Sain kuukausi sitten vauvan.Kaikki ovat onnesta soikeina....kai minäkin. Olen kuitenkin 19-vuotias ja tuntuu että elämä menee ohi....Haluaisin mennä juhlimaan yms...mutta tuntuu että olen loukussa tämän pikkuisen kanssa...Mistä voimia?
Voimia
mama
4604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...koko maailma onkin aivan sekaisin. Muutos on niin suuri, yhtäkkiä onkin pieni nyytti vieressä joka vain vaatii ja vaatii...Itselläni meni muutamia kuukausia ennenkuin totuin uuteen tilanteeseen ja vauvan kanssa oleminen alkoi tuntua siltä kuin pitääkin. Vanhemmat ihmiset jaksaa aina vouhottaa lapsen syntymän jälkeen sitä kuinka nyt ollaan onnellisia ja elämä hymyilee ja kaikki on niin ihanaa. Mutta sitä se ei läheskään aina ole heti alussa. Uudelle äidille ja isälle tilanne on outo, vaikka siihen oltaisiin yritetty valmistautua vaikka miten (siihen ei kokonaan voi ikinä valmistautua) ja heille täytyy antaa aikaa tottua uuteen tulokkaaseen ja hänen kanssaan elämiseen.
Anna itsellesi lupa olla väsynyt ja hämmentynyt, jos olo ei ole onnellinen niin älä yritä teeskennellä. Äidinrakkaus on ihmeellinen asia, se ei välttämättä pulpahda esiin juuri sillon kun ihmisen kertovat (kun saat vauvan rinnallesi ensimmäistä kertaa) vaan siihen saattaa mennä aikaa. Sitten kun se tunne tulee, se tulee ja rytinällä! Näin kävi itselleni. Tyttäreni on nyt neljä kuukautta ja en enää osaisi kuvitellakkaan eläväni ilman omaa pientä ihanaa lastani. Toki välillä tekee mieli käydä tuulettumassakin, se on aivan normaalia. Äidin pitää hoitaa myös itseään, miten sen kukakin haluaa tehdä.
Juttele läheisten ihmisten kanssa, miehesi, vanhempiesi ja ystäviesi. Pyydä heiltä apua aina kun tuntuu että haluat olla yksin ja rauhassa. Älä edes yritä olla superäiti, sinulla on vielä menossa synnytyksenjälkeiset hormonimyllerrykset ja tarvitset itsekin aikaa toipua niistä. Anna ajan hieman kulua ja huomaat kuinka alat saamaan voimaa lapsestasi joka kohta väläyttää sinulle ensimmäiset hymynsä ja viuhtoo käsillään vimmatusti kun näkee sinut :) Siihen asti ole juuri niin kuin haluat olla ja käytä hyväksesi kaikki apu mitä on saatavilla.
Voimia ja hyvää jatkoa, kyllä varmasti selviät!!!
Itselläni on pieni tyttövauva.Toisinaan itselläkin menojalka vipattaa,mut mun kohdalta sinänsä raflat voi unohtaa.MEnoihin on minusta kiva sijoittaa pieni tytär kulkijana mukaan.Vauvansaanti on aikuisuutta ja vastuun ottamista.JA kyllä se hoitopaikka järkkäytyy,jos oikein kovasti täytyy mennä.Tsiigaas vaikka kauppojen ilmoitustauluja lastenhoitajista
Moi! Olen kohta kymmenen kuukautta vanhan tyttö "vauvan" äiti täältä lapista.
Olisi kiva jos ottaisit yhteyttä. Voitaisiin kirjotella vaikka kirjeitse, jos vaan haluat.
Voidaanhaan sähköpostitsekin, mutta kirjeessä saa aina paremmin jutusta kiinni.. =) Olen myöskin 19 vuotias.
.. jättää sulle osote, eli [email protected]