Kysymykseni on ehkä varsin epätavallinen, mutta vaivaa kovasti mieltäni. Voiko koira olla mustasukkainen uuden perheenjäsenen takia?
Hieman taustaa: Miehelläni on 8-vuotias koira (eikä mikään ihan pieni koira), joka on ollut miehestäni kovin mustasukkainen koko seurustelumme ajan. Eihän siinä mitään jos koita tunkee väliin kun halaillaan, sehän on vain hellyyttävää. Mutta sitten jos koira puree, on siitä hellyyttävyys kaukana.
Mieheni koira on purrut minua kerran. Ei niin pahasti, että puremakohdasta olisi tullut verta, mutta kuitenkin niin pahasti, että ruhje oli greipin kokoinen ja monta viikkoa erittäin kipeä. Tilanne oli sellainen, että mylläsimme mieheni kanssa, kutitimme toisiamme ja nauroimme kovasti. Koira kait luuli minun tekevän miehelleni jotain pahaa ja kävi kiinni jalkaan.
Edelleenkin samankaltaisissa tilanteissa koira usein näykkii minua, mutta yhtä pahaa konfliktia ei ole enää ollut. Sanominen ei auta, hölmö elukka.
Nyt olemme suunnitelleet perheenlisäystä, mutta olen hieman epäilevä juuri koiran suhteen. Voisiko koira mustasukkaisuuksissaan olla vihamielinen uutta perheenjäsentä kohtaan? Meillä on nimittäin myös kissa ja aina kun kissa on mieheni sylissä alkaa kauhea räyhääminen, haukkuminen ja pomppiminen. Koira siis melkein vie kissan mieheni sylistä. Sieluni silmin nään kauhukuvan, jossa koira hampaat irvessä haukkuu tavoitellen pientä vauvaa.
En tiedä, ehkä ylireagoin. Mutta silti asia vaivaa mieltäni. Jos jollain on kokemusta mustasukkaisesta lemmikistä ja vauvasta, kuulisin mielelläni kokemuksistanne. Tuntuu vain niin järjettömältä lykätä lapsen saamista 4-6 vuotta koiran takia.
Hieman taustaa: Miehelläni on 8-vuotias koira (eikä mikään ihan pieni koira), joka on ollut miehestäni kovin mustasukkainen koko seurustelumme ajan. Eihän siinä mitään jos koita tunkee väliin kun halaillaan, sehän on vain hellyyttävää. Mutta sitten jos koira puree, on siitä hellyyttävyys kaukana.
Mieheni koira on purrut minua kerran. Ei niin pahasti, että puremakohdasta olisi tullut verta, mutta kuitenkin niin pahasti, että ruhje oli greipin kokoinen ja monta viikkoa erittäin kipeä. Tilanne oli sellainen, että mylläsimme mieheni kanssa, kutitimme toisiamme ja nauroimme kovasti. Koira kait luuli minun tekevän miehelleni jotain pahaa ja kävi kiinni jalkaan.
Edelleenkin samankaltaisissa tilanteissa koira usein näykkii minua, mutta yhtä pahaa konfliktia ei ole enää ollut. Sanominen ei auta, hölmö elukka.
Nyt olemme suunnitelleet perheenlisäystä, mutta olen hieman epäilevä juuri koiran suhteen. Voisiko koira mustasukkaisuuksissaan olla vihamielinen uutta perheenjäsentä kohtaan? Meillä on nimittäin myös kissa ja aina kun kissa on mieheni sylissä alkaa kauhea räyhääminen, haukkuminen ja pomppiminen. Koira siis melkein vie kissan mieheni sylistä. Sieluni silmin nään kauhukuvan, jossa koira hampaat irvessä haukkuu tavoitellen pientä vauvaa.
En tiedä, ehkä ylireagoin. Mutta silti asia vaivaa mieltäni. Jos jollain on kokemusta mustasukkaisesta lemmikistä ja vauvasta, kuulisin mielelläni kokemuksistanne. Tuntuu vain niin järjettömältä lykätä lapsen saamista 4-6 vuotta koiran takia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eikä tule olemaan,mutta älä luota koiraan koskaan,minusta tässä asiassa ei voi ylireagoida,minä en usko että vaikka sanotaan että koira on lapsiystävällinen ja kiltti ja hellä jne. en koskaan uskaltaisi jättää eläintä yksin lapsen kanssa ja eihän siinä kerkeä tehdä mitään vaikka olisit vieressäkin ja koiralla pimahtaa.Ja varsinkin jos koiralla tuntuu olevan taipumusta puremiseen niin ehkä koiralle löytyisi "sijaisperhe" sitten kun te saatte vauvan.
Mielestäni huoli koiran käyttäytymisestä on aiheellinen.
Itse en mielelläni päästäisi lasta ja kyseistä koiraa samaan tilaan, edes valvonnan alla, saati sitten ilman valvontaa.
on aiheellinen. Meillä on myös koira ja kouluikäinen poika ja tyttö 1v.2kk.
Koiramme oli alkuun vauvasta mustasukkainen karkaili, ei syönyt ja "murjotti", mutta ei ole koskaan käyttäytynyt uhkaavasti pientä tyttöämme kohtaan, he ovat ylimmät ystävät. Siitä huolimatta he ovat valvonnan alla koko ajan.
Jos koiramme käyttäytyisi uhkaavasti lapsiamme kohtaan, en uskaltaisi häntä pitää.
Jos lapsen hankitte en suosittele, että noin arvaamattomasti käyttäytyvä koira on samassa kodissa vauvan kanssa, itseltä loppuisi hermot, jos saisi pelätä koko ajan.
