Ihmeiden aika ei ole ohi, kuten moni ennen minuakin on huomannut. Ehkäisyn piti olla kunnossa. Minulla oli muutaman viikon seuralainen, josta ei tule elämäni miestä, juttu ei vaan toiminut. Mies lähti ja muutamaa viikkoa "eroamisen" (jos noin lyhyessä suhteessa voi erosta puhua) jälkeen aloin tosissani kaipailla kuukautisia ja tein raskaustestin. Helskutta, ne kuuluisat kaksi viivaahan siihen tuli.
Tilanne on siis se, että olen itsellinen. Joku saattaa sinkuksikin kutsua. Ikää on jo 24, ettei teiniraskaudesta voi enää puhua parhaalla tahdollakaan. Opiskelen yliopistossa ja opintoja olisi vielä reilu vuosi jäljellä hektisellä aikataululla, eli lapsen syntyessä melkein kokonainen lukuvuosi. Abortti on periaatteitani vastaan ja vahinko-alustaan huolimatta lapsi on aivan tervetullut, minulle. Lapsen isä tietää tilanteen eikä kyllä riemusta hyppinyt ;).
Hiukan siis arveluttaa tuo taloudellinen pärjääminen. Mitenkäs tiukille sitä joutuu, kun minä en saa kuin minimi-äitiyspäivärahan? Kyllähän minä sen nyt numeroina ymmärrän ja tiedän, mutta paljonko se raha on käytännössä pienen lapsen kanssa?
Vanha kesätyö on nyt poissuljettu (fyysisesti raskas kolmivuorotyö) eikä muutenkaan viimeisillään raskaana oleva kesätyttö ole mikään työnantajan unelma. Onneksi säästöjä on ennestään hiukan, että vaunut ja sängyn saan hommattua (käytettyinä siis) ja vaatteita saatan tehdä itse.
Kaikki on tosin vielä niin alussa, että mikään ei ole vielä varmaa. Onhan tässä vielä aikaa ihmetellä...
Tilanne on siis se, että olen itsellinen. Joku saattaa sinkuksikin kutsua. Ikää on jo 24, ettei teiniraskaudesta voi enää puhua parhaalla tahdollakaan. Opiskelen yliopistossa ja opintoja olisi vielä reilu vuosi jäljellä hektisellä aikataululla, eli lapsen syntyessä melkein kokonainen lukuvuosi. Abortti on periaatteitani vastaan ja vahinko-alustaan huolimatta lapsi on aivan tervetullut, minulle. Lapsen isä tietää tilanteen eikä kyllä riemusta hyppinyt ;).
Hiukan siis arveluttaa tuo taloudellinen pärjääminen. Mitenkäs tiukille sitä joutuu, kun minä en saa kuin minimi-äitiyspäivärahan? Kyllähän minä sen nyt numeroina ymmärrän ja tiedän, mutta paljonko se raha on käytännössä pienen lapsen kanssa?
Vanha kesätyö on nyt poissuljettu (fyysisesti raskas kolmivuorotyö) eikä muutenkaan viimeisillään raskaana oleva kesätyttö ole mikään työnantajan unelma. Onneksi säästöjä on ennestään hiukan, että vaunut ja sängyn saan hommattua (käytettyinä siis) ja vaatteita saatan tehdä itse.
Kaikki on tosin vielä niin alussa, että mikään ei ole vielä varmaa. Onhan tässä vielä aikaa ihmetellä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
mies on lasta vastaan, niin abortti ainoa vaihtoehto. Tässä tapauksessa ymmärrän täysin miestä, jos vahinko tapahtuu silloin jos jompikumpi ei halua lasta niin abortti on ratkaisu. Jos jostain syystä haluat lapsen pitää, turha odottaa mieheltä elatusmaksua.
... Ei kai kirjoittaja ollut miestä maksumieheksi laittamassakaan, kyseli vain äitiyspäivärahasta yms. Kohtuullisen järkevää ja kypsää ajattelua!
Kuinka joku voi olla noin pöljä että ehdottelee aborttia tuikituntemattomalle...?
Tsemppiä sulle "huti-kuti", muista nyt nauttia raskausajasta, tee mukavia juttuja, hemmottele itseäsi... vauva tulee viemään kaiken huomiosi synnyttyään.
