"Tervetuloa, tervetuloa", Peter tervehti avatessaan vanhan kartanon sivuoven Luciukselle ja Waldenille.
Pater johdatti vieraat pieneen eteishalliin, jonka seinille oli ripustettu muutamia tammipuisia naulakoita. Niissä riippui jo kasakaupalla takkeja. Takaseinälle oli kiinnittetty suuri kokovartalopeili loisteliaissa hopeakehyksissä kiillellen puhtauttaan.
Lucius tarkisti nopeasti hampaanvälinsä ja antoi sitten vaatimattoman hymynsä kivuta suupieliin.
"Ihastuttavaa, ihastuttavaa", hän mutisi peilikuvalleen.
"Anteeksi, että olemme myöhässä", Walden pahoitteli ojentaessaan ruskean päällystakkinsa Peterille, joka ripusti sen yhteen naulakoista.
"Ei se mitään. Emme ole vielä aloittaneet. Tätä tietä, olkaa hyvä."
Muut olivatkin jo paikalla.
Voldemort itse istui huoneen keskellä lampaankarvaisella taljalla hammastahnan valkeassa kiikkustuolissa aurinkolasit otsalla keikkuen.
Hän toivotti tulijat tervetulleiksi suopealla hymyllä.
"Nyt kun kaikki ovat paikalla julistan KS:n hätäkokouksen avatuksi", hän sanoi samalla kun Lucius ja Walden istahtivat takan eteen lattialle ja saivat eteensä höyryävät kupposet kuumaa vattumehua.
Lucius hörppäisi hiukan mukistaan ja irvisti. Liian vähän hunajaa hänen makuunsa.
"Kun ottaa huomioon kokouksen tärkeyden ymmärtänette varmasti, että menen suoraan asiaan ilman välihuomautuksia", puhuessaan Voldemort hypisteli lampaannahkaa.
"Tähän väliin haluaisin huomauttaa..."
"Mitä minä juuri sanoin?"
"Ai niin. Just. Okei."
"Siis ottaen huomioon kokouksen tärkeyden ymmärtänette varmasti, että menen suoraan asiaan ilman välihuomautuksia. Kenelläkään mitään huomautettavaa?"
Voldemort loi uteliaita katseita ympärilleen kokoontuneisiin Kuolonsyöjiin.
"Hyvä. Mennäänpä siis asiaan. Joka on...? Luovutan puheenvuoron Peter Piskuilanille."
Peter nousi seisomaan.
"Tylypahkan ja A.D:n hämäperäisen toiminnan tutkiminen ja sen estäminen mitään keinoja kaihtamatta", Hän lasketteli liukkaasti ylpeä ilme kasvoillaan.
Walden tuhahti.
Peter ei tosiaankaan kaihtanut mitään keinoja mielistellessään Voldemortia.
Peterissä oli se vika, vaikka muuten tämä oli mies Waldenin makuun.
"Juuri niin."
Peter istuutui näyttäen hyvin tyytyväiseltä itseensä antaen puheenvuoron taas Voldemortille, joka jatkoi:
"Ja me olemme täällä, koska...?"
Lucius nosti kätensä ylös arvellessaan tietävänsä vastauksen.
"Luovutan puheenvuoron Lucius Malfoylle."
Lucius laski kätensä, ja kohosi honteloille jaloilleen.
"Olemme täällä tutkimassa sekä estämässä Tylypahkan ja A.D:n hämäperäisen toiminna keinoja kaihtamatta."
"Oikein hyvä..."
Lucius väläytti vaatimattoman hymyn. Sen, jota oli harjoitellut aulassa.
Olipa hyvä, että oli tullut treenattua sitä!
"Onko meillä ehdotuksia Tylypahkan ja A.D:n hämäräperäisen toiminnan tutkimiseen ja estämiseen keinoja kaihtamatta?" Voldemort tiedusteli.
Kenenkään käsi ei noussut.
Voldemortin vanhat, uurteiset kasvot näyttivät kääriytyvän hetkeksi ajan peittoon kun hän nojautui taaksepäin tuolissaan.
Missä olivat vanhat hyvät ajat joilloin ihmiset olivat täynnä kapinahenkeä ja vertahyytäviä suunnitelmia vihollisten, ja joskus ystävienkin, päänmenoksi?
