Olen tutustunut sekä kristittyihin, että täydellisiin jumalankieltäjiin, ateisteihin sekä satanisteihin. Olen tehnyt objektiivista vertailua eri ryhmittymien välillä..
Mikään em. ryhmistä ei tarjoa sinällään mitään uutta, vaan enemminkin vain matkii ja plagioi toisten virheitä..
Tuntuisi siltä että riippumatta uskonnosta ,tai uskonnottomuudesta, eri ryhmissä olevat ihmiset eivät poikkea toisistaan juuri mitenkään, vaan ovat vain pukeutuneet "erilaisiin vaatteisiin", aatteisiin, uskomuksiin, tapoihin ja tottumuksiin.
Kaikissa ryhmissä saattaa vallita "joukkohypnoosi", eli järjettömyys.
Kaikissa ryhmissä on niitä, jotka ovat ylimielisiä, itsekkäitä, vain omaa hyötyään tavoittelevia, ahdasmielisiä, pikkusieluisia, kykenemättömiä avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon, mieleltään ja ajatuksiltaan rajoittuneita, suvaisemattomia, ja kykenemättömiä sietämään ja arvostamaan erilaisuutta, ja erilaisia mielipiteitä, sekä niitä jotka sortuvat yleistyksiin ja leimaamiseen, niitä joilla on hillitön pätemisen tarve, ja oikeassa olemisen pakkomielle..
Kaikissa ryhmissä on myös niitä jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan, eivätkä aivan kaikkea purematta niele, niitä ovat avarakatseisia, ymmärtäväisiä, ja joiden kanssa on helppo päästä samalle aaltopituudelle ja keskusteluun, niitä jotka pystyvät arvostamaan erilaisuutta, ja näkevät sen rikkautena, eli ns. kehittyneitä ja valaistuneita ihmisiä.
Satanistien kunniaksi on todettava se että he ovat avoimen rehellisesti sitä mitä he ovat, eivätkä sorru teeskentelyyn..
Kuitenkin, käsittämätön ajatus on että pahasta voisi tulla hyvää, tai pimeydestä valoa.. Eiväthän ongelmat ratkea sillä että hankitaan niitä lisää, eivätkä sillä että kuvitellaan ettei niitä olisi olemassakaan.
Myöskään se ei ole ratkaisu että ollaan ensin yhden orja, ja sitten toisen orja.
Jotta satanismi voisi olla varteenotettava vaihtoehto, siinä täytyisi olla jotain ylivertaisesti parempaa, kokemukseni mukaan näin ei kuitenkaan ole.. Kuten ei ole missään muussakaan..
Entä sitten hyväksytyksi tuleminen?
Jos haluat hyväksyntää, ja ymmärrystä osaksesi, jos haluat kunnioitusta ja arvostusta ihmisenä, sinun on myös itse osoitettava sitä toisia ihmisiä kohtaan.
Onhan aika epäoikeudenmukaista vaatia toisilta sitä mihin ei itse pysty.
Jos joku kohtelee sinua moukkamaisesti, sinun ei tarvitse olla niin tyhmä että itse sortuisit samaan käytökseen. Jos joku on tyhmä, sinun itsesi ei kuitenkaan tarvitse olla tyhmä..
Kenenkään ei tarvitse olla apina, (apinathan matkivat), jokainen voi valita olla provosoitumatta ja käyttää luovuuttaan ja älyään toimia ja elää toisin kuin muut, jos vain itse tahtoo..
Se on vapautta!
Mikään em. ryhmistä ei tarjoa sinällään mitään uutta, vaan enemminkin vain matkii ja plagioi toisten virheitä..
Tuntuisi siltä että riippumatta uskonnosta ,tai uskonnottomuudesta, eri ryhmissä olevat ihmiset eivät poikkea toisistaan juuri mitenkään, vaan ovat vain pukeutuneet "erilaisiin vaatteisiin", aatteisiin, uskomuksiin, tapoihin ja tottumuksiin.
Kaikissa ryhmissä saattaa vallita "joukkohypnoosi", eli järjettömyys.
Kaikissa ryhmissä on niitä, jotka ovat ylimielisiä, itsekkäitä, vain omaa hyötyään tavoittelevia, ahdasmielisiä, pikkusieluisia, kykenemättömiä avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon, mieleltään ja ajatuksiltaan rajoittuneita, suvaisemattomia, ja kykenemättömiä sietämään ja arvostamaan erilaisuutta, ja erilaisia mielipiteitä, sekä niitä jotka sortuvat yleistyksiin ja leimaamiseen, niitä joilla on hillitön pätemisen tarve, ja oikeassa olemisen pakkomielle..