Onnea ja halauksia,minulle on käynyt samoin ja poikani on jo viisi,ja hyvin on pärjätty.Isä jaksoi tavata poikaa ensimmäisen vuoden,sen jälkeen ei ole näkynyt.Silti olen maailman kiitolisin siitä pienestä ihmeestä,jonka sain=)
Kylläpä kuullostit fiksulta 24-v. On tosi hienoa, että kannat seuraukset, vaikkakin "vahinko" olikin. Uskon, että tulet pärjäämään vallan mainiosti tuon tulevan lapsesi kanssa. Niin kuin totesit, rahaa ei varmasti tule rutkasti, mutta aina pärjää kun on kekseliäs. Ja uskon että tulet todella nauttimaan lapsestasi ja kaikesta siitä mitä äitiys tuo tullessaan.
Kuullosti, että "isä" ei ole todellakaan kypsä isäksi, joten antaa olla, ehkä hänkin kasvaa jossakin vaiheessa ja astuu kuvioihin mukaan, tai sitten ei. Ehkä saat rinnallesi jonkin aivan ihanan miehen, etkä tätä ex:ää kaipaakkaan.
Kaikkea hyvää odotuksellesi!
moni lähtee tilanteessasi rakentamaan yhteistä pesää
vaikka edellytykset ovat huonot
ehkä on parasta aloittaakin yksin
isän mieli voi vielä muuttua
kun huomaa että elämä ei loppunutkaan
vaan eräs elämä alkoi
ennenkin naiset tulivat toimeen au lapsen kanssa
nykyään ei lainkaan outoa olla au tai yh äiti
kerää ympärillesi vahva turvaverkko
niin ettet ole yksin kun tarvitset apua
vauvatavaroita saat varmasti lahjana
ilmoitus ajoissa neuvolan seinälle
aina löytyy heitä jotka antavat sydämestään
-ruusunpunainen ja lämmin ajatus teille-
Moi !
Sitten kun sulla on h-hetki lähellä, niin laita tänne viestiä. Mulla ainakin on kasapäin kellarissa vauvanvaatteita, ym tavaraa, joita en
ole saanut raahattua kirpparille ym. Lähetän sulle jättipaketin tavaraa, kun vaan tarviit !!!
Saan kellarini tyhjäks !!!
Onnellista odotusta ! Nauti ajasta !
Kiitos kaikille ihanista, kannustavista viesteistä!
Miestä en ole takaisin ottamassa "vain" vauvan vuoksi, meistä ei vaan koskaan tule pysyvää paria. Elatusapu olisi tietty kiva, mutten sen varaan kyllä laske (hänkin opiskelee). Mies on kyllä aivan yhtä "syyllinen" tapahtuneeseen kuin minäkin... Ystäviä ja kavereita on opintojen aikana kertynyt kiitettävästi ja kun suurin osa on samaa ikäluokkaa kanssani, tuskin lapsenvahtitarjokkaista tulee pulaa olemaan ;).
Edelleen kaipaisin jotain vinkkejä ja tietoja arkeen pienen lapsen kanssa. Suvussa kun on ollut jo useita sukupolvia ollut ongelmia imetyksen kanssa (ei vaan nouse rintoihin), niin korvikkeihin tullee menemään rahaa. Kestovaippoja järkeilin itse ompelevani vaippaharsosta, joten vaippamenot kutistuvat huomattavasti. Olen ajattellut käyttää kotona kestovaippoja, kylässä ja öisin kaupan ongelmajätepakkauksia.
Mutta mitenkäs paljon muuhun rumbaan pitää varata rahaa? Ruokaan ei paljon menne vanhempanakaan, jos sen tekee itse, Pilteistä saa jo kohtuullisen ison summan viikossa. Entäs kaikki vitamiinitipat, lääkkeet, rasvat..? Eli tavarat, joita ei voi tehdä itse tai hankkia käytettyinä. Äitee on onneksi aikanaan opettanut tekemään kotona töitä ja laittamaan ruokaa, mutta päivärumbaan menee varmasti enemmän aikaa lapsen kanssa.
Kiitos jo näistä voimaa antavista viesteistä! Minä nyt vaan olen hiukan tällainen murehtija luonteeltani ja jo nyt hätiköin tällaisia pikkuseikkoja. Kiva kuulla, että muutkin ovat selvinneet!
Aurinkoista keväänodotusta!
Dailyn ihonhoito tuotteet ei maksa paljoa ja on hyviä.D-vitamiinit ei maksa paljon ja kestää kauan.Kannattaa vertailla hintoja eri kaupoissa koska hintaero saattaa olla yllättävän suuri.Hoitokuluihin meillä meni satoja euroja,koska vauva oli sairas.Kaikkeen ei voi varautua.Meille vakuutuksen laittaminen oli tärkää.Kyllä sitä pärjää.
oli muuten hyvä pointti
kannatta ottaa hyvissä ajoin
sen voi aina lopettaa
jos tuntuu kalliilta
syntymän jälkeen
ei välttämättä enää saa
säästin väärässä kohdassa aikoinani
apua tulet tarvitsemaan. Minimi äitiyspäiväraha ei riitä mihinkään, mutta onneksi on olemassa muitakin tukia asumistuki ja sosiaaliturva. Vanhempien apu olisi nyt rahallisesttikin tärkeää, vaikka jo aikuinen oletkin. Kunta maksaa elatusavun isän puolesta silloin kun isä opiskelee. Sen voi sopia niin että isän ei edes tarvitse maksaa sitä takaisin. Ja sinä et voi päättää siitä ettei isä maksa elatusapua, sen päättää lastenvalvoja.... ja hän ei kyllä isiä ilamaisella päästä.
Sitten kestovaippailu on helppoa... multa esimerkiks sais ilmaseks kestovaippoja, jos asut pk-seudulla. Ja muutenkin tavaranlahjoittajia on varmasti. JOs jotain haluat ostaa niin esim vaunut maksaa 400-700euroa, rintalaukku 50-120euroa, autoistuin 50-200 euroa... tutteli maksaa 30 centtiä purkki, sitä menee 2- 6 purkkia päivässä...
Ja mikä on kaikkein tärkeintä, tarvitset apua vauvan kanssa. Ystäviä, jotka antavat vapaailtoja ja antavat sinun joskus nukkua. Se on kaikkea rahaa tärkeämpää, pirteä mami.
mulle voi kirjoittaa myös sähköpostia, jos on kysyttävää :)
vielä asiaa hieman isänkin kannalta. Isästä varmaan tuntuu juuri nyt että loppuelämä on pilalla. Jos ei halua lasta niin ei halua. Miksei tässä tilanteessa kuunnella miehen mielipidettä? Kun nykyään on muitakin mahdollisuuksia kuin pitää lapsi. Voin vain kuvitella isän tuskaa tällä hetkellä! Myös lapsi varmasti haluaisi olevansa toivottu sekä isän että äidin puolelta!
hyvät yhdvaunut 30£
rintareppuaja ei tarvita
istuimia vuokrataan takuumaksua vastaan
käytettynä löytää jopa alle 10€
tuontitutteli halvempaa
kertakäyttövaipat nyk
luontoystävällisiä
säästää vettä ja pesuaineita luontoa
ja aikaa
-vaihtoehtoajattelija nikkaa silmää-
hinnat 3min sitten huuto.netistä
siis tarkoitin jos haluaa uusia... käytettyjä saa ilmaiseksikin. Ja kyllä meillä tarvittiin rintareppua, esim. metsään ei voi rattaiden kanssa mennä.. Riippuu ihan tarpeesta.
yhtälailla ei se isäkään saa äidin loppuelämää pilata abortilla! yhteisymmärrys olisi aina parasta, mutta jos äiti ei edes aio raahata miestä vastuuseen, niin ei se kovin raskasta voi olla isiparalle.
mulla on vähän sama tilanne kuin hänellä, joka kirjoitti ensimmäisen viestin.