"Veikkauksia? Arvauksia? Kenelläkään?"
Voldemort huokaisi.
"Otetaanpa ihan alusta. No siis, A.D heittää Ministeriön painostuksesta taas yhden tyhmän suunnitelman kehiin, joka voi olla tuhoisa meidän kannaltamme. Miten voimme iskea kaksi kärpästä yhdellä iskulla?"
"Häh?" Goyle murahti ja tunki suuhunsa yhden pikkuleivän.
"Miettikääpäs."
Ainoa ajatus, joka juolahti kärpäsineen päivineen Luciuksen mieleen, oli 'Älä tee kärpäsestä härkästä'.
Sen hän oli kuullut tässä taannoin Narcissan ja tämän sisaren välisessä yksityisessä puhelinkeskustelussa, mutta hän ei tajunnut kuinka se liittyi Voldemortin ideologiaan.
Jospa Voldemortkin oli kuunnellut Narcissan ja Bellan pölinöitä?
"Elikkä? Mitäs teille tuli mieleen?" Voldemort kysäisi ja oikoi lammastaljaa.
"Lucius?"
"Älä tee kärpäsestä härkästä?"
Voldemort kohotti kulmakarvojaan ja lasit tipahtivat hänen nokalleen.
"Kuulin Narcissan sanovan niin Bellalle", Lucius kiirehti selittämään.
"Kuka noita naisten hömpötyksiä nyt ymmärtäisi", tuhahti Walden.
"Totta, totta. Mutta en tarkoittanut sitä", Voldemort pahoitteli.
"Kerro, mestari. Paljasta meille sanaisen arkkusi", luikautti Peter.
"Oli jo aikakin", ajatteli Lucius. Hän olikin jo ehtinyt ihmetellä Peterin vähäpuheisuutta, mutta nythän se selvisi.
Hän oli miettinyt sopivaa fraasia heitettäväksi!
Voldemort laski kätensä ja katsoi Kuolonsyöjä-joukkoa puolikuuaurinkolasiensa yli.
"On aika", hän sanoi, "minun kertoa teille mitä olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten, Kuolonsyöjät.
Istukaa alas, olkaa ystävällisiä. Aion kertoa teille kaiken."
Kului minuutti muutama ja Voldemort istui tönkössä asennossa katse kaukaisuuteen suunnattuna.
Lucius vilkaisi Averya ja vaihtoi Nottin kanssa pöllästyneen katseen.
Kukaan ei tuntunut tietävän jutun knoppia tai haluavan rikkoa Voldemortin transsia.
Peter rykäisi.
"Tuota... isäntä?"
"En muista miten se jatkuu..." mutisi Voldemort.
"Häh?"
"Oikeastaan eihän sitä vielä kukaan tiedäkään, koska Iso R ei ole saanut vielä uutta kirjaansa valmiiksi..."
"Isäntä..."
"Peter..."
Peter heitti neuvottoman katseen Luciukseen, joka kohautti olkiaan.
Hän ei ollut koskaan ollut Voldemortin mielenliikkeiden oiva tuntija.
"Ah, mihin jäinkään?" Voldemort havahtui.
"Aioit kertoa meille kaiken", Avery auttoi.
"Niin siis... kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Minulle oli se äsken mielessä, mutta ajatus jotenkin lipsahti... Tiedättekö, minulla oli joskus tuttu nimeltä Gilderoy.
Hän joutui vahingollisen muistiloitsun uhriksi. Häneltäkin siis ajatus hieman lipsahti. Tajusitteko? Ajatus lipsahti!" Voldemort naurahti, mutta vakavoitui sitten.
"Missäköhän mies parka mahtaa nykypäivänä majailla?"
"Ottia tuota... En minäkään entisiin ystäviini ole pitänyt yhteyttä. Tai ainakin sitä on ollut harmittavan vähän. Mitä nyt kiroukset heitämme jos satutaan vastakkain", Peter niisti nenänsä
ja kaatoi itselleen lisää mehua.
"Milloin viimeksi näimmekään Severusta?" Nott kysäisi."Voi voi. Taitaa siitäkin useampi vuosi jo ollakin."
