Tuuliset rannat Adrianmeren
ovat nuoruuteni koti
Missä synninpelossa piiloon
mentiin juomaan munatoti
Isä Papiliot sunnuntaisin
Perkeleellä pelotteli
Oli rangaistus huonon elämäsi
jos menehtyi sisko tai veli
Vitulecion kylän laidalla
vanha viisas noita eleli
Oli huulensa syntymähaljennut
Papiliot piruksi nimitteli
Kun muut kirkossa istuivat
kuljin rantaan Adrianmeren
Tahdoin jättää kyläyhteisön
Saatoin tuntea poltteen veren
Kun noita tuo pelätty saapui
vanhan, kylmän äänensä kuulin
Epämuodostuneet huulensa
eivät liikkuneet lainkaan, niin luulin
Telepaattisesti hän kertoi
"Nuori mies, lähde vielä kun voit
Tapaat matkoillas kauniita tyttösiä
koet Kilimanjaron aamun koit
Voit nähdä Kiinan muurit
tai Amerikan, uuden maailman
Mutta jos Vitulecioon jäät
jäät myös kokemuksia ilman"
Niin jätin taakseni rannat
Adrianmeren niin tuuliset
Silti muistan kylän Vitulecion
ja ihmiset sisäsiittoiset
Yhä vieläkin mäellä seisoo
Isä Papiliotin pienoinen pirtti
Missä Hengen mies selibaatin tuskassaan
itsensä munistaan hirtti
(Näin päättyi Vincentino Velazquesin runollisten muistelmien ensimmäinen luku.)
ovat nuoruuteni koti
Missä synninpelossa piiloon
mentiin juomaan munatoti
Isä Papiliot sunnuntaisin
Perkeleellä pelotteli
Oli rangaistus huonon elämäsi
jos menehtyi sisko tai veli
Vitulecion kylän laidalla
vanha viisas noita eleli
Oli huulensa syntymähaljennut
Papiliot piruksi nimitteli
Kun muut kirkossa istuivat
kuljin rantaan Adrianmeren
Tahdoin jättää kyläyhteisön
Saatoin tuntea poltteen veren
Kun noita tuo pelätty saapui
vanhan, kylmän äänensä kuulin
Epämuodostuneet huulensa
eivät liikkuneet lainkaan, niin luulin
Telepaattisesti hän kertoi
"Nuori mies, lähde vielä kun voit
Tapaat matkoillas kauniita tyttösiä
koet Kilimanjaron aamun koit
Voit nähdä Kiinan muurit
tai Amerikan, uuden maailman
Mutta jos Vitulecioon jäät
jäät myös kokemuksia ilman"
Niin jätin taakseni rannat
Adrianmeren niin tuuliset
Silti muistan kylän Vitulecion
ja ihmiset sisäsiittoiset
Yhä vieläkin mäellä seisoo
Isä Papiliotin pienoinen pirtti
Missä Hengen mies selibaatin tuskassaan
itsensä munistaan hirtti
(Näin päättyi Vincentino Velazquesin runollisten muistelmien ensimmäinen luku.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vitulecioon johtaa vain kärrytie.
Se kulkee polkee
halki oliivikukkulain.
Siellä kuulemma - totta lie lain? -
ensi kerran Vitulecion kuulu poika maistaa sai:
Muodoiltaan pittoreski punehtuneena kirkon leski
sulkee solkee, ohikulkija näin kertoo -
muhkea liivinainen
Vincentino yllä.
Sana piazzalla
levis nopeasti kyllä:
Oliivitaivaan alla Vincentino
poikuutensa nai
Papilliot'n leskityttöön
asti.
Papilliot oli kerran
ennen vihkimystä
serkku Mariaa "lempinyt";
hetken siinä ensin empinyt,
mahlat sitten käsin päälle ruiskinut,
pyhimysten nimiä vain kuiskinut:
voiton vei kirkon mysteerikuvasto,
seminaarin kaunis Gasto.
Homoksi ei silti ryhtynyt.
Siksi nyt kirkkoon yhtynyt
Papiliot enää masturboi - oi voi -
surkukantaatti soi:
Siellä Jeesus-patsaan edessä,
Eroksen lämpimässä vihkivedessä
vaikertaa - valuu hiki -
nivusiin ottaa monta kertaa,
ja vatsaan elin liki rakkauden!
Papinkaavun armoon sottaa
salaa aikaan Lauden;
vielä voideltua suutelee halaa.
Ehtoollisella Papiliot palaa.
No, Vincentino oli jotain viisitoista kesää;
kun naida niksautti Marian kotipesää.
Siitä alkoi Velazques Runosielun
matka läpi naismetsän Uno Nielun.
Ja runous täytti sivut kansan omatunnon,
osoitti hän näinkin rakkautensa mieskunnon.
Minne ikinä nyt tieni viekin
aina muistan tuon ensilempeni liekin
Mi´ sammua ei pakottamalla voi
Siksi gis-mollissa lähtölauluni soi
Perheeni teollani synkällä häpäisin
kun falloksellain impeyden tuon läpäisin
Nyt entiseen ei ole paluuta
lakaisee uusi luuta
lähdettävä on, en voi muuta
Surumielin kuljen satamaan
"Tietenkin täytyi ruveta satamaan!"
näin sadatellen, ellen
pakolla tekisi pakoa
hyväiltyäni väärää vakoa
nuorta markkinarakoa
Banaanilaivat seisovat
kuin linnoitukset muinaiset
Miehistöinään karskit merimiehet
ei joukkoon mahdu naiset
siksi matkoilla peijaiset
usein ovat homomaiset
Kuljen läpi tuon ihanan oliivilehdon
lapsuuteni hellän, lämpimän kehdon
ja laivaan satamassa astun
Ehkä joskus keripukkiin sairastun
ainakin mereen putoan ja kastun
Saa elämä koetella nyt piruparkaa
kun Vitulecion jätän,
merta kynnän,
siinä riittävi sarkaa
Jää hyvästi kylä,
lehdot ja rannat
Meri kotini nyt olet,
sinä minua kannat
kohti Afrikkaa lähden,
naiset Kenian hurmaan
Masai-soturit haastan
se vieköön mut turmaan!
(Näin kylä Vitulecion jo horisonttiin jää
ja Vincentille merimiehinen seksi selviää)