Virtuaali.

    Ystävälle.

   Oli mulla ystävä
   vai oliko se unta,
   kaikenko vain kuvittelin
   ja petin itseäin…   
   Niin tutuksi hän tuli mulle
   hän oli elämäin.
   Hän poisti tuskan, surun tunteen,
   ain’ tunsin hänet vierelläin.
   Hän seurasi mua öiseen uneen
   oli päivisinkin miettessäin.

   Loin hänet mielikuvillain
   vierelleni kestämään
   ystäväksein tukemaan
   arkipäiväin ankeutta
   pelon olon vaikeutta.
   Hän oli mulle kuva hellä
   hän oli minun rikkautein.
   hän auttoi aina pahan yli
   kuin ois’ ollut lämmin syli
   johon iltaisin mä turvauduin,
   pelkoineni tarrauduin,
   hahmoonsa vain tukeuduin.

   Kun tuulen kuulin yössä soivan
   ja metsän puitten huminoivan,
   niin tunsin rakkaan ystäväni
   mun seurassani, turvanani.
   Vaan unikuvaa oli tuo,
   nyt on haaveet kaikki särkyneet
   ja silmissäni kyyneleet
   myös kaikki tuskat palanneet.
   Hän eihän mulle enää mitään suo.

   Mutta kiitän häntä, oi ystäväin,
   kun niin kauniiksi loi mun elämäin.
   Hän auttoi silloin kuitenkin
   ja oli minun turvanain
   kun mieli maassa taivalsin.
   Siispä muistelen nyt kiitoksin
   ja toivon, että päivä huominen
   ois’ meille kaunis , sees ja pilvetön.







   
2163
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Sinulle runostasi ystävä. Kiitos.
On tainnut monelle virtuaali-ystävälle käydä samoin.

Äänestä

Terve tähtönen taivahalla,
tässä katson ja mietin taas,
en mä ymmärrä kirkkauttas,
en sun ilmeistä tulkintaas.
Vaikka ihmis elonkaaren,
täällä lyhyt ompi vaan,niin
ainut ystävä taivaan alla
olet sinä yksin vaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Liena kirjoitti:

    Ystävälle.

   Oli mulla ystävä
   vai oliko se unta,
   kaikenko vain kuvittelin
   ja petin itseäin…   
   Niin tutuksi hän tuli mulle
   hän oli elämäin.
   Hän poisti tuskan, surun tunteen,
   ain’ tunsin hänet vierelläin.
   Hän seurasi mua öiseen uneen
   oli päivisinkin miettessäin.

   Loin hänet mielikuvillain
   vierelleni kestämään
   ystäväksein tukemaan
   arkipäiväin ankeutta
   pelon olon vaikeutta.
   Hän oli mulle kuva hellä
   hän oli minun rikkautein.
   hän auttoi aina pahan yli
   kuin ois’ ollut lämmin syli
   johon iltaisin mä turvauduin,
   pelkoineni tarrauduin,
   hahmoonsa vain tukeuduin.

   Kun tuulen kuulin yössä soivan
   ja metsän puitten huminoivan,
   niin tunsin rakkaan ystäväni
   mun seurassani, turvanani.
   Vaan unikuvaa oli tuo,
   nyt on haaveet kaikki särkyneet
   ja silmissäni kyyneleet
   myös kaikki tuskat palanneet.
   Hän eihän mulle enää mitään suo.

   Mutta kiitän häntä, oi ystäväin,
   kun niin kauniiksi loi mun elämäin.
   Hän auttoi silloin kuitenkin
   ja oli minun turvanain
   kun mieli maassa taivalsin.
   Siispä muistelen nyt kiitoksin
   ja toivon, että päivä huominen
   ois’ meille kaunis , sees ja pilvetön.







   

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu