Heh, huomisesta lähtien olen ahkera ja aikaansaava. On aika jättää koneen näytön tapittaminen ja siirtyä tekemään töitä jonkin kunnollisen päämäärän eteen. Pelaan viimeiset nettipelini ja kirjoitan viimeiset kommenttini keskusteluiden jatkeeksi tänään. Sähköpostejahan ei tarvitse tarkistaa kuin ehkä kerran viikossa, ei itse asiassa niinkään usein. Tämä on vain alkusoittoa. Alan myös syödä terveellisesti ja kohottamaan kuntoani. Kyllä, näin sen pitää olla. Helppoa, ei tarvitse kuin tehdä pitävä päätös. Huomenna herään aikaisin ja riennän heti kouluun uurastamaan. Nyt pitääkin jo mennä nukkumaan...
Aaargh!! Mikä vihlova ääni repii tärykalvojani ja miksi joka paikkaan koskee. Olenko herännyt helvetissä? Ei ole mahdollista, täällähän on myös ihan keleen kylmä. Minne katosi kaunis nainen, jonka kanssa aloin päästä johonkin. Ei, mutta tämähän on kolkko asuntoni, jossa aina vetää sen verran, ettei aamuisin ruumistaan saa pelattua lattialle seisomaan. Tuo helvetinkone onkin huutamaan ajastettu tikittäjä. Kipu taas johtuu Ikean tarjous jousipatjasta. Kellohan on vasta seitsemän. Ei vielä voi tehdä mitään muuta kuin jatkaa nukkumista....
Perhana! Kello on jo kymmenen. No, ei nyt enää kannata vaivautua kouluun. Nyt kyllä voisi nousta laittamaan itselleen puuron. Sekin pitää laittaa. Ei se koskaan höyryä valmiina pöydällä kun on nälkä. Hmmm, antaisinkohan päivän paistaa tänne sisälle? Äh, antaa verhojen vaan olla noin, kuitenkin ne pitää taas vetää kiinni myöhemmin.
Kylläpäs ruoka maistui. Nyt taas jaksaa. Voisin vuorastaan aloittaa nyt oppikirjojen ahmimisen. Avaan kuitenkin koneen valmiiksi, sillä kyllä minä nyt ainakin postit tarkistan.
Mielenkiintoista luettavaa...Samat henkilöt kirjoittelevat saman henkisiä juttujaan päivästä toiseen. Kyllä vaan jotkut naurattavat. Kellohan lähestyy jo neljää. Kyllä minä ehdin pari kahvitaukopeliä pelata ennenkuin jätän koneen loppu päiväksi ja aloitan lukemisen ihan tosissaan.
Kylläpä minä olen tyhjäpää! Kellohan tulee jo kuusi. Nyt saa pelaaminen jäädä, johan tässä on nälkäkin. Täytyykin paistaa maksalaatikko.
Taas ravinto teki ihmeitä, en ole enää niin hermostunut. Kello tulee jälleen seitsemän, nyt vain aamun tilalla on ilta. Täytyy kyllä myöntää, että paljon ei ole tullut luettua sitä mitä piti. Mitäköhän TV:stä näkyy...
Ei, taas. Kellohan on yli kahdeksan. Tämä ohjelma ei ollut tunnin arvoinen. Jos nyt sitten luen intensiivisesti aina kymmeneen, niin ehkä opin vielä jotain hyödyllistä. Kerkeän kuitenkin vielä katsoa uusimpien nettikeskustelujen aiheet.
Näin tässä kävi. Vähän niinkuin olisi pitänyt pelätäkin. Kymmenen on jäänyt kohta kahden tunnin päähän puolestayöstä. Ei sillä ole väliä, koska huomenna synnyn uudelleen. Enkä ole sitten enää laiska ihminen, joka päättää päivänsä kirjoittaen jotain hyvin arkista...
Aaargh!! Mikä vihlova ääni repii tärykalvojani ja miksi joka paikkaan koskee. Olenko herännyt helvetissä? Ei ole mahdollista, täällähän on myös ihan keleen kylmä. Minne katosi kaunis nainen, jonka kanssa aloin päästä johonkin. Ei, mutta tämähän on kolkko asuntoni, jossa aina vetää sen verran, ettei aamuisin ruumistaan saa pelattua lattialle seisomaan. Tuo helvetinkone onkin huutamaan ajastettu tikittäjä. Kipu taas johtuu Ikean tarjous jousipatjasta. Kellohan on vasta seitsemän. Ei vielä voi tehdä mitään muuta kuin jatkaa nukkumista....
Perhana! Kello on jo kymmenen. No, ei nyt enää kannata vaivautua kouluun. Nyt kyllä voisi nousta laittamaan itselleen puuron. Sekin pitää laittaa. Ei se koskaan höyryä valmiina pöydällä kun on nälkä. Hmmm, antaisinkohan päivän paistaa tänne sisälle? Äh, antaa verhojen vaan olla noin, kuitenkin ne pitää taas vetää kiinni myöhemmin.
Kylläpäs ruoka maistui. Nyt taas jaksaa. Voisin vuorastaan aloittaa nyt oppikirjojen ahmimisen. Avaan kuitenkin koneen valmiiksi, sillä kyllä minä nyt ainakin postit tarkistan.
Mielenkiintoista luettavaa...Samat henkilöt kirjoittelevat saman henkisiä juttujaan päivästä toiseen. Kyllä vaan jotkut naurattavat. Kellohan lähestyy jo neljää. Kyllä minä ehdin pari kahvitaukopeliä pelata ennenkuin jätän koneen loppu päiväksi ja aloitan lukemisen ihan tosissaan.
Kylläpä minä olen tyhjäpää! Kellohan tulee jo kuusi. Nyt saa pelaaminen jäädä, johan tässä on nälkäkin. Täytyykin paistaa maksalaatikko.
Taas ravinto teki ihmeitä, en ole enää niin hermostunut. Kello tulee jälleen seitsemän, nyt vain aamun tilalla on ilta. Täytyy kyllä myöntää, että paljon ei ole tullut luettua sitä mitä piti. Mitäköhän TV:stä näkyy...
Ei, taas. Kellohan on yli kahdeksan. Tämä ohjelma ei ollut tunnin arvoinen. Jos nyt sitten luen intensiivisesti aina kymmeneen, niin ehkä opin vielä jotain hyödyllistä. Kerkeän kuitenkin vielä katsoa uusimpien nettikeskustelujen aiheet.
Näin tässä kävi. Vähän niinkuin olisi pitänyt pelätäkin. Kymmenen on jäänyt kohta kahden tunnin päähän puolestayöstä. Ei sillä ole väliä, koska huomenna synnyn uudelleen. Enkä ole sitten enää laiska ihminen, joka päättää päivänsä kirjoittaen jotain hyvin arkista...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.