Tervehdys kaikille! Olen tänne säännöllisin välein kirjoitellut meidän Metusalemista, eli Vilistä, jonka pelastin kesällä 2002 kodista, jossa siitä ei välitetty. Siihen kotiin se oli otettu, kun edellinen omistaja (pieni lapsi) oli kyllästynyt siihen... Eli Vili on todella vanha. Meillä se on ollut tosiaan jo yli puolitoista vuotta ja edellisillä omistajillaan suunnilleen saman verran. Sitä, kuinka kauan se oli ollut ihan ensimmäisillä omistajillaan, en edes tiedä. Harmi. Sillä olisi kiva tietää kuinka vanha Vili tosiasiassa on. Noh, muutimme parisen viikkoa sitten uuteen kotiin, ja Vili sai ihan oman paikan uudesta kodistamme. Hän muutti rappusten alle, jossa on sopivan rauhallista ja hämyisää ja silti olohuone on lähellä, eli Vilin touhuja voi sieltä seurata. Omat lapseni, (5- ja 8-vuotiaat) rakastavat Viliä varmaan enemmän kuin äitiään ja sen huomaa siitä millaisia perhepotretteja kuopuksemme piirtää päiväkodissaan. Äiti on niissä pähkinän kokoinen, isi tuskin mannaryyniä suurempi, mutta Vili on A4-paperille piirretty jopa luonnollista kokoaan isompana! Eli hamsteri on lapsille tärkeämpi kuin oma äiti... Niisk.
Muuton jälkeen olen nyt sitten huomannut, että Vililtä on yhtäkkiä lähtenyt hirmuinen määrä karvoja. Hän kun on sellainen pitkäkarvainen sälli, niin muutos on huomattava. Nyt koko paljas takapuoli loistaa vaaleanpunaisena ja pallit suorastaan laahaa maata, kun paappa lyllertää.. Ei se karvanlähtö niinkään minua hetkauttaisi, mutta olen huomannut pari inhannäköistä pipiä Vilin ihossa. Olen itse terveydenhoitaja, joten tuonnäköinen "pipi" muistuttaa ilmiselvästi ihmisen melanoomaa, elikkäs ihosyöpää ja luulenpa, että Vilin päivät alkavat olla kortilla. Paappa nukkuu paljon, mutta syö kuitenkin ihan hyvin. Päätinkin, että niinkauan kuin jaksaa syödä ja vähän taaperrella häkissään, niin saapi elää, mutta siinä vaiheessa kun ruokakaan ei enää maistu, niin vien vaarin eläinlääkäriin ja Vili pääsee repimään talouspaperia uuteen kotiinsa pilven päälle.
Luulen, että tuo päivä on ihan kamala meidän perheelle, ja toivoisin, ettei sitä päivää tulisi koskaan..
Ainoa keino varmaan meidän lapsilla (ja minulle) selviytyä surusta, on pian saada uusi hamsterivauva taloon. Sitä ennen, toivotaan, että Vili kerkiäsi nähdä kevään..
Muuton jälkeen olen nyt sitten huomannut, että Vililtä on yhtäkkiä lähtenyt hirmuinen määrä karvoja. Hän kun on sellainen pitkäkarvainen sälli, niin muutos on huomattava. Nyt koko paljas takapuoli loistaa vaaleanpunaisena ja pallit suorastaan laahaa maata, kun paappa lyllertää.. Ei se karvanlähtö niinkään minua hetkauttaisi, mutta olen huomannut pari inhannäköistä pipiä Vilin ihossa. Olen itse terveydenhoitaja, joten tuonnäköinen "pipi" muistuttaa ilmiselvästi ihmisen melanoomaa, elikkäs ihosyöpää ja luulenpa, että Vilin päivät alkavat olla kortilla. Paappa nukkuu paljon, mutta syö kuitenkin ihan hyvin. Päätinkin, että niinkauan kuin jaksaa syödä ja vähän taaperrella häkissään, niin saapi elää, mutta siinä vaiheessa kun ruokakaan ei enää maistu, niin vien vaarin eläinlääkäriin ja Vili pääsee repimään talouspaperia uuteen kotiinsa pilven päälle.
Luulen, että tuo päivä on ihan kamala meidän perheelle, ja toivoisin, ettei sitä päivää tulisi koskaan..
Ainoa keino varmaan meidän lapsilla (ja minulle) selviytyä surusta, on pian saada uusi hamsterivauva taloon. Sitä ennen, toivotaan, että Vili kerkiäsi nähdä kevään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aika yleistä, että hamsuilta lähtee karvoja, kun ne vanhentuu. mutta aina kannattaa muistaa, että ei sekään mukavaa olisi jos kukaan ei kuolisi koskaan. maailma alkaisi tympiä. jokaisen aika tulee joskus, ja vilinkin sitten. ja siellä viherniityillä sen on parempi olla.
[kannattaa haudata se jonnekkin, niin lapsesi voivat viedä kynttilöitä. sain erään hamsterin pikkuveljeni ansiosta, sillä se halusi hamsterin. sovittiin niin, että minä sitä hoidan, mutta se olisi sitten pikkuveljeni "oma". kun hamsteri kuoli viime syksynä, on pikkuveljeni vienyt ahkerasti kynttilöitä hamsterin haudalle. se itki paljon kun se kuoli (oli silloin 8v) mutta kun se käy haudalla, se saa sen melkein paremmalle päälle. :) ]
Voih kyllä mulle itku tuli silmään;( On niin hirveää aatella että joku kuolee...
Noh toivon kanssa että vili näkee kevään! Ja kyllä se näkeekin! :)
Ensiksikin tässä olisi tällainen pieni runo, joka saa aina omat silmäni kostumaan, kun luen sitä:
http://www.kolumbus.fi/satumetsan/docs/Surunruno.htm
Tuota ei pysty lukemaan kyynelehtimättä, varsinkaan jos kuuntelee samalla jotain haikeaa musiikkia.
Se kertoo kaikista pienistä hamsuista jotka siirtyvät joskus rajan taa, niin sinun Vilistäsi kuin minun edesmenneestä Imperiastani ._.
Sitten toiseksi:
On olemassa sivusto http://www.hamsteri.info jossa on aika vilkas keskustelupalsta ja chatti.
Tule joskus piipahtamaan siellä.
Keskustelupalstan porukka on varmasti kiinnostunut kuulemaan Vilistä.
Ja nyt se tärkein asia:
Suunnitelmissa on tehdä "virtuaalinen hautausmaa" hamstereille, jonne hamsunomistajat voisivat lähettää kuvan ja esim. pienen runon kuolleesta hamsteristaan.
Sivusto valmistuu joskus vuonna X tätä vauhtia, mutta olisi kunnia saada Vilin muistosivu sinne, oikein kunniapaikalle.
*kumarrus*
mullakin meni tippa silmään kun luki tota runoa!
Mutta kyllä se aina surettaa kun oma hamsu kuolee... ihana hamsuni on myös edes mennyt ja pysyy aina sydämmessäni!
Minä yritän pakertaa niitä vajaavaisella HTML-koodaustaidollani, sopivaa serveriä ei ole vielä löydetty ja ylläpitojuttuja ei ole vielä ehditty ajattelemaankaan :P