Ajattelin kirjottaa tän viestin tytöille (ja miks ei pojillekkin) koska haluan osoittaa, että poikien kanssa voi olla tosi hyvä ystävä, ja niille voi puhua yhtä helposti, kuin tytöillekin. Joillekkin pojille vielä vapaammin kuin joillekin tytöille. Tässä mun "stoori" jonka koitan kertoo mahd. selkeesti.
Mä olin vielä seiskan alussa tyttö, joka viihtyi vaan tyttöjen seurassa, ja kyllä puhuin pojille en ollu ujo ja arka, mut ei ikinä ois voinu uskoo, että vois olla mahdollisesti poikia kavereina. Nyt olen kuitenkin kasilla, ja poikiin on alettu ottaa enemmän yhteyttä. Meijän luokkahenki koheni, kun tytöt ja pojat alko olemaan enemmän "yhdessä" välitunneilla. En haluais sanoo tätä mitenkään sillei, et olisin ollu kaiken takana, mutta jotenkin osa meijän luokan tytöistä karsasti poikia. Mä menin vaan jutteleen niille, ja alkoihan sieltä yhteisiä juttujakin löytymään. Tää kasvatti mun "itsetuntoa", jos tajuatte mitä tarkotan. Pystyin laajentamaan aluetta ja saamaan enemmän poikia kavereiksi. Puhuin heille, kuin tavallisesti puhun, enkä yrittänyt mitenkään olla "erilainen" kun jokin poika tuli lähelle. Jos nauratti, sitten nauratti, jos ei sitten ei. Mun juttu on se, että on oikeesti oma itsensä, eikä yritä olla liian "miellyttävä" ja olla vaikka kaikista asioista samaa mieltä kuin ihmiset joiden kanssa juttelee. Pojatkin arvostaa varmasti rehellisyyttä - eikös?
Varmasti aika moni moikkaa jos näkee jossain tutun ihmisen jonka kanssa on jutellut joskus. Joskus oli vaikeeta moikkaa pojalle, koska se ei vaan kuulunu tapoihin, jos noin voi sanoo. Eikä pojatkaan kyllä moikannu tyttöjä, vaikka oliskin samalla luokalla.
Miten moikkaaminen nyt tähän liittyy? Noh. Se on se miten sitten mistä kaikki lähtee. Mä tutustuin sellasessa nuorten paikassa moniin poikiin, ja ihastuin yhteen niistä, jota en oikeestaan ollu edes aikasemmin huomannu, vaikka se on saman ikänen, ja samassa koulussa - kaiken lisäks mun tosihyvän kaverin luokalla. Ihan sattumalta alettiin juttelemaan ja puhuttiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Poika oli aivan helmi.(ja on edelleen!)
Kun sitten vihdoin rinteet aukesivat, ja odotin innolla että pääsen lautailemaan, sain kuulla että myös ihastukseni harrastaa laskettelua. Menin laskettelemaan ekaa kertaa tällä kaudella ja huomasin ihastukseni, olin aika lähellä pyllähtää maahan siinä vaiheessa. Moikkasin ja hän moikkasi takaisin. Siitä lähtien meillä on ollut silmäpeliä, ja moikataan "aina" kun nähdään. Hänen seurassaan voin olla normaali. Jutellessa ei tarvitse jännitää tai muuta, hän vain on siinä ja juttelen hänelle kuin parhaalle kaverille. Meillä on aika paljonkin yhteistä ja toivonkin että meillä voisi joskus olla jotain enemmänkin kuin ystävyyttä. Ainut ongelma on , että hän on joissakin tilanteissa aika hiljainen, ja minulle se on aika outoa, koska olen se "räpätäti" jolta juttua riittää vaikka pikku kepin muodoista. Välillä hiljaisuus on painostavaa, välillä jopa ihanaa. En kuitenkaan ole varma ihastukseni tunteista minua kohtaan, joten pysyttelen vain kaverina, kunnes tilanne selviää.
Kun huomasin ihastukseni kautta, että pojat voivat tosiaan olla ihan normaaleita pulliaisia ja heille voi jopa puhua - olen hankkinut heitä enemmän ja jopa sieltä, joista en olisi ikinä uskonut hedän edes haluavan olla minun ystäväni...