Olen tosin vasta 19 vuotias, enkä ole opiskelujani edes kunnolla aloittanut, mutta vauva on nyt tulossa. myöskään mun ja lapsen isän suhde ei alkanut mitenkään siinä toivossa että siitä jotain pidemmän päälle tulisi. mies olisi halunnut että teen abortin. itselläni se ei käynyt edes mielessä. vaikka olen nuori, ei se tarkoita ettei mulla ole minkäänlaista elämää sen jälkeen kun jään yksin pienen vauvan kanssa. uskon että se vauva tuo mun elämään paljon hienoja asioita ja hetkiä, sellaisiakin mitä lapsen isä ei olisi varmasti pystynyt tarjoamaan.
miehillä ei ehkä tunnepuoli ole mukana näissä raskausasioissa ihan samalla tavalla kuin naisilla. nainenhan sen lapsen kantaa massussaan ja synnyttää. nyt mun oma pieni vauva jo potkii mun mahassa ja voi sitä mies raukkaa kun ei oman lapsensa kasvuun halua osallistua millään tavalla.
se on kuitenkin hänen tahtonsa ja kunnioitan sitä. hän ei ehkä kunnioita mun ratkaisua, mutta en mä sitä enää kaipaakaan.
mä en kuvittele että elämä tulisi olemaan ruusuilla tanssia. silti uskon että ne hetket kun lapsi hymyilee, konttaa, kävelee ja juttelee, korvaa kaikki valvotut yöt ja yksinäiset hetket.
jos teillä on kamalasti ylimääräisiä vauvatavaroita nurkissanne, mä otan niitä myös mielelläni vastaan! :)
kuitenkin miehellä tulee koko elämänsä olemaan lapsi jossain.. Ihan oikeasti käy sääliksi miehiä jotka eivät halua lasta ja nainen väkisin haluaa pitää lapsen (jos vahingossa on tullut raskaaksi). Naisen ei pitäisi olla niin itsekäs ettei kuuntele myös miehen mielipidettä asiasta. Lapsen olemassaolo vaikuttaa niin moneen asiaan tulevaisuudessa. Mennäänpä kaikki itseemme ja ajatellaan että jokaisen elämässä voi olla sellainen tilanne ettei siihen kertakaikkiaan sovi lapsi. Eikö yhdessä voida sitten päättää kun on sopiva hetki hankkia lapsi. Nykyään kun ei ole pakko pitää lasta. Tiedän monta ihmistä jonka tilanne olisi todella tukala jos lapsi oltaisiin päätetty pitää. Abortti on ollut jälkeenpäinkin ajateltuna kaikkein paras vaihtoehto. Niin äidille, isälle kuin lapselle!
Ymmärrän täysin pointtisi, vaikken voikaan kaikkea allekirjoittaa. Yhtälailla elämääni, ja lapsen isän, tulee myöhemminkin hetkiä, joissa lapsi on hankala omata. Ei mikään takaa, että vaikka kukin meistä odottaisi siihen saakka, että on talo, auto ja avioliitossa, etteikö myöhemminkin elämässä tulisi tilanteita, joista olisi helpompi selvitä ilman lasta. Ikävästi kärjistäen voidaan jopa todeta, ettei avioerolapsia olisi, jos lapsia ei avioliitossa hankittaisi. Avioerossahan kärsivät usein vanhempia enemmän lapset.
Kyllä, olen kuullut myös miestä asiassa. En mielestäni missään vaiheessa todennut, että hän vaatisi aborttia. Totesin vaan, ettei hän riemusta kiljunut. Eipähän lapsi minunkaan suunnitelmiini kuulunut, ei todellakaan. Vakaumukseni on kuitenkin sellainen, etten voi tehdä aborttia. En tuomitse tai parjaa niitä, jotka sen tekevät tai sitä kannattavat, mutta odotan, että myös he kunnioittavat minun periaatteitani ja päätöksiäni. Lapsen isä ei siis aborttia ole vaatinut, vaan on samoilla linjoilla kanssani: tekevälle sattuu.
Päätös on siis tavallaan yhteinen, muotoseikosta on vielä useampi kuukausi aikaa sopia. Yhteinen siinä mielessä, että muuta yhteistä meillä ei ole tähän mennessä kuin muutama tapahtumarikas viikko. Kuten jo aiemmin totesin, pariskuntaa meistä ei tule, vaikka yhteinen lapsi onkin tulollaan. Kumpikaan ei näe toista elämänkumppaninaan. Väkisin en siis ole lasta pitämässä.
mikään ei takaa avioliiton kestävyyttä, ei raha eikä välttämättä rakkauskaan. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä että lapsi pitää olla toivottu ja haluttu kun se tähän maailmaan saatetaan.