Miksi niin monella on paha olla???
Kuunnellut olen ystäviäni ja heidän puolisoitaan ja tuntuu että kaikilla menee todella huonosti,,,ihmiset,,aviopuolisot eivät puhu keskenään ja eroja syntyy.
Missä vika???
Yhteiskunnassako vaiko meissä itsessämme????
Kuunnellut olen ystäviäni ja heidän puolisoitaan ja tuntuu että kaikilla menee todella huonosti,,,ihmiset,,aviopuolisot eivät puhu keskenään ja eroja syntyy.
Missä vika???
Yhteiskunnassako vaiko meissä itsessämme????
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yhteiskuntahan olemme me. Hyvä lähtee meistä itsestämme. Kun me jokainen tekisimme yhdenkään hyvän asian/teon toiselle - poikisi se valtavasti positiivista energiaa ympärilleen kuin ketjureaktio.
Samaa mieltä Leenan kanssa. Yhteiskuntamme on maailman vauraimpia ja 'hyvinvointivaltio'. Onnellisuuden tunne kuten muutkin tunteet ovat ihmisten sisällä, ei niitä kellu jossain eduskunnan rappusilla tai moottoriteillä. Esim. avioero tai kuolema on elämäntapahtuma, joka herättää tunteita sisälläsi riippuen siitä, miten SINÄ sallit niiden herättää. Esim. kuolema: 'No hän on nyt kuollut, ja se surettaa minua aikansa, mutta en saa häntä henkiin takaisin, vaikka kuinka pilaisin elämääni syyttelemällä itseäni siitä, etten ollut hänelle ystävällisempi. Siis en syyttele enää. Hän ei kuolleena siitä kuitenkaan ilahdu, vaikka kuinka tässä onneton olisin. Jos taas tuttavani pitävät sopimattomana, etten ole loputtomiin sureva, onneton, niin se HEIDÄN ongelmansa, ei minun. '. Edellisessä'kuolema' voidaan korvata muillakin tapahtumilla.
Olen ollut tänäänkin todella onnellinen, vaikka ei ole mitään varsinaista syytä.
Totta, että yhteiskunta olemme me. Mutta siinä toimivat sellaiset moimutkaiset säännöt, ettemme osaa aina ratkaista tilanteita oikein. Emme ole koskaan tarpeeksi hyviä matematiikassa ja virheitä syntyy.
::niin se vain on että jokaisella meillä on oma vastuu läheisen hyvästä/olosta-mutta ikävä kyllä jotkut ihmiset elää,ja saa elämän voimaa tuhotakseen toisen, usein heikomman ihmisen/he nauttii siitä///minä voin pahoin kun toinen voi huonosti..ainakin jos lapset siitä kärsii''kun hullut aikuiset sotkee toisiaan/oma perhekkin voi olla niin julmia että kateus on tärkeempää /omat lapset ajetaan vaikka hautaan kunhan vain itse saa sen ilkeä mielisen mielen tyydytetyksi
Ei se aivan noin ole,jos sun ystäväpiirissäsi onkin,
Mutta ehkä suurinsyy on siinä että me luulemme että se toinen tuo sen onnen ja autuuden eikä meidän itse tarvitse sen eteen tehdä mitään.
Eikä vanha sanonta että jokainen on oman onnensa seppä,pidäkään enää paikkansa?
Stäpaitsi ei ikuista onnea ole olemassakaan,elämään kuuluu niitä ylä ja alamäkiä,tasapaino niiden välillä on se olennainen asia.
Ehkä meillä on liian suuret odotukset
Mietin tossa joulun aikaan että mihin meistä katoaa se lapsissa oleva elämän ilo ja ennkkoluulottomuus uteliaisuus.
