Usein kuulee sanottavan, eri aiheyhteyksissä, että on tehnyt lapsen vääristä syistä. Mutta mikä sitten on se oikea syy?
Me teimme/saimme lapsen avovaimoni kanssa, koska olemme molemmat aina tykänneet lapsista, meitä uteloitti millainen ihminen syntyisi meistä kahdesta ja tärkeimpänä syynä oli se, että se jotenkin tuntui hyvältä ja oikealta. Nyt lapsi on reilun vuoden ikäinen ja voimme todeta lapsen syntymän olleen oikea ratkaisu ja juuri niin ihanaa kuin etukäteen ajattelimmekin. Lapsi saa rakkautta ja aikaa molemmilta vanhemmiltaan, parisuhdekin voi todella vahvasti.
Joskus kerroin ajatuksiani siitä, kuinka ihanaa on sitten vanhuksena kun on lapsia. Jos vaikka puoliso kuolee ennen itseä, niin on sitten kuitenkin perhettä, ihmisiä jotka todella välittävät. Jo pelkkä postikortti vanhainkotiinkin ilahduttaa varmasti, mikäli eivät ehtisi käymään. Tämä riitti suututtamaan kyseiset ihmiset, ei ole oikein tehdä lapsia sitä varten, että on sitten vanhuksena tukea ja turvaa. Olin kuulemma itsekäs ja tyhmä.
Ymmärsivätköhän nämä ihmiset edes, ettei se tuki ja turva ole syy tehdä lapsia... vaan se on eräänlainen bonus, jonka saa mikäli hoitaa ja kohtelee lapsiaan niin hyvin, että välit ovat kunnossa sitten myöhemminkin. Tiedän ihan hyvin, että vanhemmat ovat olemassa lastaan varten, eikä toisin päin, mutta onko se niin kovin väärin nauttia lapsistaan. Ei minusta ole mitään väärää sanoa että lapsi on tehnyt elämästä antoisamman... koska se ei ole ollut syy tehdä lasta.
Me teimme/saimme lapsen avovaimoni kanssa, koska olemme molemmat aina tykänneet lapsista, meitä uteloitti millainen ihminen syntyisi meistä kahdesta ja tärkeimpänä syynä oli se, että se jotenkin tuntui hyvältä ja oikealta. Nyt lapsi on reilun vuoden ikäinen ja voimme todeta lapsen syntymän olleen oikea ratkaisu ja juuri niin ihanaa kuin etukäteen ajattelimmekin. Lapsi saa rakkautta ja aikaa molemmilta vanhemmiltaan, parisuhdekin voi todella vahvasti.
Joskus kerroin ajatuksiani siitä, kuinka ihanaa on sitten vanhuksena kun on lapsia. Jos vaikka puoliso kuolee ennen itseä, niin on sitten kuitenkin perhettä, ihmisiä jotka todella välittävät. Jo pelkkä postikortti vanhainkotiinkin ilahduttaa varmasti, mikäli eivät ehtisi käymään. Tämä riitti suututtamaan kyseiset ihmiset, ei ole oikein tehdä lapsia sitä varten, että on sitten vanhuksena tukea ja turvaa. Olin kuulemma itsekäs ja tyhmä.
Ymmärsivätköhän nämä ihmiset edes, ettei se tuki ja turva ole syy tehdä lapsia... vaan se on eräänlainen bonus, jonka saa mikäli hoitaa ja kohtelee lapsiaan niin hyvin, että välit ovat kunnossa sitten myöhemminkin. Tiedän ihan hyvin, että vanhemmat ovat olemassa lastaan varten, eikä toisin päin, mutta onko se niin kovin väärin nauttia lapsistaan. Ei minusta ole mitään väärää sanoa että lapsi on tehnyt elämästä antoisamman... koska se ei ole ollut syy tehdä lasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuossapa oli vaikea kysymys. Minä ainakin HALUAN lapsen. Siinä yksi hyvin itsekäs syy lisää :)
Onnea lapsestanne! Nauttikaa hänestä, kyllä se minun mielestäni on TÄYSIN sallittua! :)
Ihmiskunnan alkuhämäristä lähtien miehet ja naiset ovat lisääntyneet, ja heidän lapsensa ovat lisääntyneet, ja heidän lapsensa ovat lisääntyneet jne.... Jokainen meistä on tällaisen ainakin 100 000 vuotta vanhan homo sapiens -ketjun viimeinen lenkki.
Minä en haluaisi olla viimeinen lenkki. Tuntuu, että ellen ainakin yritä jatkaa ketjua, petän kaikki nuo tuhannet esivanhempani! :) Suurin osa heistä on varmasti lisääntynyt nimenomaan siinä toivossa, että jokin heistä sillä tavalla jatkaisi ikuisesti kulkuaan...
Luulen, että niin lapsettomat ja lapselliset pariskunnat, asettuvat helposti puolustuskannalle, kun joutuvat keskustelemaan lapsen tekemisestä tai tekemättömyydestä. Siksi tavataan käydä näitä "lapsettomuus itsekästä vai lapsen tekeminen itsekästä" -keskusteluja. Kaikki turhaan, ei kumpikaan ole sen itsekkäämpää. Miksi luulotellaan, että vanhemmuuden pitäisi olla jokin epäitsekkyyden ihmeellinen valtakunta: ihmiset ovat aina enemmän tai vähemmän itsekkäitä, mikä ei tarkoita sitä, että he olisivat moraalittomia tms. Minusta on olemassa kymmeniä syitä hankkia lapsi ja kymmeniä syitä olla hankkimatta. Ihmiset painottavat syitä eri lailla.
Aiemmin ajattelin, että en halua lapsia muun muassa, koska lapset eivät tuo vanhuudenturvaa, koska maailmassa on jo liikaa ihmisiä, koska lapset muuttavat parisuhdetta, koska en ole erityisen lapsirakas (en pidä kaikista lapsista, mutta en pidä kaikista aikuisistakaan), koska pelkään synnytystuskia jne. Nyt olemme päätyneet tekemään lapsen, koska on kuitekin mukavaa, että kun omista vanhemmista aika jättää, maailmaan tulee jäämään joitakin itselle tuttuja ihmisiä, ettei maailma ala tuntua ihan vieraalta, koska on mukavaa perustaa perhe, hoivata omaa lasta ja kasvattaa hänestä kunnon ihminen, kun muutoin näyttää siltä, että muut eivät oikein siihen pysty (kun seuraa lasten käyttäytymistä julkisilla paikoilla tms.) jne.