Kaikissa ryhmissä on myös niitä jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan, eivätkä aivan kaikkea purematta niele, niitä ovat avarakatseisia, ymmärtäväisiä, ja joiden kanssa on helppo päästä samalle aaltopituudelle ja keskusteluun, niitä jotka pystyvät arvostamaan erilaisuutta, ja näkevät sen rikkautena, eli ns. kehittyneitä ja valaistuneita ihmisiä.
Satanistien kunniaksi on todettava se että he ovat avoimen rehellisesti sitä mitä he ovat, eivätkä sorru teeskentelyyn..
Kuitenkin, käsittämätön ajatus on että pahasta voisi tulla hyvää, tai pimeydestä valoa.. Eiväthän ongelmat ratkea sillä että hankitaan niitä lisää, eivätkä sillä että kuvitellaan ettei niitä olisi olemassakaan.
Myöskään se ei ole ratkaisu että ollaan ensin yhden orja, ja sitten toisen orja.
Jotta satanismi voisi olla varteenotettava vaihtoehto, siinä täytyisi olla jotain ylivertaisesti parempaa, kokemukseni mukaan näin ei kuitenkaan ole.. Kuten ei ole missään muussakaan..
Entä sitten hyväksytyksi tuleminen?
Jos haluat hyväksyntää, ja ymmärrystä osaksesi, jos haluat kunnioitusta ja arvostusta ihmisenä, sinun on myös itse osoitettava sitä toisia ihmisiä kohtaan.
Onhan aika epäoikeudenmukaista vaatia toisilta sitä mihin ei itse pysty.
Jos joku kohtelee sinua moukkamaisesti, sinun ei tarvitse olla niin tyhmä että itse sortuisit samaan käytökseen. Jos joku on tyhmä, sinun itsesi ei kuitenkaan tarvitse olla tyhmä..
Kenenkään ei tarvitse olla apina, (apinathan matkivat), jokainen voi valita olla provosoitumatta ja käyttää luovuuttaan ja älyään toimia ja elää toisin kuin muut, jos vain itse tahtoo..
Se on vapautta!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kirjoitus, minkä tänään olen näillä otsikon Uskonto alla olevilla palstoilla sattunut lukemaan. Voisi olla ihan hyväksi keskustella eri aiheista kertomatta omaa subjektiivista kantaansa, koska silloin ei kukaan voisi leimata pelkästään sen ryhmän mukaan, mihin kuuluu.
Sitten saattaisi syntyä avointa ja asiallista keskusteluakin..
no, saa nähdä nyt :)
"Voisi olla ihan hyväksi keskustella eri aiheista kertomatta omaa subjektiivista kantaansa, koska silloin ei kukaan voisi leimata pelkästään sen ryhmän mukaan, mihin kuuluu."
Se on vaan hauskaa, että jos puoltaa jotain asiaa niin heti muut keskustelijat pitävät että "kuuluu" siihen ryhmään.
Minä kirjoitan tänne ja ateismipalstalle lähinnä, mutta en varsinaisesti kuulu minnekään. Todennäköisesti minua pidetään "ateisti satanistina", vaikka en ole tuonut juuri omia näkemyksiäni esille.
Only need is love! Tuosta perus-prinsiipistä kun lähretähän, että kollektiivisuus, ei "minä itse aina" ajatus, rakkaus on ainut olemassaolon kestävä perusta!!!
"Entä sitten hyväksytyksi tuleminen?
Jos haluat hyväksyntää, ja ymmärrystä osaksesi, jos haluat kunnioitusta ja arvostusta ihmisenä, sinun on myös itse osoitettava sitä toisia ihmisiä kohtaan."
Kuka [täällä] oikeasti haluaa tulla hyväsytyksi?
Tipsi: Jos haluat [kauheasti] tulla hyväksytyksi, tarkista oletko oikeassa paikassa.
Hyväksyntää ja rakkautta osaksesi, vaikka et sitä uskaltaiskaan myöntää itsellesi. Rakastaa ja olla rakastettu, on jokaisessa ihmisessä oleva sisäinen tarve..
Tuo juuri sitä "heikkojen" ihmisten psykologiaa, jos joku satuttaa sinua anna anteeksi, miksi. Ennemmin; jos joku satuttaa sinua, satuta takaisin, niin pahasti että uskoo ettei kannata enää, ei tule mitään kierrettä, vaan asia loppuu siihen.
Vahvat/Ylhäiset ihmiset nielevät tämän moraalin mukisematta...
heikon ja pienen ihmisen reaktio, jolla yrität piilottaa heikkoutesi kovuutesi taakse, mutta "näen" lävitsesi..
