman heikkoutensa. Mielestäni vahva ihminen on hiljaa silloin kun muut uhoaisivat. Tosipaikan tullen se vahvuus (fyysinen että mielen) mitataan.

"Oletko välinpitämätön myös itseäsi kohtaan?"

En ole oikeastaan välinpitämätön ketään kohtaan. Kaikkein vähiten itseäni kohtaan.

"Entä sitten jos olet uskonut "kaikkivoivaan" itseesi, ja yllättäen tapahtuukin jotain sellaista jota et enää hallitsekaan, ts, menetät uskon omaan jumaluuteesi.., mitä silloin tapahtuu?"

Mitä silloin pitäisi tapahtua? Itken hiljaa yksin omaa surkeuttani? Viillän ranteeni auki tai hyppään sillalta? Tuskin.
Vielä en ole kohdannut mitään niin mullistavaa, että en olisi selvinnyt. Jos jokin tuntuu ylivoipaiselta, odota. Älä tee yhtään mitään. Aika korjaa huonon sadon, mutta älä odota liikaa, aika voi viedä mukanaan hyvänkin sadon... Uskoa itseensä ei voi koskaan menettää, se on ja pysyy. Erään teorian mukaan ihminen lakkaa olemasta, kun hän kadottaa uskonsa itseensä.
(btw. en ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään jumalallisena. Minä olen se, joka hallitsee tätä ruumista ja tätä mieltä.)

"Minkä avulla jaksat elää ja uskoa parempaan, silloin kun omat voimasi ovat aivan lopussa?"

Meditoin. Jos tuntuu siltä, ettet jaksa nousta huomenna, älä nouse. Älä ota liian suuria taakkoja, vaan nauti elämästä. Tässäkin voisi muistaa, että aika korjaa huonon sadon. Aika tuo myös energiaa ja voimia.

"Olen yrittänyt tutkia satanismia objekittivisesti, mutta en ole löytänyt siitä mitään hyvää ja tavoittelemisen arvoista..
Onko "vika" siis minussa,?"

Heh, täytyy aloittaa sillä, että jos tahdot tietoa satanismista, niin älä ainakaan kristityltä kysy...
Suurin osa satanisteista pysyy hiljaa, vielä suurempi osa ei edes tiedä olevansa satanisteja. Se satanismin muoto, jonka opeista tietoa löytyy, on väkivaltaistetumpi ja pelkistetty muoto.

Minulle satanismi on opettanut itsekunnioitusta, itsehyväksyntää, hieman omahyväisyyttä ja itsenäisyyttä. Omien päätösten tärkeyttä ja oman järjen käyttöä.


Satanismi on hyvin hyvin laaja ajatus suunta, tärkein satanismin määritelmä on omien ajatustensa kunnioittaminen ja itsensä arvostaminen sellaisena kuin on. Omat mielipiteeni voivat olla hyvinkin kaukana jonkun muun satanistin mielipiteistä.

Pyydän vielä anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä, kova flunssa ja väsymys...