Jeesatkaa nyt tietävät!
Olen ottanut lapsiltani lainaa asunnon ostoon ja entisestä yhteisestä asunnosta saamistani rahoista maksanut aviopuolison osuudet pois.
Aviopuoliso joutui merkillisen perinnän kohteeksi ja hänellä ei ole tarvittavia varoja maksaa yksityisiä velkojaan.
Nyt kuitenkin minulta vaaditaan ed. asunnon kaupasta saamiani rahoja peräytettäväksi ja maksamaan tietenkin aviopuolison velkoja niillä.
Olenko velvollinen maksamaan asunnosta saadut rahat toiseen kertaan ja mitä pitäisi tehdä, että
lasteni velat (velkakirjat on) otettaisiin
ensiksi päältä tai huomioitaisiin? Tämä syystä, jos sattuisi käymään niin, että pääsevät tähän asuntoon käsiksi.
Olen ottanut lapsiltani lainaa asunnon ostoon ja entisestä yhteisestä asunnosta saamistani rahoista maksanut aviopuolison osuudet pois.
Aviopuoliso joutui merkillisen perinnän kohteeksi ja hänellä ei ole tarvittavia varoja maksaa yksityisiä velkojaan.
Nyt kuitenkin minulta vaaditaan ed. asunnon kaupasta saamiani rahoja peräytettäväksi ja maksamaan tietenkin aviopuolison velkoja niillä.
Olenko velvollinen maksamaan asunnosta saadut rahat toiseen kertaan ja mitä pitäisi tehdä, että
lasteni velat (velkakirjat on) otettaisiin
ensiksi päältä tai huomioitaisiin? Tämä syystä, jos sattuisi käymään niin, että pääsevät tähän asuntoon käsiksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Velat ovat avioliitossa pääsääntöisesti erillisiä, joten et ole vastuussa puolisosi veloista. Velkojat ilmeisesti arvelevat, että puolisollasi olisi ollut oikeus saada enemmän kuin puolet myymästänne asunnosta. Toisin sanoen, että hän olisi yksin ollut asunnon todellinen omistaja. Jos asia ei ollut näin vaan ostaessanne asunnon kauppakirjaan merkittiin omistusuhteet todellisen mukaisesti eli niin kuin te tosiasiassa asunnon maksoitte, voit esittää velkojille tästä rahoitusosuudestasi tositteita.
Jos olet ollut myydyn asunnon puolikkaan todellinen omistaja, ei sinulta voida peräyttää saamiasi varoja puolisosi velkojen maksuun.
Samoin itsekin ajattelin, että eivät pysty, koska verottajakin hyväksyi verotukseni, jossa oli erittely mitä aviopuolisoina olemme omistaneet ja että toinen sai rahana sen, millä oli aijemmin osallistunut osakehuoneiston ostoon.
Itselläni on huonoja kokemuksia tuttavien keromana miten käräjäoikeuksissa voidaan asioita ratkoa ja siksi pelko hiipi puseroon.
"toinen sai rahana sen, millä oli aijemmin osallistunut osakehuoneiston ostoon."
Jos toinen sai vain sen, "millä oli aiemmin osallistunut osakehuoneiston ostoon", ositus ei välttämättä ole mennyt aivan lain tarkoittamalla tavalla. Otetaanpa esimerkki:
Asunto on ostettu molempien puolisoiden nimiin 1980, ostohinta 200.000 mk, mikä on maksettu puoliksi. Ositus avioeron jälkeen toimitetaan 2002, asunto on pääasiallinen omaisuus, lisäksi miehen pankkitilillä on 100.000 mk. Osituksessa mies saa asunnon omistukseensa sitä vastaan, että vaimo saa rahaa saman summan, millä oli aikanaan osallistunut asunnon hankintaan eli 100.000 mk.
Olisiko tällainen ositus lain mukainen? Vastaus on: ei. Miksi? Sen tähden, että vaimolla olisi ollut oikeus puoleen puolisoiden nettovarojen yhteenlasketusta säästöstä. Asunnon arvo olisi tullut määritellä ositusajankohdan mukaiseksi. Se ei enää olisikaan ollut vuoden 1980 ostohinta 200.000 mk, vaan jotakin aivan muuta, ehkäpä 1.000.000 mk (näin ainakin Helsingissä). Vaimolle lain mukaan kuuluva avio-osa olisi tällöin ollut 550.000 mk. (1.000.000 100.000) : 2 = 550.000.
Ehkä tämä on hieman kärjistetty esimerkki, mutta täysin mahdollinen. Ehkä tulkitsin sanomasi "sai rahana sen, millä oli aiemmin osallistunut osakehuoneiston ostoon" väärin. Jos vaimo saikin sen, mitä hänelle lain mukaan oli kuuluva, ei vaimon velkojilla ole ositukseenne nokan koputtamista. Muussa tapauksessa he saattavat väittää (eikä aivan perusteettomasti), että vaimo on osituksessa luopunut oikeudestaan sinun hyväksesi eli antanut sinulle lahjan. Ja tällaiseen lahjaan velkojat voivat tietyin laissa säädetyin edellytyksin puuttua. Periaatteessa tällaisestakin lahjasta kuuluisi tehdä lahjaveroilmoitus ja maksaa lahjavero, mutta verottajalta saamani tiedon mukaan tällaiseen lahjaan ei yleensä ole puututtu. Se, että verottaja on "hyväksynyt" omaisuuden siirron olemalla puuttumatta siihen, ei siis sellaisenaan vielä käy todisteeksi sen puolesta, että kysymys ei olisi lahjasta.