Minulla on myös toinen ystävä joka on poika, ja hän on minulle todellinen ystävä. Moni ystäväni (tytöistä) on ollut ihastuneena häneen, mutta minä haluan olla vain ystävä. Poika on minulle siinä mielessä läheinen, että hän on perhetuttu ja mukava sekä huumorintajuinen ja ymmärtää minua, poikien näkökulmasta. Hän tietää nyt keneen olen ihastunut ja koska on ihastukseni kaveri, kertoilee minulle hänen edesottamuksistaan, joka on jollain lailla mukavaa. Hän on luotettava, eikä aio todellakaan kertoa ihastukselleni, tai muille pojille, sillä hän on hän!
Olen siis vuoden aikana tutustunut poikiin niin hyvin, että minulla on niitä kavereina jo jonkin verran, ja olen ylpeä itsestäni, koska pienenä (tarkoitan ala-asteen luokilla) olin valtavan ujo. Olen päässyt sen yli ja siitä kannattaakin olla ylpeä! Pojat eivät kyllä luule heti että on ihastunut jos puhuu tai moikkaa heille. Kaikki vaan puhumaan toisillenne, ja saatte kavereita, ja opitte samalla tuntemaan ihastuksenne ja tuntemaan vastakkaisen sukupuolen osanottajia! Kannattaa!
Nyt TET-viikkona, kun suurin osa luokkamme tytöistä on poissa, on poikien kaveruudesta ollut suuresti hyötyä!
LYHYESTI voisin sanoa, jos joku ei tajunnut mitä yritän kertoa;
- Pojat/tytöt eivät ole hirviöitä.
- Pojille/tytöille voi moikata ilman että he luulevat meidän heti olevan kiinnostuneita heistä, moikkaathan sinäkin "tyttö/poikakamuillesi".
Siinä lyhyesti.. Kertokaa mielipiteenne ihmeessä asiasta, jos joku on erimieltä tai on omia kokemuksia!! ;)
Mä olin vielä seiskan alussa tyttö, joka viihtyi vaan tyttöjen seurassa, ja kyllä puhuin pojille en ollu ujo ja arka, mut ei ikinä ois voinu uskoo, että vois olla mahdollisesti poikia kavereina. Nyt olen kuitenkin kasilla, ja poikiin on alettu ottaa enemmän yhteyttä. Meijän luokkahenki koheni, kun tytöt ja pojat alko olemaan enemmän "yhdessä" välitunneilla. En haluais sanoo tätä mitenkään sillei, et olisin ollu kaiken takana, mutta jotenkin osa meijän luokan tytöistä karsasti poikia. Mä menin vaan jutteleen niille, ja alkoihan sieltä yhteisiä juttujakin löytymään. Tää kasvatti mun "itsetuntoa", jos tajuatte mitä tarkotan. Pystyin laajentamaan aluetta ja saamaan enemmän poikia kavereiksi. Puhuin heille, kuin tavallisesti puhun, enkä yrittänyt mitenkään olla "erilainen" kun jokin poika tuli lähelle. Jos nauratti, sitten nauratti, jos ei sitten ei. Mun juttu on se, että on oikeesti oma itsensä, eikä yritä olla liian "miellyttävä" ja olla vaikka kaikista asioista samaa mieltä kuin ihmiset joiden kanssa juttelee. Pojatkin arvostaa varmasti rehellisyyttä - eikös?
Varmasti aika moni moikkaa jos näkee jossain tutun ihmisen jonka kanssa on jutellut joskus. Joskus oli vaikeeta moikkaa pojalle, koska se ei vaan kuulunu tapoihin, jos noin voi sanoo. Eikä pojatkaan kyllä moikannu tyttöjä, vaikka oliskin samalla luokalla.
Miten moikkaaminen nyt tähän liittyy? Noh. Se on se miten sitten mistä kaikki lähtee. Mä tutustuin sellasessa nuorten paikassa moniin poikiin, ja ihastuin yhteen niistä, jota en oikeestaan ollu edes aikasemmin huomannu, vaikka se on saman ikänen, ja samassa koulussa - kaiken lisäks mun tosihyvän kaverin luokalla. Ihan sattumalta alettiin juttelemaan ja puhuttiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Poika oli aivan helmi.(ja on edelleen!)