"Pitäisi varmaan muistaa häntä räyhääjällä tässä joku ehtoo..." Lucius ehdotti.
"Hyvä ajatus. Hänellä onkin kohta synttärit."
"Joko ne näin pian on? Kyllä se vuosi taas on hurahtanut nopeasti."
"Neljäkymmentä tulee kuppiin. Toivotaan ettei se kilahda hänelle nuppiin."
"Tuo oli muuten runo. Ihan nätti"
Nott virnisti.
"Olenhan minä muutaman runon julkaissutkin", hän totesi vaatimattomasti.
"Olisi kiva lukea muutama."
"Vaikkakin me kaikki varmasti nautimme ilmapiiristä minusta meidän olisi hyvä palata alkuperäiseen aiheeseen. Kahteen kärpäseen", Voldemort sanoi ja kopautti
lenkkareillaan lattiaa saadakseen kaikkien varkkumattoman huomion.
"Elikkä... A.D ja ministeriö. Tuhoamme valistus-suunnitelman ja nolaamme Dumbledoren Toffeen ynnä koko taikamaailman silmissä.
Enkä pistäisi pahakseni pientä yleistä paniikkia ja sekasortoa", Voldemort väläytti leveän hymyn.
"Ahaa!"
"Niinpä tietysti!"
"Olisihan se pitänyt tietää, että Voldemort se keinot keksii", Avery läpsäisi Voldemortia olkapäähän.
"Kiitos, ystävät, kiitos. Mutta ei tässä vielä kaikki."
Hiljaisuuden melkein kuuli. Taustalla kuului vain pienten tihkuvien uteliaisuus-pisaroiden kihoaminen huoneessa olijoiden otsille.
"Laitamme asille Basi Liskin. Peter, annapas se *Ridge sieltä pöydältä. Kiitos", Voldemort paineli muutamia näppäimiä, nosti luurin korvalleen ja hyssytti KS:t hiljaisiksi.
Basi Liski! Voldemort otti yhteyttä surullisen kuuluisaan Basi Liskiin! Joskus ei voinut kuin ihailla Voldemortin aivoja...
"Haloo? Keskus? Saanko Basi Liskille? Kiitos. Haloo, herra Liski? Tom Valedro täällä. Muistathan minut? Kyllä, sieltä Kansainvälisten Pahisten Keittokurssilta.
No mutta kiitos, kiitos. Omakin keittosi oli todella makoisaa. Ah, se salaisuus on kyllä puhdas rakkaus kokkausta kohtaan. Suolaa?
No jos sitä hyppysellisen laittaa niin ei se haitaksikaan ole. No, sitruunapippuri sopii kivasti. Tuo kontrastia, jos tiedät mitä tarkoitat. Heh heh. No on sinulla jutut.
Tuota siis. Minullahan oli ihan oikeaa asiaakin. Niin kun meille on nyt A.D-ongelma. Juu. Joko se teillekin sinne on kiirinyt? Ajattelin jos sinä... Ai. No voi harmi.
Ei, ei. Kyllä me selviämme. Kiitos nyt kuitenkin. Kiitos. Kyllä, soitellaan taas. Hei."
Voldemort laski luurin pettyneenä.
"Hän ei pääse. Oli jo sopinut illastavansa Manti Korin kanssa."
"Mitä me nyt teemme? Olemme hukassa..." Nott nöksäytti.
"Ei hätä ole vielä tämän näköinen. Varmasti täältä liukenee muutama vapaa-ehtoinen lähtijä?" Voldemort katsahti toiveikkaana ympärilleen.
Turhaan. Kenenkään käsi ei noussut.
"No sitten meidän on käännettävä kirjan puoleen. Tujejo kirja."
Voldemortin käsiin lennähti pieni vihkonen. Muinainen jäänne hänen koulu-ajoiltaan. Jästitiedon käyttämätön vihko.
"Katsotaanpas. Nott, 11 p. Avery 9 p... Lucius, sinun pistetilisi on nollilla. Samoin Waldenin."
Waldenin hymy hyytyi siihen paikkaan.
"Mutta me olemme olleet kiireisiä..." yritti Lucius ja Walden nyökkäili kiihkeästi.
