Jos pesässä on velkaa ihan tarpeeksi, eikä omaisuutta tai varallisuutta tai tuloja alkuunkaan, mitkä ovat minimivaatimukset?
Perunkirjoitus tietysti, mutta sitten? Miten varmistaa, etteivät pesän velat siirry (ainoan)osakkaan (naimattoman vainajan vanhempi) kontolle? Mihinkään konkurssimenettelyihin ei ole varaa, eivätkä kai mitkään selvitysmiehetkään ilmaiseksi töitä tee (ei jaettavaa, ei erityistä selvitettävää.)
Katselin perintökaaren pykäliä, ja olin ymmärtävinäni, ettei tälläisessä tapauksessa mitään muuta tarvitsekaan tehdä kuin perukirja ja toimittaa se verottajalle (taisi olla 21 luku ja 18-19, ellen väärin muista). Kyseessä on kuitenkin liian isot velat, jotta niitä voisi vahingossakaan päästää pienellä kansaneläkkeellä kitkuttavan vanhuksen vastuulle.
Entä onko tilanne toinen, jos pesästä saadaan kaivettua esiin sen verran rahaa tai realisoitavaa omaisuutta, että ne miltei riittävät esim. hautajaiskustannuksiin? Vai voiko edelleenkin niin pienillä summilla ensin kattaa hautajaiskustannukset (nehän kai saa ottaa päältä pois) ja sitten todeta, ettei pesässä sitten enempää olekaan. Ja jatkaa huoletta omaa elämäänsä? Eikä tarvitse olla huolissaan tunnetuista tai tuntemattomista veloista?
Entä jos löytyy myöhemmin varoja (en tosin ymmärrä mistä niitä voisi löytyä, mutta kun ei kukaan tiedä tämän edesmenneen henkilön asioista kuin satunnaisia puolittaisia huhupuheita, niin voihan se olla mahdollista), sittenkö tehdään täydennysperukirja? Ja saadaan siitä kuukausi aikaa luovuttaa selvitysmiehelle tai konkurssiin?
Perunkirjoitus tietysti, mutta sitten? Miten varmistaa, etteivät pesän velat siirry (ainoan)osakkaan (naimattoman vainajan vanhempi) kontolle? Mihinkään konkurssimenettelyihin ei ole varaa, eivätkä kai mitkään selvitysmiehetkään ilmaiseksi töitä tee (ei jaettavaa, ei erityistä selvitettävää.)
Katselin perintökaaren pykäliä, ja olin ymmärtävinäni, ettei tälläisessä tapauksessa mitään muuta tarvitsekaan tehdä kuin perukirja ja toimittaa se verottajalle (taisi olla 21 luku ja 18-19, ellen väärin muista). Kyseessä on kuitenkin liian isot velat, jotta niitä voisi vahingossakaan päästää pienellä kansaneläkkeellä kitkuttavan vanhuksen vastuulle.
Entä onko tilanne toinen, jos pesästä saadaan kaivettua esiin sen verran rahaa tai realisoitavaa omaisuutta, että ne miltei riittävät esim. hautajaiskustannuksiin? Vai voiko edelleenkin niin pienillä summilla ensin kattaa hautajaiskustannukset (nehän kai saa ottaa päältä pois) ja sitten todeta, ettei pesässä sitten enempää olekaan. Ja jatkaa huoletta omaa elämäänsä? Eikä tarvitse olla huolissaan tunnetuista tai tuntemattomista veloista?
Entä jos löytyy myöhemmin varoja (en tosin ymmärrä mistä niitä voisi löytyä, mutta kun ei kukaan tiedä tämän edesmenneen henkilön asioista kuin satunnaisia puolittaisia huhupuheita, niin voihan se olla mahdollista), sittenkö tehdään täydennysperukirja? Ja saadaan siitä kuukausi aikaa luovuttaa selvitysmiehelle tai konkurssiin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
PERINTÖKAARI 5.2.1965/40
"21 LUKU
Kuolleen henkilön ja pesän velasta
1 §
Jollei pesän omaisuutta hakemuksesta, joka tehdään kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, luovuteta pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin, vastaa osakas perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään vainajan veloista.
Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uutta velkaa eikä pesän omaisuutta 1 momentissa mainituin tavoin luovuteta kuukauden kuluessa siitä, vastaa osakas tästäkin velasta.
2 §
Milloin pesän luovuttaminen tapahtuu hakemuksesta, joka on tehty sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut perunkirjoituksesta, on osakas velvollinen pesälle suorittamaan sen määrän, millä hänen tiedossaan kuukautta ennen hakemuspäivää olleet velat ylittävät luovutetun omaisuuden ja muutoin käytettävissä olevien varojen arvon, eikä hän enää ole yksityiselle velkojalle vastuussa 1 §:n mukaan.
Velkojan vaatimuksesta osakkaan on valallaan vahvistettava, ettei hän kuukautta ennen hakemuspäivää ole tietänyt siitä velasta, jota vaatimus tarkoittaa. Jollei hän voi valaa tehdä, katsotaan hänen aikaisemmin tietäneen velan.
2 a § (15.8.2003/732)
Perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen voidaan hakea julkista haastetta vainajan ja pesän velkojen selvittämiseksi niin kuin julkisesta haasteesta annetussa laissa (729/2003) säädetään. Hakemuksen voi tehdä eloonjäänyt puoliso, kuolinpesän osakas, pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija. Julkista haastetta voidaan hakea myös eloonjääneen puolison velkojen selvittämiseksi.
L:lla 732/2003 lisätty 2 a § tulee voimaan 1.1.2004."
"14 §
Milloin osakas, jonka hoidossa pesä on, jättää perunkirjoituksen toimituttamatta määräajassa, vastaa hän kaikista vainajan veloista. Sama on laki, jos osakas perunkirjoituksessa tahi valalla vahvistaessaan perukirjan antaa vääräksi tietämänsä ilmoituksen taikka tahallaan jättää ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan ja siten vaarantaa velkojain oikeutta."
"18 §
Jollei osakas ole saanut mitään etua pesästä eikä myöskään ryhtynyt muihin sitä koskeviin toimiin kuin niihin, mitkä 18 luvun 3 §:n mukaan ovat olleet hänen velvollisuutenaan, ja osallistunut perunkirjoitukseen, on hän vapaa pesän luovuttamisen laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta.
19 §
Ellei vainajalta ole jäänyt enempää omaisuutta kuin mitä tarvitaan kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin, ei tämän luvun säännöksiä vainajan velkaa koskevasta vastuusta ole sovellettava. Oikeudella on niin ikään valta, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, vapauttaa osakas vastaamasta vainajan veloista, vaikka pesän varat jonkin verran ylittävätkin mainitut kustannukset."
Oheisista perintökaaren säännöksista löytyvät vastaukset.
Tärkeää on, että perunkirjoitus toimitetaan säädetyssä ajassa (3 kk). Kun pesä on niin varaton, että omaisuutta ei kohtuullisten hautaus- ja perunkirjoituskustannusten yli jää, ei edellä olevia velkavastuusäännöksiä sovelleta. (19 §)
Pesän osakkaan olisi parasta kääntyä perunkirjoitusasiassa paikallisen oikeusaputoimiston puoleen. Perunkirjoitus hoidetaan siellä, jos ei kuluitta, niin ainakin edullisesti. Samalla siellä osataan neuvoa asiat yksityiskohtaisemmin.