Pienet ja pelokkaat pitää eniten ääntä, ja uhoaa pahimmin. Voimakkaiden ja Ylevien ei tarvite alentua moiseen.. :)
vaan lopettamalla kostaminen.
Et taida tietää yhtään mitään psykologiasta.
Et sinä itse-asiassa ole satanisti, vaan sairautesi luokitellaan psygologiassa ryhmään "aleksityymikko"
Tunnevammaisuus..
Koko uskonto konsepti (varsinkin kristin) on kehitetty heikkoja ihmisiä varten. Kuinka moni Oikesti antaa anteeksi, ei tunne kakeruutta, kaunaa? Se on vain helpompi sanoa antavansa anteeksi ja "kärvistellä" itsekseen, kuin tehdä asioille jotakin. Sitten luullaan olevansa niin paljon parempia kuin muut, vaikka tosiasiassa ei olla edes itselleen rehellisiä...
"Entä sitten hyväksytyksi tuleminen?
Jos haluat hyväksyntää, ja ymmärrystä osaksesi, jos haluat kunnioitusta ja arvostusta ihmisenä, sinun on myös itse osoitettava sitä toisia ihmisiä kohtaan.
Onhan aika epäoikeudenmukaista vaatia toisilta sitä mihin ei itse pysty."
Tuo ajattelutapa on taas kristillistä perua. En tosin kiellä sitä täysin vääräksi näkemykseksi, mutta itse en täysin kokonaisena tuota niele. Kunnioitusta saavat osakseen kaikki, jotka ovat sen arvoisia. Täydellistä hyväksyntää saa vain itseltään. Kaikki eivät osaa itsekään arvostaa itseään.
Kunnioitusta, rakastamista, hyväksyntää ja arvostusta ei voi vaatia. Niitä saadaan ja ansaitaan.
Et voi pakottaa itseäsi arvostamaan, rakastamaan, kunnioittamaan tai hyväksymään ihmistä vain, koska hän hyväksyy ja rakastaa sinua!
Hiukan erehdyit.
Kirjoitukseni ei liity kristinuskoon, vaan psykologiaan.
Luitko kirjoituksni kokonaisuutena, ymmärsitkö olennaisen, vai takerrutko yksittäisiin sanoihin?
On aivan totta että ei voi pakottaa, itseään, eikä ketään toistakaan hyväksymään ja rakastamaan yhtään ketään, ei edes itseään.
Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa että jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, nekin jotka eivät sitä uskalla itselleen myöntää.
Oletetaan että henkilö A syyttää henkilö B:tä väärästä kaytöksestä häntä kohtaan. Samalla kuitenkin henkilö A kostaa saamansa vääräksi koetun kohtelun, ja kohtelee henkilö B:tä väärin.
Myös henkilö B kostaa henkilö A:lle häneltä saamansa väärän kohtelun..jne, jne, jne, jne.
Tätähän voisi jatkua loputtomiin, niinkauan että kumpikin riistää hengen toisltaan, ellei..Mitä?
Kumpikin toivoo hyväksyntää ja rakkautta, mutta kumpikaan ei suostu sitä antamaan.
Umpisolmu?
Kertoisitko,miten ratkaisisit tämän ongelnan?
Kumpi on oikeassa, ja kumpi väärässä?
Ovatko kumpikin sekä että, vai onko kumpikaan?
Vanha sananlasku sanoo:"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin"
Usein, kun on malttia keskustella asioista rauhassa, huomaakin, että kysymys on pelkästä väärinkäsityksestä, väärintulkinnasta.
Kysymys on kommunikaattiosta, ja vuorovaikutuksesta, me saamme sitä mitä me annamme.."Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan", "Sitä saa mitä pyytää".
Jos emme anna mitään, emme myöskään saa mitään.
Jos annamme vihaa, saamme osaksemme vihaa.
Jos annamme hyväksyntää ja rakkautta, saamme osaksemme hyväksyntää ja rakkautta.
Jutun pointti on siinä että voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa siihen miten meitä kohdellaan. Kaikki siis lähtee meistä itsestämme, ei itsemme ulkopuolelta.
Kuitenkin, kehittyneen ja henkisesti kasvaneen ihmisen tuntomerkki on se että jos joku kohtelee häntä typerästi, hän ei itse sorru samaan typeryyteen. Hän pystyy pääsemään sen yli, koska hänellä on terve ja vahva itsetunto,
Jos joku kohtelee sinua tyhmästi, sinun itsesi ei tarvitse käyttäytyä tyhmästi..
Lapset saattavat matkia toistensa tyhmyyksiä, apinatkin matkivat toisiaan, mutta tarvitseeko meidän olla lapsia tai apinoita?