"Te olette lähtijät. Piste, pilkku ja huutomerkki."
Tosin nähdessään Waldenin ja Luciuksen onnettomat ilmeet hänen sydämensä heltyi hieman.
"Olemme toki hengessä mukana. Ja tietenkin saatte kamppeet Volco.lta", hän lohdutti.
"Saatte tästä muutaman lisäpisteekin loppupottiin..."
"No kai sitä on uhrauduttava. KS:n vuoksi", Walden myöntyi ja Lucius nyökkäsi.
Muut hurrasivat.
"Kas kas. Kello onkin jo noin paljon. Vaimo odottelee varmaankin minua jo kotia päin", Nott nousi lähteäkseen.
"Tavataan taas", huikkasi Voldemort muidenkin alkaessa tehdä lähtöä. "Lucius, Walden. Jääkää te vielä hetkeksi. Peter antaa teille tavaranne ja minä käyn monistamassa teille ohjeet.
Ja halunnet luultavammin ilmoittaa Narcissalle ettet pääse iltapuhteelle?"
Lucius nyökkäsi kuuliaisesti.
"Hyvä."
Vaikkakin asia oli niin ettei kukaan käsittänyt kärpäs-juttua, ei silti voitu kiistää erästä asiaa...
Operaatio Kaksi Kärpästä, oli alkanut.
*Ridge= Stadin slangia. Tarkoittaa Erikssonin kännykkää.
Pater johdatti vieraat pieneen eteishalliin, jonka seinille oli ripustettu muutamia tammipuisia naulakoita. Niissä riippui jo kasakaupalla takkeja. Takaseinälle oli kiinnittetty suuri kokovartalopeili loisteliaissa hopeakehyksissä kiillellen puhtauttaan.
Lucius tarkisti nopeasti hampaanvälinsä ja antoi sitten vaatimattoman hymynsä kivuta suupieliin.
"Ihastuttavaa, ihastuttavaa", hän mutisi peilikuvalleen.
"Anteeksi, että olemme myöhässä", Walden pahoitteli ojentaessaan ruskean päällystakkinsa Peterille, joka ripusti sen yhteen naulakoista.
"Ei se mitään. Emme ole vielä aloittaneet. Tätä tietä, olkaa hyvä."
Muut olivatkin jo paikalla.
Voldemort itse istui huoneen keskellä lampaankarvaisella taljalla hammastahnan valkeassa kiikkustuolissa aurinkolasit otsalla keikkuen.
Hän toivotti tulijat tervetulleiksi suopealla hymyllä.
"Nyt kun kaikki ovat paikalla julistan KS:n hätäkokouksen avatuksi", hän sanoi samalla kun Lucius ja Walden istahtivat takan eteen lattialle ja saivat eteensä höyryävät kupposet kuumaa vattumehua.
Lucius hörppäisi hiukan mukistaan ja irvisti. Liian vähän hunajaa hänen makuunsa.
"Kun ottaa huomioon kokouksen tärkeyden ymmärtänette varmasti, että menen suoraan asiaan ilman välihuomautuksia", puhuessaan Voldemort hypisteli lampaannahkaa.
"Tähän väliin haluaisin huomauttaa..."
"Mitä minä juuri sanoin?"
"Ai niin. Just. Okei."
"Siis ottaen huomioon kokouksen tärkeyden ymmärtänette varmasti, että menen suoraan asiaan ilman välihuomautuksia. Kenelläkään mitään huomautettavaa?"
Voldemort loi uteliaita katseita ympärilleen kokoontuneisiin Kuolonsyöjiin.
"Hyvä. Mennäänpä siis asiaan. Joka on...? Luovutan puheenvuoron Peter Piskuilanille."
Peter nousi seisomaan.
"Tylypahkan ja A.D:n hämäperäisen toiminnan tutkiminen ja sen estäminen mitään keinoja kaihtamatta", Hän lasketteli liukkaasti ylpeä ilme kasvoillaan.
Walden tuhahti.
Peter ei tosiaankaan kaihtanut mitään keinoja mielistellessään Voldemortia.
Peterissä oli se vika, vaikka muuten tämä oli mies Waldenin makuun.