Meistä tulee vanhemmiten monesti katkeria ennakkoluuloisia (elämä on pettänyt,odotukset ei toteudu)
Parisuhde on kahden kauppa,kolmannen korvapuusti,vaikka se saattaa ollakin joskus se piriste potku oikeaan suuntaan nähdä asiat oikeassa valossa.
itse pitkässä liitossa elneenä miehenä luulen omaavani perpektiiviä arvioida asioita,luovutaan lian helposti ja syöksytään uuteen suhteeseen,kuvitellen että se on ratkaisu,muttei mynnetä että ehkäpä se syy onkin itsessä,joustamattomuus ja lian suuret odotukset
ketä kiinnostaa, jos jollain on paha olla niin sitten on!! sille ei voi mitään sori!!! no mut ole sitten vaan huolissas lähimmäisistä!!! elä omaa elämääs...vahna akka!!!!
Börje ihmetteli, ketä kiinnostaa toisen paha olo. Ehkä olen vähän poikkeava (!), kun minua kiinnostaa juuri nyt. Ihan kivoja pitkäaikaisia ystävyyksiä on syntynyt sillä tavoin, että toisen paha olo, pulmat, tunteet ovat herättäneet uteliaisuutta 'Merkillistä, että hänellä on vaikeaa. Mistähän se voisi johtua? Kiinnostaa, voisinkos ihan älykkyystestin tapaan ratkaista hänen pulmaansa? ' . Jos tykkää älykkyystesteistä, niin voi harjoitella tälläkin tavoin. Ei tarvitse välttämättä Mensan papereita tilata harjoittelumateriaaliksi.
Oman elämän eläminen ympäristön mielipiteistä välttämättä on minunkin mielestäni onnellisuuden avain.
Aprikoinkin, olitko Börje ihan testimielessä ottanut nimityksen 'vahna akka' esiin osoittaaksesi, että senkin voi ao ihmisenä viisas henkilö lukea aivan suuttumatta ja pahoittamatta mieltään. Mielestäni aika omaperäisesti ajateltu, jos niin teit.
Tuntui, että repliikissä oli tunnetta ja kiihkeyttä paljon. Mistähän se johtui tai mihin se liittyi?
Tuntuukos Sinusta elämäsi onnelliselta nyt? (tosin jos koet kysymyksen tarpeettomaksi, älä vastaa).
..siinähän näkee mitä *SIKOJA* on jotka eivät osaa edes käyttytyä kunnolla**minä en ole mitenkään vanha-akka ''nainen vaan että jätä turhat sanat poissa ei ne minuun koske mitenkään ''sinäkin olet pian tässä iässä niin että ei huolia ,minäkin olen ollut siinä iässä minulla olikin IHANAA**kaikki oli vain ystäviä keskenään ei mitään piruiluja**
börje tuntuu katkeralta nuorelta mieheltä/varmaan on sitten kauniskin'hymy''sinulle
No ei sun ainakaan ..eikä sun tarvitse elää kuin toisten,SIKA pohjoisesta? yleensäkin pohjolan miehet ovat ällöttävän sietämättömän TYHMIÄ''eivät hallitse käyttäytymistä niin nuoret/vanhat ei aivan kaikki mutta melkein***oleto börje kaunis?
pitääkö kaikki ongelmat ratkaista joihin törmää?
tossa kirjoituksessa paistaa empaattisuus läpi,vähän liankin selvästi,taitaa olla teennäistä?
täältä on niin helppo paeta jos pitäisikin otta vastuuta tekemisistään ja sanomisistaan
Ohitta unohtaa surkea hemmot jotka ei selviä asioistaan itse?
monenmoisia mielipiteitä luin,, vanha akkakin mainittiin,,,"vanhuuskin" voi olla ihana asia,,, silti olen törmännyt niin nuorissa kuin niissä vanhoissakin ihmisissä siihen pahonvointii,tuntuu itsestäkin pahalta kun ei voi auttaa vaikka haluaisinkin,,,lieneekö suurin syy kuitenkin meissä itsessämme ja suomalsisuudessa ,,suomalainen ei keskustele asioistaan eikä voi tunnustaa siten sitä pahaaoloaankaan,,,tiedän parin joka ollut kuusivuotta aviossa ja nyt kaksi vuotta ei mitään kontaktia toisiinsa eikä puhuta mistään keskenään ,,lapset siinä mukana ihmettelemässä ja kärsimässä,,,, siis missä vika??? samanlaisia liittoja paljon,,,,itselläni pitkä avioliitto,,,hyviä aikoja mukana ja samoin myös huonojakin.
jokainen saa elää omaa elämäänsä miten tahtoo,,, mutta pitääkö tehdä muidenkin elämästä paha jos itsellä on huono olla????