Kun sitten vihdoin rinteet aukesivat, ja odotin innolla että pääsen lautailemaan, sain kuulla että myös ihastukseni harrastaa laskettelua. Menin laskettelemaan ekaa kertaa tällä kaudella ja huomasin ihastukseni, olin aika lähellä pyllähtää maahan siinä vaiheessa. Moikkasin ja hän moikkasi takaisin. Siitä lähtien meillä on ollut silmäpeliä, ja moikataan "aina" kun nähdään. Hänen seurassaan voin olla normaali. Jutellessa ei tarvitse jännitää tai muuta, hän vain on siinä ja juttelen hänelle kuin parhaalle kaverille. Meillä on aika paljonkin yhteistä ja toivonkin että meillä voisi joskus olla jotain enemmänkin kuin ystävyyttä. Ainut ongelma on , että hän on joissakin tilanteissa aika hiljainen, ja minulle se on aika outoa, koska olen se "räpätäti" jolta juttua riittää vaikka pikku kepin muodoista. Välillä hiljaisuus on painostavaa, välillä jopa ihanaa. En kuitenkaan ole varma ihastukseni tunteista minua kohtaan, joten pysyttelen vain kaverina, kunnes tilanne selviää.
Kun huomasin ihastukseni kautta, että pojat voivat tosiaan olla ihan normaaleita pulliaisia ja heille voi jopa puhua - olen hankkinut heitä enemmän ja jopa sieltä, joista en olisi ikinä uskonut hedän edes haluavan olla minun ystäväni...
Minulla on myös toinen ystävä joka on poika, ja hän on minulle todellinen ystävä. Moni ystäväni (tytöistä) on ollut ihastuneena häneen, mutta minä haluan olla vain ystävä. Poika on minulle siinä mielessä läheinen, että hän on perhetuttu ja mukava sekä huumorintajuinen ja ymmärtää minua, poikien näkökulmasta. Hän tietää nyt keneen olen ihastunut ja koska on ihastukseni kaveri, kertoilee minulle hänen edesottamuksistaan, joka on jollain lailla mukavaa. Hän on luotettava, eikä aio todellakaan kertoa ihastukselleni, tai muille pojille, sillä hän on hän!
Olen siis vuoden aikana tutustunut poikiin niin hyvin, että minulla on niitä kavereina jo jonkin verran, ja olen ylpeä itsestäni, koska pienenä (tarkoitan ala-asteen luokilla) olin valtavan ujo. Olen päässyt sen yli ja siitä kannattaakin olla ylpeä! Pojat eivät kyllä luule heti että on ihastunut jos puhuu tai moikkaa heille. Kaikki vaan puhumaan toisillenne, ja saatte kavereita, ja opitte samalla tuntemaan ihastuksenne ja tuntemaan vastakkaisen sukupuolen osanottajia! Kannattaa!
Nyt TET-viikkona, kun suurin osa luokkamme tytöistä on poissa, on poikien kaveruudesta ollut suuresti hyötyä!
LYHYESTI voisin sanoa, jos joku ei tajunnut mitä yritän kertoa;
- Pojat/tytöt eivät ole hirviöitä.
- Pojille/tytöille voi moikata ilman että he luulevat meidän heti olevan kiinnostuneita heistä, moikkaathan sinäkin "tyttö/poikakamuillesi".
Siinä lyhyesti.. Kertokaa mielipiteenne ihmeessä asiasta, jos joku on erimieltä tai on omia kokemuksia!! ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
nii mutta jos on tyttö kaverina ollut kohta vuoden, ja olen rakastunut nyt häneen... en viitsi hänelle sitä kertoa, voihan siinä mennä hyvä ystävyys hukkaan :(
mie (tyttö) olin ihastunu yhtee ystävääni (poikaan), joka on mua kaks vuotta vanhempi. kerroin sille et olin ollu ihastunu siihen joskus. luulin nimittäin, etten enää ollut. mutta kun tämä ystäväni sanoi, että hyvä ettet enää oo, olin ihan murtumaisillani. olin siis edelleen todella pahasti ihastunut häneen. mutta sen jälkeen kaikki on jotenkin ollut helpompaa. tosin ensimmäinen tapaus oli hiukan hankala. mutten välittänyt vaan yritin päästä siitä yli. ja nyt olen päässyt siitä yli ja samalla oppinut arvostamaan erästä poikaa, jota en kestänyt aikasemmin (hän oli ihastunut minuun). tämän kanssa olemme kanssa vain kavereita ja ehkä nykyään jo ystäviäkin. itse katsoisi pahalla tätä, jos hän tunnustaisi ihastuneensa minuun. en siis jättäisi yksin. tietäisimpähän ainakin, että tää tyyppi välittää musta varmasti.
tästä tekstistä on varmaan aika huono ottaa selvää, mut toivottavasti ymmärsitte :)