"Juuri niin."
Peter istuutui näyttäen hyvin tyytyväiseltä itseensä antaen puheenvuoron taas Voldemortille, joka jatkoi:
"Ja me olemme täällä, koska...?"
Lucius nosti kätensä ylös arvellessaan tietävänsä vastauksen.
"Luovutan puheenvuoron Lucius Malfoylle."
Lucius laski kätensä, ja kohosi honteloille jaloilleen.
"Olemme täällä tutkimassa sekä estämässä Tylypahkan ja A.D:n hämäperäisen toiminna keinoja kaihtamatta."
"Oikein hyvä..."
Lucius väläytti vaatimattoman hymyn. Sen, jota oli harjoitellut aulassa.
Olipa hyvä, että oli tullut treenattua sitä!
"Onko meillä ehdotuksia Tylypahkan ja A.D:n hämäräperäisen toiminnan tutkimiseen ja estämiseen keinoja kaihtamatta?" Voldemort tiedusteli.
Kenenkään käsi ei noussut.
Voldemortin vanhat, uurteiset kasvot näyttivät kääriytyvän hetkeksi ajan peittoon kun hän nojautui taaksepäin tuolissaan.
Missä olivat vanhat hyvät ajat joilloin ihmiset olivat täynnä kapinahenkeä ja vertahyytäviä suunnitelmia vihollisten, ja joskus ystävienkin, päänmenoksi?
"Veikkauksia? Arvauksia? Kenelläkään?"
Voldemort huokaisi.
"Otetaanpa ihan alusta. No siis, A.D heittää Ministeriön painostuksesta taas yhden tyhmän suunnitelman kehiin, joka voi olla tuhoisa meidän kannaltamme. Miten voimme iskea kaksi kärpästä yhdellä iskulla?"
"Häh?" Goyle murahti ja tunki suuhunsa yhden pikkuleivän.
"Miettikääpäs."
Ainoa ajatus, joka juolahti kärpäsineen päivineen Luciuksen mieleen, oli 'Älä tee kärpäsestä härkästä'.
Sen hän oli kuullut tässä taannoin Narcissan ja tämän sisaren välisessä yksityisessä puhelinkeskustelussa, mutta hän ei tajunnut kuinka se liittyi Voldemortin ideologiaan.
Jospa Voldemortkin oli kuunnellut Narcissan ja Bellan pölinöitä?
"Elikkä? Mitäs teille tuli mieleen?" Voldemort kysäisi ja oikoi lammastaljaa.
"Lucius?"
"Älä tee kärpäsestä härkästä?"
Voldemort kohotti kulmakarvojaan ja lasit tipahtivat hänen nokalleen.
"Kuulin Narcissan sanovan niin Bellalle", Lucius kiirehti selittämään.
"Kuka noita naisten hömpötyksiä nyt ymmärtäisi", tuhahti Walden.
"Totta, totta. Mutta en tarkoittanut sitä", Voldemort pahoitteli.
"Kerro, mestari. Paljasta meille sanaisen arkkusi", luikautti Peter.
"Oli jo aikakin", ajatteli Lucius. Hän olikin jo ehtinyt ihmetellä Peterin vähäpuheisuutta, mutta nythän se selvisi.
Hän oli miettinyt sopivaa fraasia heitettäväksi!
Voldemort laski kätensä ja katsoi Kuolonsyöjä-joukkoa puolikuuaurinkolasiensa yli.
"On aika", hän sanoi, "minun kertoa teille mitä olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten, Kuolonsyöjät.
Istukaa alas, olkaa ystävällisiä. Aion kertoa teille kaiken."
Kului minuutti muutama ja Voldemort istui tönkössä asennossa katse kaukaisuuteen suunnattuna.
Lucius vilkaisi Averya ja vaihtoi Nottin kanssa pöllästyneen katseen.
Kukaan ei tuntunut tietävän jutun knoppia tai haluavan rikkoa Voldemortin transsia.
Peter rykäisi.
"Tuota... isäntä?"
"En muista miten se jatkuu..." mutisi Voldemort.
"Häh?"
"Oikeastaan eihän sitä vielä kukaan tiedäkään, koska Iso R ei ole saanut vielä uutta kirjaansa valmiiksi..."