Toisaalta koirasta luopuminenkin voi ottaa tosi koville.
Ei koira ole mustasukkainen. Se luulee, että aiot tehdä jotain pahaa miehelle ja koira koittaa "pelastaa" miestäsi ^w^
Koira ei käy lapsen kimppuun, ellei se koe lasta uhkaavaksi. Koiralle uusi perheenjäsen pitää esitellä ja näyttää, että se on heikko ja että sitä pitää suojella.
Lapselle puolestaan pitää opettaa, että koiran ruokakuppiin ei kosketa ja muita tällaisia tärkeitä asioita koiran käsittelystä.
Jos koiranne on lammas- tai vahtikoirana käytetty rotu, niin sen pitäisi sopeutua hyvin uuteen perheenjäseneen. Jos se on labradori, tai muu noutaja, niin se voi vielä silloinkin olla helppo tutustuttaa vauvaan. On parasta, että miehesi esittelee vauvan koiralle.
Minä itse kasvoin hyvin suvaitsevaisen koiran kanssa. Kun äitini tuli sairaalasta minä kainalossaan, niin hän polvistui koiran eteen ja totesi; "Tämä on nyt minun vauva, ja sitä pitää suojella." Koiran silmissä välkähti ja se otti suojeluni tehtäväkseen.
Ja niinä useina kertoina, kun nyhdin karvaa sen turkista tai kijuin ja hypin koiran ympärillä tai päällä, niin se vain vikisi surkeana, huutaen äitiäni apuun. Ihana otus.
Mutta jos teidän koiranne hyökkää hyppien vauvan kimppuun sen ollessa sylissäsi... niin se on kyllä sitten niin nilkki otus, etten ole koskaan moiseen törmännyt!
Antakaa koiralle paljon huomiota. Koira tulee kateelliseksi, jos sitä aletaan huomioida vähemmän
KOIRA on miehellesi tärkeä, ei kai siitä oi luopua? Pohjois espoossa koira söi vauvan pari vuotta sitten. Valitse..
asiani nyt mitä sanon on varmasti kirjotettu sulle monta kertaa mut sanompahan kummiskin.. kun annat koirallesi yhtä paljon huomioo kun aina ennenkin niin haittaa ei pitäisi olla.. mutta jos koira tuntee olonsa yksinäiseksi eikä meinaa saada tarpeellista huomioo asiat voivat muuttua.. eli suosittelisin että esim: aina kun tulee vieraita katsomaan vauvaa moikkaisi ensin koiraa jotta koira ei tuntisii itseään jätetyksi..
tämäkään ei silti takaa koirasi käyttäytymistä sillä jokainen koira on erilainen..
Sanon heti alussa, että olen vasta lukion ensimmäilsellä luokalla, joten suhtautukaa minuun niin... ^_^
Minusta ihan ensiksi koiran pitäisi oppia luottamaan sinuun. Olettehan yrittäneet kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) keinot, että saisitte koiran luottamaan sinuun? Jos kotikonstit eivät toimi, suosittelisin menoa koira-asiantuntijan tms. juttusille. Koiralle pitäisi tehdä selväksi, että silloin kun miehesi on sinun kanssasi, se ei tule häiritsemään. Vastaavasti miehelläsi ja koiralla pitäisi olla yhteisiä tuokioita, jolloin koira saa miehen kokonaan itselleen.
Jos ja kun hankitte vauvan, koiraakaan ei saa unohtaa. Joku sanoi, että jos ihmiset tulevat tervehtimään vauvaa, heidän kannattaisi ensin hetki rapsuttaa koiraa. Ja missään nimessä vauvaa ja koiraa ei saa jättää kahdestaan ilman valvontaa! Jos koira saa kulkea vapaasti joka puolella taloanne, ehkä kannattaisi järjestää joku huone, johon koira ei saa tulla, ja sijoittaa sitten vauva sinne.
Eihän koira nyt saa hallita teidän koko elmäänne!!
Meille, kun tuli vaavi niin koira piti siitä myös siskot ja veljet..Nyt, kun lapsi on n.9kk niin koira hoitaa lasta enemminkin yrittää pestä sitä niin, kuin omaa "lastansa"..Mutta, jos te olette hankkimassa lata..Niin kannattaisi Ensin silleen huomioida koiraakin eikä koko ajan lastanne..Niin kyllä se siitä hyvin päin paranee!!
Tsempit..:)
T:Kati 34v.
Kiitos kaikille vastanneille, monissa viesteissä on hyviä neuvoja ja mielipiteitä!
Kuten aiemmin on todettu kaikki koirat ovat yksilöitä ja tilannetta ei voi mitenkään etukäteen ennustaa. Totta, että koiralle pitää antaa (vauvasta huolimatta) huomioita, se varmasti auttaa. Mutta minusta tuntuu, että mieheni on opettanut koiran liian vaativaksi. Sohvallakaan emme voi olla kahdestaan vaan koiran on myös päästävä sinne. Ennen koira sai olla sängylläkin (siis päivisin, yöt tietenkin nukkui lattialla), mutta siihen tuli hyvin nopeasti stoppi kun minä muutin samaan talouteen. Sohvan vielä kestän, mutta koirankarvojen joukossa en aio nukkua.
No, mutta pointti oli se, että koira ei missään nimessä ole mielestäni lapsi, vaan eläin. Valitettavasti minusta kuitenkin tuntuu, että koira on saanut meidän taloudessa hieman liikaa vapauksia ja pitää nyt niistä hyvinkin tiukasti kiinni.
Päätös kuitenkin on tehty ja jätämme pillerit pois. Koirasta huolimatta toivon tulevani pian raskaaksi!