Mutta toivottavasti vain tulkitsin sanasi väärin.
Asuntokauppa kolme vuotta sitten ja asunto oli ollut omistuksessa neljä vuotta. Välissä oli virheosto ja terveydellisten syiden vuoksi myynti vain vuoden asumisen jälkeen ja takkiin tuli n. 17.000 euroa.
Tämän jälkeen asunto on ostettu vain toisen nimiin (ei aviopuolison rahoja) ja maksoin vielä aviopuolison ns. ulos. Osituksesta ei ole ollut kyse sen varsinaisessa merkityksessä. Ollaan saman katon alla. Puolisolle tulleista maksuista ei ollut tietoa asuntokauppoja tehtäessä ja lapset tulivat hänen (kuin) tilalleen.
Kysymys ei siis ole ollut esimerkkitapaukseni mukaisesta tilanteesta, jossa asunnon arvo ositusajankohtana oli huomattavasti suurempi kuin sen arvo ostoajankohtana. Kun vaimo on saanut asuntoon sijoittamansa osuuden rahana, hän ainakin tässä suhteessa on saanut oikean hyvityksen.
Asiaa voivat kuitenkin vielä mutkistaa mainitsemasi vaimon velat, joita häneltä nyt peritään. Jos nimittäin nämä velat olivat olemassa jo ositusperusteen syntyajankohtana (eli silloin, kun ensimmäinen avioerohakemus toimitettiin käräjäoikeuteen), ne olisi tullut ottaa huomioon omaisuutenne osituksessa. Tällöin ne ilmeisesti olisivat vaikuttaneet vaimon nettovarallisuutta vähentävästi ja vastaavasti hänen saamaansa tasinkoa lisäävästi. Selvennän jälleen esimerkin avulla.
A. Ositettava varallisuus 100.000 euroa (= asunto, joka omistetaan puoliksi), kummallakaan puolisolla ei velkaa.
Ositus:
Kumpainenkin puoliso saa varoja 50.000 euron arvosta (= puolet asunnosta tai sen myyntihinnasta).
B. Varallisuustilanne sama, mutta vaimolla velkaa 20.000 euroa.
Ositus:
Miehen nettovarat = 50.000
Vaimon nettovarat = 30.000
Kumpaisenkin avio-osa = (50.000 30.000) : 2 = 40.000 euroa.
Vaimo saa TASINKOA mieheltä 40.000 - 30.000 = 10.000 euroa.
Jaettavasta 100.000 eurosta tulee siten miehen osuudeksi 40.000 (= 50.000 - 10.000) ja vaimon osuudeksi 60.000 (= 50.000 10.000) euroa. Vaimo vastaa osituksen jälkeenkin yksin velastaan 20.000 eurosta.
Mikäli vaimon velkojien etua osituksessa on huomattavasti loukattu, nämä voivat vaatia osituksen peräyttämistä vaimon konkurssipesään. (AL 104 §, KS 9 §)
Jos vaimon velat ovat syntyneet vasta ositusperusteen syntyajankohdan jälkeen, niitä ei oteta huomioon osituksessa.
Toivottavasti nyt tämänkään "peikko" ei tapauksessasi konkretisoidu. Tuon sen esiin osoituksena siitä, että asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin ensinäkemältä saattaisi vaikuttaa.
hukka kirjoitti:>>Ollaan saman katon alla.>>
Ymmärtääkseni puolisot ovat edelleen avioliitossa, joten minkään osituksen peräyttämisestä ei liene kyse. Velkojat vaatinevat asuntokaupassa tehdyn lahjoituksen peräyttämistä.
Asunto myytiin maaliskuussa, yhteinen asuntovelka maksettiin pois ja uuden asunnon ostin heti ja aviopuoliso sai rahansa kahdessa erässä.
Toukokuun lopussa tuli vaade puolisolle maksettavaa ja asiaa jauhetaan oikeudessa. Lakioasaperillinen joka ei ole tehnyt ajallaan lakiosavaatimusta, johon käsitykseni mukaan olisi pitänyt sisällyttää myös vakuutuskorvausten maksujen vaatimus (ei tehnyt vaatimusta), on hakenut kuitenkin maksuun korvaukset. Ko. pesä on selvityksessä, mutta ei siis jaettu. Velkojaperijä toimii ennakoivasti luottaen että saa määräajan palutettua lakiosaan nähden.
>>Lakioasaperillinen joka ei ole tehnyt ajallaan lakiosavaatimusta, ...>>
Lakiosavaatimukselle säädettyä määräaikaa ei voi saada mitenkään palautetuksi. Se on ns. aineellinen määräaika.
Siltä osin voit siis ainakin nauraa kantajalle!
Niinpä tosiaan! Tein hätäisen johtopäätöksen, että rahojen jakaminen olisi liittynyt koko omaisuuden eron yhteydessä tapahtuvaan jakamiseen eli ositukseen. Näin ollen neuvoni eivät kysyjälle sovellu. Toivottavasti niistä oli hyötyä jollekulle toiselle, jolle omaisuuden ositus on ajankohtainen. No, niinhän se on, että tekevälle sattuu.
Aivan samoin ajattelin, että on jollekin toisellekin tietoa ja heitä neuvoja tarvitsevia on enemmän kuin osaa ajatellakkaan.
Kiitos vain vaivannäöstäsi!