"Isäntä..."
"Peter..."
Peter heitti neuvottoman katseen Luciukseen, joka kohautti olkiaan.
Hän ei ollut koskaan ollut Voldemortin mielenliikkeiden oiva tuntija.
"Ah, mihin jäinkään?" Voldemort havahtui.
"Aioit kertoa meille kaiken", Avery auttoi.
"Niin siis... kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Minulle oli se äsken mielessä, mutta ajatus jotenkin lipsahti... Tiedättekö, minulla oli joskus tuttu nimeltä Gilderoy.
Hän joutui vahingollisen muistiloitsun uhriksi. Häneltäkin siis ajatus hieman lipsahti. Tajusitteko? Ajatus lipsahti!" Voldemort naurahti, mutta vakavoitui sitten.
"Missäköhän mies parka mahtaa nykypäivänä majailla?"
"Ottia tuota... En minäkään entisiin ystäviini ole pitänyt yhteyttä. Tai ainakin sitä on ollut harmittavan vähän. Mitä nyt kiroukset heitämme jos satutaan vastakkain", Peter niisti nenänsä
ja kaatoi itselleen lisää mehua.
"Milloin viimeksi näimmekään Severusta?" Nott kysäisi."Voi voi. Taitaa siitäkin useampi vuosi jo ollakin."
"Pitäisi varmaan muistaa häntä räyhääjällä tässä joku ehtoo..." Lucius ehdotti.
"Hyvä ajatus. Hänellä onkin kohta synttärit."
"Joko ne näin pian on? Kyllä se vuosi taas on hurahtanut nopeasti."
"Neljäkymmentä tulee kuppiin. Toivotaan ettei se kilahda hänelle nuppiin."
"Tuo oli muuten runo. Ihan nätti"
Nott virnisti.
"Olenhan minä muutaman runon julkaissutkin", hän totesi vaatimattomasti.
"Olisi kiva lukea muutama."
"Vaikkakin me kaikki varmasti nautimme ilmapiiristä minusta meidän olisi hyvä palata alkuperäiseen aiheeseen. Kahteen kärpäseen", Voldemort sanoi ja kopautti
lenkkareillaan lattiaa saadakseen kaikkien varkkumattoman huomion.
"Elikkä... A.D ja ministeriö. Tuhoamme valistus-suunnitelman ja nolaamme Dumbledoren Toffeen ynnä koko taikamaailman silmissä.
Enkä pistäisi pahakseni pientä yleistä paniikkia ja sekasortoa", Voldemort väläytti leveän hymyn.
"Ahaa!"
"Niinpä tietysti!"
"Olisihan se pitänyt tietää, että Voldemort se keinot keksii", Avery läpsäisi Voldemortia olkapäähän.
"Kiitos, ystävät, kiitos. Mutta ei tässä vielä kaikki."
Hiljaisuuden melkein kuuli. Taustalla kuului vain pienten tihkuvien uteliaisuus-pisaroiden kihoaminen huoneessa olijoiden otsille.
"Laitamme asille Basi Liskin. Peter, annapas se *Ridge sieltä pöydältä. Kiitos", Voldemort paineli muutamia näppäimiä, nosti luurin korvalleen ja hyssytti KS:t hiljaisiksi.
Basi Liski! Voldemort otti yhteyttä surullisen kuuluisaan Basi Liskiin! Joskus ei voinut kuin ihailla Voldemortin aivoja...
"Haloo? Keskus? Saanko Basi Liskille? Kiitos. Haloo, herra Liski? Tom Valedro täällä. Muistathan minut? Kyllä, sieltä Kansainvälisten Pahisten Keittokurssilta.
No mutta kiitos, kiitos. Omakin keittosi oli todella makoisaa. Ah, se salaisuus on kyllä puhdas rakkaus kokkausta kohtaan. Suolaa?
No jos sitä hyppysellisen laittaa niin ei se haitaksikaan ole. No, sitruunapippuri sopii kivasti. Tuo kontrastia, jos tiedät mitä tarkoitat. Heh heh. No on sinulla jutut.
