tuli tässä mieleen, että onkos teiän perheissä teinit (14-17) muuttanu pois kotoa ja mitenkä on käynyt loppujen lopuksi?
Itselläni oli ihan hirveä murrosikä ja millonka uhattiin laitoshoidolla ja ties millä kotiaresteilla, huudettiin ja mesottiin minkä kerittiin. äiti itki ja isä iski nyrkkiä pöytään, veljen kanssa lyötiin ja hakattiin ja juostiin ympäri kämppää...mitenkä ne onkaan kestäny :)
murrosikäni vielä kesti aika pitkään, 16 vuotiaanakin tuli tavaroita paiskittua ja huudeltua samaan malliin kun nuorempanakin...mutta jostain syystä sain muuttaa pois kotoa 16 vuotiaana maalta suurempaan kaupunkiin opiskeluiden vuoksi. äiti varmaan söi kynsiään, että nyt ne viina ja huumet sen muksun vie kokonaan...mutta toisinpa kävi. kovasti rupes olemaan äitiä ikävä kun ei tienny talousasioista, siis rahankäytöstä sun muista paljoakaan. joka viikonloppu kotiin äitin lihapatojen äärelle ja meiän välit on parantunut ihan älyttömästi, kun ne uskalsi luottaa mun itsenäistymiseen.
ei varmaan kaikille parhain mahdollinen vaihtoehto, mutta mun kohdalla onnistui loistavasti, murrosikä loppu kun seinään, välit vanhempiin parani ihan älyttömästi ja nyt olen onnellinen ja itsenäinen 24 vuotias...opiskelija edelleen:)
Itselläni oli ihan hirveä murrosikä ja millonka uhattiin laitoshoidolla ja ties millä kotiaresteilla, huudettiin ja mesottiin minkä kerittiin. äiti itki ja isä iski nyrkkiä pöytään, veljen kanssa lyötiin ja hakattiin ja juostiin ympäri kämppää...mitenkä ne onkaan kestäny :)
murrosikäni vielä kesti aika pitkään, 16 vuotiaanakin tuli tavaroita paiskittua ja huudeltua samaan malliin kun nuorempanakin...mutta jostain syystä sain muuttaa pois kotoa 16 vuotiaana maalta suurempaan kaupunkiin opiskeluiden vuoksi. äiti varmaan söi kynsiään, että nyt ne viina ja huumet sen muksun vie kokonaan...mutta toisinpa kävi. kovasti rupes olemaan äitiä ikävä kun ei tienny talousasioista, siis rahankäytöstä sun muista paljoakaan. joka viikonloppu kotiin äitin lihapatojen äärelle ja meiän välit on parantunut ihan älyttömästi, kun ne uskalsi luottaa mun itsenäistymiseen.
ei varmaan kaikille parhain mahdollinen vaihtoehto, mutta mun kohdalla onnistui loistavasti, murrosikä loppu kun seinään, välit vanhempiin parani ihan älyttömästi ja nyt olen onnellinen ja itsenäinen 24 vuotias...opiskelija edelleen:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
minä olin suht nuori myös kotoa muuttaessa.
Olin kesän aikana täyttänyt 16v ja elokuun alussa muutin omaan asuntooni. Minä en muuttanut yksin vaan mukanani tuli myös poikaystäväni, nykyinen kihlattu.
Aloitin siis "aikuistumisen" todella nuorena.
Ikäiseni vielä ryyppäävät iltaisin kaupungilla ja tuskin välittävät tai kantavat huolta asioista joista minä tiedän ja jotka olen oppinut kantapään kautta.
Syy muuttooni oli aika selvä. Olin päättänyt sen jo vuosia aiemmin. Kotona oli välillä tosi hirveää. Äitini ja veljeni olivat tosi kultaisia, ja ovat vieläkin. Isä taas oli sellainen, että sen henkistä väkivaltaa en halunnut enää kokea ja en tiedä mitä olisin itselleni tehnty jos oisin joutunut kauemmin sitä kestää. Onneksi näin kävi, että nykyisin olen erittäin tyytyväinen elämääni ja onnellinen valintaani :)
Muutin n.25km päästä "lapsuudenkodistani". Aloitin koulun täällä kuin myös avomieheni (joka on 3v vanhempi minua).Teemme työtä koulun lisäksi hiki hatussa ja pärjäämme erinomaisesti.
Pahemmin ei ole "kotiin" ikävä ollut. Äiti pitkän miettimisen jälkeen antoi luvan muuttaa ja oli varma, että palaan kotiin heti. Tietysti on totta, että alussa sitä ehkä vähän kaipas seiniä joita oli yli 16-vuotta katellu, isoa pihaa ja perunamaata, kun tilalle oli tullut "pienen pieni kerrostaloyksiö". Kumminkin talousasiat kuten ruoanlaitto ja siivoominen oli hanskassa sillä kiitos äidilleni oli ne opettanut minulle. Kerran viikossa osasin tuulettaa matot ja pestä lattiat, ruokaa osaan tehdä ja oikein maittava ateria syntyy pienelläkin budjetilla. Tiedän myös, että vaatteet on hyvä ravistella ennen ripustamista ja, että mustat ja valkoiset pestään erikseen.
Jos teillä on nuoria jotka haluavat muuttaa niin mikäs siinä, joskus se voi olla hyvä vaihtoehto.
En sano, että parhain, sillä kyllä nuorten tulisi olla nuoria, mutta mä en ainakaan kadu ikinä tätä, että tavallaan lopetin nuoruuteni näin. Vakituinen suhde ja raittiit viikonloput on mulle paljon parempi vaihtoehto. (Oltiin oltu yhdessä poikaystäväni kanssa ennen muuttoakin jo pari vuotta).
Tässä on ainakin yks onnistunut tarina, tarinoita voi olla monia ja tää on onnistunut :)
Hyviä talvipäiviä kaikille ;P