Joylle
Olin aika samaa mieltä joka lauseesta edellisessä pidemmässä kirjoituksessasi, joka alkaa 'Ei se..'.
Jälkimmäisessä repliikissä kysyt ehkä retorisesti, pitääkö kaikki ongelmat ratkaista? Ei tietysti, siitä kai ajattelemme juuri samoin.
Ällö-empaattisuus on tosiaan vastenmielistä, ja rajanveto 'sopivan myötäelämisen' ja teennäisen tai yliampuvan on tosiaan vaikeaa osata. Olen vasta viime vuosina alkanut tietoisesti opettella ja tutkia tunteita, siksi tulee virheitä, vaikuttaa teennäiseltä välillä . Mutta jokaisesta virheestä voi oppia, kiitos Sinunkin huomiosi :) Kiinnostaisi jopa tarkemmin tietää, oliko jokin tietty seikka, joka synnytti ko. vaikutelman Sinulle.
Helppo paeta täältä ? Kyllä. Olen kyllä valmis antamaan yhteystietoni jokaiselle, joka antaa omansa. Tosin on hieman järjestelyä siinä, ettei saa häirikköpostia sitten jatkuvasti postilaatikon pullolleen.
'Surkeiden hemmojen' kohtelu ymmärtäväisesti ja myötäelämiskykyä harjoittaen on minulle ihan itsekäs tavoite: huomaan oman elämäni tulleen onnellisemmaksi ja vapautuneemmaksi sen takia. Miten ihmeessä? No koska voinkin itse tulla muiden mielestä juuri samanlaiseksi 'surkeaksi hemmoksi' esim. mielenhäiriön, dementian, muun taudin tai katastrofin takia. Ajatus siitä, että tulee silti kohdelluksi asiallisesti ja ystävällisesti tekee niin huolettoman olon. Jos esitän superitsenäistä vahvaa miestä kaiken aikaa, ei kulissien romahtaessa ole kaukana ajatus kuulasta kalloon ainoana mahdollisuutena. Tosin aika monet ovat sen elämäntyylin valinneet, enkä tietenkään moiti valintaansa. Jopa olen joskus nostanut hattua heidänlaisilleen itsemurhan valinneille, tutustuttuani taustaansa.
Siis vanha viisaus ja matemaattisestikin ryhmien käyttäytymista simuloitaessa saatu ryhmän kannalta hyvä tulos 'tee toisille se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän' onkin yllättävän hyvä yksilön onnellisuuden ja mielentyyneyden kannalta myös.
Se, että oivaltaa osien joskus voivan vaihtua, vaatinee joskus kovia kokemuksia, mielikuvitusta, älykkyyttä, empatiakykyä (eli kykyä kuvitella, miltä toisista tuntuu). Tuskinpa niitä meillä koskaan liikaa on :-) (paitsi ehkä kovia kokemuksia, jos niistä emme ole mitään oppineet).
Kiitos, kun olet viitsinyt kommentoida. Jäätävä hiljaisuus on joskus tuntunut vähän siltä, kuin olisi tyhjyyteen huudellut.
Ed
Naisen kanssa on kuin viinin:hyvä vain paranee vanhetessaan, huono muuttuu etikaksi. Vika voi olla valmistuksessa, astiassa tai olosuhteissa. Mikään ei voita hyvää, kypsää viiniä. Siitä tahtoisin päästä vielä nauttimaan.Harvinaista herkkua kannattaa pyytää.