Tuota siis. Minullahan oli ihan oikeaa asiaakin. Niin kun meille on nyt A.D-ongelma. Juu. Joko se teillekin sinne on kiirinyt? Ajattelin jos sinä... Ai. No voi harmi.
Ei, ei. Kyllä me selviämme. Kiitos nyt kuitenkin. Kiitos. Kyllä, soitellaan taas. Hei."
Voldemort laski luurin pettyneenä.
"Hän ei pääse. Oli jo sopinut illastavansa Manti Korin kanssa."
"Mitä me nyt teemme? Olemme hukassa..." Nott nöksäytti.
"Ei hätä ole vielä tämän näköinen. Varmasti täältä liukenee muutama vapaa-ehtoinen lähtijä?" Voldemort katsahti toiveikkaana ympärilleen.
Turhaan. Kenenkään käsi ei noussut.
"No sitten meidän on käännettävä kirjan puoleen. Tujejo kirja."
Voldemortin käsiin lennähti pieni vihkonen. Muinainen jäänne hänen koulu-ajoiltaan. Jästitiedon käyttämätön vihko.
"Katsotaanpas. Nott, 11 p. Avery 9 p... Lucius, sinun pistetilisi on nollilla. Samoin Waldenin."
Waldenin hymy hyytyi siihen paikkaan.
"Mutta me olemme olleet kiireisiä..." yritti Lucius ja Walden nyökkäili kiihkeästi.
"Te olette lähtijät. Piste, pilkku ja huutomerkki."
Tosin nähdessään Waldenin ja Luciuksen onnettomat ilmeet hänen sydämensä heltyi hieman.
"Olemme toki hengessä mukana. Ja tietenkin saatte kamppeet Volco.lta", hän lohdutti.
"Saatte tästä muutaman lisäpisteekin loppupottiin..."
"No kai sitä on uhrauduttava. KS:n vuoksi", Walden myöntyi ja Lucius nyökkäsi.
Muut hurrasivat.
"Kas kas. Kello onkin jo noin paljon. Vaimo odottelee varmaankin minua jo kotia päin", Nott nousi lähteäkseen.
"Tavataan taas", huikkasi Voldemort muidenkin alkaessa tehdä lähtöä. "Lucius, Walden. Jääkää te vielä hetkeksi. Peter antaa teille tavaranne ja minä käyn monistamassa teille ohjeet.
Ja halunnet luultavammin ilmoittaa Narcissalle ettet pääse iltapuhteelle?"
Lucius nyökkäsi kuuliaisesti.
"Hyvä."
Vaikkakin asia oli niin ettei kukaan käsittänyt kärpäs-juttua, ei silti voitu kiistää erästä asiaa...
Operaatio Kaksi Kärpästä, oli alkanut.
*Ridge= Stadin slangia. Tarkoittaa Erikssonin kännykkää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
saanen kysyy mut miks toi oli 11 vaik tuol oli jo aikasempi ykstoista...?vai onks tää 12???kirjotusvirhekö??=)
taso on kyl vähä huonompi...alku oli parempii!!=/
11.
'Edellisessä yhdessätoista' lukee, että siinä on vasta puolet 11:sta osasta.
Olepas tarkempi.
Tää oli hyvä! Ole kiltti ja jatka pian!
Haloo, herra Liski? Tom Valedro täällä. Muistathan minut? Kyllä, sieltä Kansainvälisten Pahisten Keittokurssilta.
No mutta kiitos, kiitos. Omakin keittosi oli todella makoisaa. Ah, se salaisuus on kyllä puhdas rakkaus kokkausta kohtaan. Suolaa?
No jos sitä hyppysellisen laittaa niin ei se haitaksikaan ole. No, sitruunapippuri sopii kivasti. Tuo kontrastia, jos tiedät mitä tarkoitat."
Voldemort Keittokurssilla!!!! Voi elämä.... Tää on huippu!
Me ollaan tästä lähdössä mökille viettämään hiihtolomaa joten oon tän seuraavan viikon poissa kokonaan netistä, että jatkoja on turha odottaa ennen ens sunnuntaita.
Nähdään.
Lue otsikko!!!! Ja vastaa!!!
En kirjoita jatkoa nyt vähään aikaan, mutta lupaan jatkaa tämän loppuun vielä joskus.